Onko täällä muita, jotka Ei edes halua vakityötä, vaan nauttii pätkätöistä? Mikä on syynä?

Minä tykkään. Kai siinä on se vapauden tunne ettei tarvitse sitoutua.

Loppuuhan se vakituinenkin työ samalla tavalla kun lopettaa. Ei se mikään elinkautinen tuomio ole. Taidat olla heikkolahjainen.

Pätkät saa hoitaa pätkätyöt.

Paljon vähemmän vastuuta kuin vakkareilla. Voin keskittyä pelkästään potilaiden ja asiakkaiden hoitamiseen.

Mulla on 10 eri työpistettä erilaisine työtehtävineen niin siinä tulee kunnolla vaihtelua vakituisen työpaikan etujen lisäksi

Tein joskus, mutta se vaihtuvuus, uudet työt ja uudet ihmiset, alkoi lopulta stressata. Nyt on mukava ja rauhallinen olo vakityöpaikassa. Uusia työtehtäviä on tullut sopivan ajan välein, ettei ole ehtinyt tylsistymään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 10 eri työpistettä erilaisine työtehtävineen niin siinä tulee kunnolla vaihtelua vakituisen työpaikan etujen lisäksi

Mitä ihme etuja?

Vakituisesta kerran lähtenyt, nyt vapaus valita.

N45

Meillä määräaikaiset (joota ketjutetaan eli on kyllä tiedossa aina lisää työtä) saavat toivoa lomia ja yleensä ne toteutetaan. Vuoden ympäri - myös heinäkuussa ja oikeastaan etenkin heinäkuussa. Saa käyttää lomapäiviä myös sitä mukaa kun kertyy eikä seuraavana vuonna. Vakkareilla kiertävät lomat. Tämän olen kokenut etuna.

Tykkään matkustella ja jos olisi vakituinen duuni niin pitäisi odottaa kerran vuodessa vuosilomaa. Nyt voi reissata oikeastaan milloin haluaa.

Minulle voisi kelvata pätkätyö, tai mieluummin osa-aikatyö. Kokoaikatyö vie liian suuren osan elämästä eikä jätä voimia siihen, että saisi pidettyä kodin siistinä. Eikä muutenkaan ole vapaa-ajalla voimia tehdä muuta kuin koomailla netissä. Neljä päivää viikossa on jo paljon parempi, mutta silloinkin työ pitäisi olla edes jotain sellaista, joka ei ole ankeaa ja ahdistavaa. 

ADHD ja autismi (jälkimmäisestä on vielä diagnostiset tutkimukset kesken) tekevät minulla sen, etten jaksa samalla tavalla kuin muut. Vaikka en tiedä jaksaako kaikki neurotyypillisetkään tätä nykyajan työelämää. Neljä päivää viikossa tai 6h työpäivät voisi monelle olla sopivampi määrä työtä kuin tuo täysi työviikko. 

Koska mökillä voi olla vain puolet vuodesta, voisi hyvin sopia sellainenkin, että teen töitä normaalisti mökkikauden ulkopuolella ja toisen puolen vuodesta häärin mökillä. Jos ylipäätään saisin jotain töitä. Välillä tuntuu, ettei niin haittaisi, vaikken pääsisi töihin ollenkaan. Mutta olen ollut nyt vasta 7kk työttömänä ja mieli saattaa hyvinkin ajan kanssa kallistua siihen suuntaan, että mikä tahansa ankea työ olisi sittenkin parempi vaihtoehto kuin ikuinen työttömyys. Siinä kohtaa kun irtisanouduin, tuntui päinvastaiselta - että ikuinen työttömyyskään ei olisi niin kauheaa kuin tässä työssä jatkaminen.

Tykkään olla välillä vapaalla ansiosidonnaisella, olin viime vuoden "sapattivapaalla" ja nyt taas töissä, työsoppari vuoden loppuun ja sitten taas olen virallisesti työnhakija te-toimistossa mutta käytännössä en.

