Kirjoita runo tai ajatelma otsikolla "Peilissä".

Peilissä tahra. Siinä keskellä. Missä minun pitäisi olla?

Miten tässä näin kävi - Mihin ne kaikki vuodet meni - peilistä vanha akka tuijottaa - nuorta siloposkea enää muistella saa.

Katse porautuu minuun.

Tuijottaa.

Mitähän tuo minusta ajattelee.

Tee itse omat koulutehtäväsi ja katso peiliin.

Peilissä heijastuma eilisistäni. Jonkun täytyisi taivutella tulevaakin. Tämä päivä piiloutuu kuusenoksien alle, ehkä lehtikasaan. Ota kiinni jos saat! Elämästä.

Peilissä katsoo joku silmiin, hän näyttää onnelliselta. "Ei muulla väliä" toteaa hän, ja työntää päänsä takaisin pilviin.

Äitini tuijottaa paheksuvasti.
Hän on juuri huutanut lapselleen
päästänyt ilmoille tuikean sanaryöpyn
aloittanut lauseen "Ikinä sinä et..."
Päätän, etten koskaan, koskaan
puhu lapselleni noin
... kunnes tajuan katsovani peiliin.

Peilissä väsynyt tyttö, uurtunut naama, suruisat silmät. Jostain sisältä koputtaa lapsuuden keiju sydänkammiota, hiljaa kuin viimeisillä voimillaan ja kuiskaa, "kelpaat sellaisena kuin olet". Ja taas tyttö jaksaa esittää onnellista. Yhden päivän kerrallaan. Tietäen kuitenkin, että huomenna keijun koputus on taas peilistä yhden tason syvemmälle painunut, sydämen ja murheen alle.

t. masentunut

Peilissä

Peilissä vieraat silmät ja katse

Sisällä suunnaton hätä

Älä katso etupeiliin
katso sinne sivupeiliin
sieltä näät sun läskit suuret
ymmärrät myös puheet suuret

Katson peiliin.
Peilikuva katsoo takaisin.
Se nipistää vyötärömakkaraa.
Löllöttää alleja.
Saa hymyillessä ryppyjä silmiensä ympärille.
Ajattelen: "Aika kiva.
Kyllä minä tuon ystäväkseni tahtoisin."

Peilissä, ei itseänsä

huijata nääs voi.

Ja mietin: että kuka

mulle makkarat nää loi?

Saatikka, jos kankkusessa

peiliin vilkaisee.

Niin eipäs enää toista kertaa

peilin eteen mee.

Näin mä olen miettinyt,

jos peilin hävitän.

Vaan hävitänkö silloin,

jonkun hyvin tärkeän.

Mä mistä sitten ihailen,

kun läskit lähtee pois.

Jos lopetan mä juomisen,

ei kankkustakaan ois.