Altistaako älykkyys tunne-elämän ongelmille?

Voisit ehkä vähän laajentaa kysymystä.

Itsellä kyllä, koska tajuan että tunteilla ei saa mitään järkevää aikaiseksi.

Siis jos on ns tasainen ihminen, ei ehkä ole niin "tutka" päällä. Tmi.

PÖH! Mikä älykkyys? Jos on matemaattisesti lahjakas, niin ehkä ajatuksenjuoksu toimii... Jos on verbaalisesti lahjakas niin pystyy kertomaan fiiliksensä ja kommunikoimaan ihmisten kanssa... moni ihminen on jompaakumpaa... harva on molempia ja vielä kuvallisesti lahjakas... Ongelmia on tiedossa jos ihminen verbaalisesti köyhä eikä osaa kommunikoida toisten kanssa.

Ei. Nuorena kaikkia ahdistaa melkein ja aikuisena jonkin verran, jos tulee vastaan asioita jotka pitää käsitellä. Äly voi auttaa löytämään vastauksia sydämen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

PÖH! Mikä älykkyys? Jos on matemaattisesti lahjakas, niin ehkä ajatuksenjuoksu toimii... Jos on verbaalisesti lahjakas niin pystyy kertomaan fiiliksensä ja kommunikoimaan ihmisten kanssa... moni ihminen on jompaakumpaa... harva on molempia ja vielä kuvallisesti lahjakas... Ongelmia on tiedossa jos ihminen verbaalisesti köyhä eikä osaa kommunikoida toisten kanssa.

🤦🏻‍♀️ Edellisen kirjoittajalla ei taida olla kompetenssia keskustella aiheesta.

Älyllä ei ainakaan ole paiskattu.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä kyllä, koska tajuan että tunteilla ei saa mitään järkevää aikaiseksi.

Osittain totta, jos itse tekee äkkipikaisia päätöksiä tunteen vallassa. Toisaalta myös ei ole älykästä olla tiedostamatta tunteiden vaikutusta päätöksiin. Me ihmiset emme ole niin rationaalisia kuin saatamme ajatella olevamme. Vähän vielä pidemmälle vietynä tunteet ja inhimillisyyden tunnistaminen ovat voimavara, jonka hyödyntäminen esimerkiksi työelämässä yhteistyön kautta tulokselliseen toimintaan on asia, mitä ei tunnisteta ja siten osata hyödyntää riittävästi.

Tunteiden kieltäminen ei ole älykkyyttä vaan niiden tunnistaminen, jäsentely, tarvittaessa hillitseminen ja ilmaiseminen on osa älykkyyttä.

Jotkut tosi "perinteisesti" älykkäät kuten matemaattisesti super lahjakkaat jne., voi olla esim. asperger-piirteitä omaavia enemmän tai vähemmän ja sitä kautta myös voi olla sellaista tiettyä "sosiaalista lahjattomuutta", mikä sitten voi altistaa tunne-elämän vaikeksille? 

Jos on nero niin on kai lähes poikkeuksetta mt-ongelma. Ei muuten kannata kiusata niitä, kun otatte takkiin.

Jos on älykkäämpi kuin oma sosiaalinen kuplansa, altistuu varmasti ainakin turhautumiselle.

Koska älykkäitä on vähemmistö, voi olla vaikea löytää sopivaa kumppania.

Kouluaikana älypää voi joutua kiusatuksi ja syrjityksi kaveripiirissä.

Tyhmillä on aina kova tarve rajata älykkäämpien älykkyys johonkin lokeroon, kuten matemaattinen älykkyys. Tällä tavoin voivat sitten ajatella olevansa tasavertaista tai jopa älykkäämpiä tuon lokeron ulkopuolella. Nämä tyypit tunnistaa siitä, että tulevat selittelemään jotain jostain miljardista eri älykkyyden lajista. Se on vain eräs tapa yrittää päteä ja osoittaa omaa kuviteltua laaja-alaisuuttaan. Monesti se tosiaan johtaa myös jopa syrjimiseen, kun eivät muuten koe pärjäävänsä.

Liika ajattelu ja asioiden vatvominen voi aiheuttaa ahdistuneisuutta ja mt-ongelmia. Oli sitten mikä tahansa asia kyseessä. Myös mm. stressi, kuormittuminen, traumat, unettomuus, perheen sisäiset ristiriidat, jatkuva riitely ja kyvyttömyys ilmaista omia tunteita aiheuttaa ongelmia. Lapsuudenaikaiset tapahtumat ja olosuhteet ja perheessä ollut, tai päällä oleva ilmapiiri heijastelevat omaan vointiin ja aiheuttavat paineita. Ei yli, tai superälykkyys sinänsä. 

Periaatteessa älykkyyden pitäisi auttaa ihmistä tunnistamaan ja erittelemään tunteensa. Todellisuudessa näin ei aina tapahdu, koska synnynnäinen temperamentti vaikuttaa paljon siihen miten reagoimme asioihin ja miten ja millaisia tunteita meissä herää. Nämä ovat biologisia reaktioita, joita on siis kyllä mahdollista opetella tunnistamaan ja tuntemaan, mutta tämä on varmaan enemmän motivaatiosta kuin älykkyydestä kiinni. Kaikilla älykkäillä ihmisillä ei välttämättä ole motivaatiota siihen ja joku ei niin älykäs voi olla motivoituneempi opettelemaan tunteiden hallintaa ja on parempi siinä.

Ei kai jos älyää opetella käsittelemään tunteitaan.

Älykäs pystyy tajuamaan maailman ja kenties myös oman elämänsä raadollisuuden paremmin, kun keskinkertaisen on helpompi lohduttaa itseään asioilla, jotka eivät välttämättä ole edes totta. Jos ei ole kapasiteettia ymmärtää todellisuuden aika karuakin luonnetta, niin helpommalla siinä pääsee.

Ei, sillä muuten palsta olisi huippuälykkäiden kokoontumispaikka.

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa älykkyyden pitäisi auttaa ihmistä tunnistamaan ja erittelemään tunteensa. Todellisuudessa näin ei aina tapahdu, koska synnynnäinen temperamentti vaikuttaa paljon siihen miten reagoimme asioihin ja miten ja millaisia tunteita meissä herää. Nämä ovat biologisia reaktioita, joita on siis kyllä mahdollista opetella tunnistamaan ja tuntemaan, mutta tämä on varmaan enemmän motivaatiosta kuin älykkyydestä kiinni. Kaikilla älykkäillä ihmisillä ei välttämättä ole motivaatiota siihen ja joku ei niin älykäs voi olla motivoituneempi opettelemaan tunteiden hallintaa ja on parempi siinä.

Monet älykkäät myös älyllistävät tunteitaan ja reaktioitaan eivätkä siksi voi oikein olla läsnä elämässään "reaaliajassa". Olisi tervettä tuntea ja joskus heittäytyäkin siihen tunteeseen, tai hakea ystävän tukea tai empatiaa. Älyynsä nojaava ihminen ikäänkuin tarkkailee itseään, ja hakee tunneperäiseen asiaan mekaanista ratkaisua.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä kyllä, koska tajuan että tunteilla ei saa mitään järkevää aikaiseksi.

Itsellä kyllä, mutta eri tavalla, olen tunteellinen, mutta en vaan osaa elää tunteideni mukaan. Kärsin tästä. En löydä kumppaniakaan, koska en koskaan osaa elää tunteideni mukaan.

Naisilla on enemmän mielenterveysongelmia ja samalla ovat tutkitusti miehiä vähemmän älykkäitä.

Kyllä ne kanootin kaikken tauskimmat akat käy terapiassa eli ei.