Ei tarvitse välittää kaikenmaailman kinasteluista ym; tekee vain työnsä ja lähtee kotiin. Voi siis oikeasti keskittyä siihen, mitä varten on palkattu.

Voin rytmittää työni ja työvuoroni oman jaksamisen/palautumisen mukaan.

Teen vain keikkatyötä - en pidempiä sopimuksia lainkaan.

Mulla on vakityö, ja olen siitä kiitollinen. Taloudellisen jatkuvuuden turvaaminen on minulle tärkeää, joten tämä on hyvä tilanne. Asuntolainat yms on meillä Suomessa hyvin sidonnaisia tulojen jatkuvuuteen, joten vakityöstä on välillistäkin hyötyä. Pidän myös työstäni ja julkisella vastaavia tehtäviä on vähän, yrittäjyys on valitettavasti poissuljettu.

Mulle sopisi pätkätyön/freelance-työn/yrittäjyyden tuoma vaihtelu, jos työmarkkinat olisivat erilaiset. Meillä on paljon työikäisiä, jotka eivät ole kovin tuottavia ja istuvat organisaatioissa kehityksen tulppana kuin tatit. Suomen tuottavuus, ja väitän että samalla työilmapiiri parantuisi, jos työmarkkinat olisivat nykyistä joustavammat. Ihmiset eivät jäisi valittamaan tyhjästä, kun näkisivät enemmän vaihtoehtoja sekä menestyviä kollegoja hyvällä asenteella ja markkinoilla olisi tervettä kilpailua.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään matkustella ja jos olisi vakituinen duuni niin pitäisi odottaa kerran vuodessa vuosilomaa. Nyt voi reissata oikeastaan milloin haluaa.

Mulla on sama. Lähden yleensä syksyllä kesän jälkeen pariksi kuukaudeksi.

Sama juttu kuin ap:lla. Ei ahdista niin paljon kun vakityö. Tosin pääseehän vakityöstäkin pois mutta kai se on sosiaalisesti paheksuttavampaa kuin määräaikaisuuden päättyminen. 

Tykkään ottaa rennosti ja saada välillä ansiosidonnaista. Tänäänkin saan jäädä järjestelemään kotia ja katsomaan netflixiä kun muut menee töihin. Luxusta

Vierailija kirjoitti:

Tykkään matkustella ja jos olisi vakituinen duuni niin pitäisi odottaa kerran vuodessa vuosilomaa. Nyt voi reissata oikeastaan milloin haluaa.

Meillä ollaan onneksi joustavia lomien suhteen ja voi ottaa lomat useammassa erässä ja myös palkatonta myönnetään. Vakityö on mahdollistanut sen matkustamisen.

Mä olen tehnyt nyt vuoden keikkatyötä ja vielä teen ainakin vuoden. Sopii hyvin omaan elämääni tämä just nyt, nuorimmat lapset on aloittaneet koulun ja otan vuoroni silleen, että he eivät joudu olemaan kauaa yksin kotona. Viikonloppuja teen usein, sunnuntaisin olen lähes aina töissä. Tämä sopii parhaiten meidän perheelle. Lomaa voin pitää ihan koska haluan.

Mukavaa on myös se, että työympäristöt vaihtuvat, joten vaikka työ on samaa, on se silti erilaista. Miinuksena se, ettei mulla ole työyhteisöä, mutta se on myös plussaa. Ja jos joudun olemaan sairaslomalla, en joudu soittamaan paniikissa pomolleni, vaan soitan vuokrafirmaan ja sieltä vastaa joku kasvoton päivystäjä ja järjestää asiat.

Minulle tärkeää on turvattu toimeentulo ja jatkuvuus. Haluan tietää että voin elättää perhettäni itsekin miehen rinnalla. Toki kukaan ei voi tietää tulevasta ja miten elämä menee,mutta nyt se vakituinen työ on olemassa eikä ole pätkätyön epävarmuutta. Senkin olen ehtinyt elää ja kokea.