Onko muilla sama ongelma - Musiikki aiheuttaa ahdistusta

Hyvää musiikkia on monenlaista, kannattaa kokeilla jotain toista tyylisuuntaa.

Moi, mulla on täysin samanlaista. Monet musiikit tuo niin paljon muistoja ja herättää niin voimakkaita tunteita, että kuormitun herkästi jos vaikka kaupassa alkaa soimaan jotain, joka koskettaa ja saatan olla itku kurkussa ja hiljainen. Oon monesti purkanut syviä tunteita musiikkia kuunnellen maalaamiseen ja piirtämiseen. Tietty musiikki tuntuu kuin sydän revittäisiin rinnasta ulos, syke nousee, kehoa polttaa ja silmät alkaa puristamaan kyyneliä ulos ja vie niin syvälle mukaan. Tämän takia välttelen paikkoja joissa soi musiikki, koska en voi itse kontrolloida mitä soi ja on vaikea päästä yli omista tunteistaan jotka herää. On myös vaikeaa uskaltaa olla huoleton ja onnellinen jossain jossa soi radio, koska minä hetkenä tahansa sieltä voi tulla se tietty kappale ja oloni muuttuu täysin itkuun, suruun, haikeuteen, omiin syvällisiin ajatuksiin. Olisipa mulla ystävä joka kokis samalla tavalla ja vois keskustella siitä. Hyvä asia on se rikkaus mitä kykenen kokemaan ja aistimaan musiikin avulla mikä vie mut ihan toiseen maailmaan ja elän hetkiä 1000x enemmän tunteella ja musiikkiin tallentuu hetkistä vahvoja muistoja. On kyllä tuntunut itelläkin kuin olisi ainoa ja tuntuu oudolta, että muut ei kokisi musiikkia näin vahvasti ja en tunne ketään sellaista. Elokuvista sama juttu.

Sama ongelma. Olen muutenkin erityisherkkä joten vaikka rakasta musiikin kuuntelua, elimistö menee siitä ylikierroksille.

Hep! En nykyään kuuntele musiikkia juuri ollenkaan, koska musiikki herättää liikaa negatiivisia muistoja ja/tai tuo ahdistuksen pintaan. Tämä alkoi oikeastaan silloin, kun pääsin masennuksesta yli (hassua kyllä!). Masentuneena kuuntelin paljonkin musiikkia.

Tämä tuttua. Minua ahdistaa kaiken maailman taustamusiikki joka kaupassa, kauppakeskuksessa ja ruokaravintolassa. Jää usein pakonomaisesti soimaan päässä. Menen vain sellaisiin kauppoihin, joissa ei soi taustalla mitään.

Minulle tulee jostain syystä ahdistunut olo eräästä tietystä kappaleesta. Siinä ei ole edes sanoja, vain sävel ahdistaa. Muut musiikkikappaleet eivät vaikuta samalla tavalla.

Ahdistus on merkki siitä jotta pitää tehdä muutoksia - niitä joihin pystyy vaikuttamaan. Siis jotain konkreettista ei vain ajatuksia.

Yleesä kuuntelen erilaista musiikkia eri fiilisten mukaan. Nyt joku eroahdistus päällä niin ei pysty kuuntelemaan oikeen mitään

38-vuotiaana mä lopetin kokonaan autossa radion kuuntelun. En tiedä johtuuko se musiikista vai siitä, että haluaisin hiljaisuutta.

Päinvastoin! Saan musiikista apua karmeimpiin ahdistuksiin ja suruihin. Vaihdellen kuuntelen eri biisejä, eri muusikoilta/ laulajilta, tilanteesta riippuen.

Paljon huonommin voin ilman musiikkia ja itkuhanojen avautumista 😔

Huojentavaa kuulla, että joku toinenkin tuntee noin! Olen aina pitänyt itseäni vähän erikoisena tuon asian suhteen, mutta onneksi en olekaan ainoa. :)

Muutenkin koen musiikin ja taiteen jotenkin (liian?) vahvasti. Hieno klassinen konsertti saa minut liikuttuneeseen tilaan ja kyyneleet valumaan. Myös tutut virret saa minut itkemään, vaikka en uskis olekaan.

Musiikki muutenkin saa ihoni helposti kananlihalle. Koen sen niin vahvasti ihan fyysisesti. Välillä se tuntuu raskaalta, koska en pysty kuuntelemaan musiikkia ns normaalisti, vaan se menee syvälle sieluun ja tuntuu fyysisesti.

Silloin kun on elämässä stressiä, en halua kuunnella musiikkia. Muut saa siitä voimaa, mutta itselläni se vaan raastaa sielua vereslihalle.

Joo, mulla on tämä sama! En ole ikinä halunnut musiikkia muun olemisen taustalle enkä edes omista mitään nappikuulokkeita tms. Musiikki herättää kyllä siis ihan positiivisiakin tunteita mutta ne on arkeen turhan voimakkaita. Lisäksi haluaisin mieluummin tuottaa itse kuin kuunnella musiikkia, niinpä harrastankin laulamista. 

Taiteen tehtävä on vaikuttaa, eikä olla viihdettä. Sikäli ketjussa kirjoittavat voivat olla kiitollisia, että heillä on herkkää mielen kosketuspintaa. Ajoittain täytyy säädellä musiikin kuuntelemista tai kuunnella erilaista - sekin kuuluu asiaan.

Kyllä mussakin musiikki synnyttää niin suuria tunteita, että välillä meinaan pakahtua/tukehtua, mutta sitäkin enemmän haluan musiikkia kuunnella. Nautin suunnattomasti siitä musiikin vaikuttavuudesta.

Vierailija kirjoitti:

38-vuotiaana mä lopetin kokonaan autossa radion kuuntelun. En tiedä johtuuko se musiikista vai siitä, että haluaisin hiljaisuutta.

Ajan autoa työkseni. Aina on hiljaista. En kuuntele radiota enkä nauhoitettuja äänitteitä. LA -puhelin joskus räkäisee.

Nautin hiljaisuudesta.

Kotona sama juttu.

Telkkua jos katson niin ääni on tuskin kuultavissa.

Kannattaa koittaa jotain rentoutus musiikkia, luonnon/metsän/veden ääniä ja mitä näitä nyt onkaan. Sellainen voi auttaa ahdistukseen. Eri olotiloihin toimii erilaiset asiat.

Kaikille musiikki ei tuo "hyvää ostofiilistä" vaan ihmiset saattavat valita kaupan sen mukaan, missä ei tarvitse kuunnella mitään taustalla.

Tuttua. Taidan kohta hankkia korvatulpat.

Joskus kevyt musiikki, iskelmä ja pop, ovat Ihan liikaa. Käännän silloin klassiselle tai kuuntelen jazzia. Joskus kuuntelen hiljaisuutta mikä sekin joskus voi ahdistaa ja joskus tuntuu hyvältä.

Jazzin sanotaan helpottavan ahdistuneisuutta. Niin se mielestäni tekeekin. Sitäkin on erilaista.

Up