Lue keskustelun säännöt.
Jaaha se ois taas ylivireyskausi meneillään!
05.04.2022 |
Olo on hyvä, energiaa riittää vaikka ja mihin. Kaikki jää kesken, mutta uutta on "pakko" aloittaa. Mulla ei oo mitään diagnoosia, vaikka ehkä ois syytä olla. Nautin nyt tästä energian ja jatkuvan hyvän olon tunteesta, koska kohta myös syöksytään alas lujaa vauhtia. Ei tälle vaihtelulle mitään nimeä ole koskaan annettu, masennusdiagnoosi vaan kerta toisensa jälkeen. Siksipä en lääkäriä jaksa enää vaivata, enkä masennuslääkkeitä syödä.
Kommentit (22)
Jep, mulla on samanlaista. Hypomaanisia jaksoja, jolloin olen superonnellinen pelkästä elämänilosta ja kuvittelen jotenkin parantuneeni melankoliastani ja manian olevan "normaalitila". Aloitan kouluja, kursseja ja sitoudun 2v kuntosalijäsenyyteen, vaihdan työpaikkaa tai anon vähintään palkankorotusta, juon ja juhlin ja olen sosiaalinen. Aina se päättyy rytinällä masennuskauteen. Mitään diagnoosia ei ole enkä ole sellaista edes yrittänyt hakea.
Säännölliset elämäntavat pitävät nämä molemmat ääripäät loitolla. Aina samaan aikaan nukkumaan ja herätys, säännöllinen ruokailu, kohtuullista liikuntaa, ei lainkaan tai hyvin maltillisesti alkoholia.. Mitä tasaisempi elämä, sen tasaisempi mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on diagnosoitu ADHD ja tunnistan aloittajan fiilikset. Edellisessä ylivireyskaudessa aloitin monta työväenopiston kurssia, joille en mennyt ensimmäisellekään. Olojen laskettua sitten makselin kiltisti kurssimaksuja.