*-*-PCO-PLIKAT LOKAKUUN PINO!*-*-

Aloitin nyt sitten taas uuden kuun pinon, kun se lokakuu tulla tupsahti=)

Ja meillä lokakuu alkoi flunssalla=( Itsellä kurkku karheana, esikko yskii ja niiskuttaa ja viime yö valvottiin A:n kanssa kun niin oli tukossa=( Kun nyt vaan menis ohi ihan flunssana....

Ai, niin A oppi eilen kääntymään vatsalta takaisin selälleen=) Eikä edes pääkky kopsahtanut maahan. Niin ne vaan oppii ja kehittyy.

Vegax: Teillä siis edelleen mennään rintamaidolla=) Vau! Vaan mikäs siinä jos se riittää ja V on tyytyväinen. Tuu kertoo 4kk mitat ku joudat.

Meillä tosiaan syödään päivässä vihannessoseita jo 2,5prk+1prk hedelmää 2dl velliä sekä rintamaitoa erillinen määrä. Yöllä onneksi tämän päivä satsin jälkeen tarvii syödä vain kerran=)

Mutta mitä kuuluu meidän tuoreille mammoille, Piippuli, Tua....Entäs uudet plussanneet plikat, kuinka odotus aikanne on mennyt? Ja pianhan jälleen saamme kuulla vauva-uutisia...Osselle tsemppiä viimeisille rutistuksille!! Voi hyvin!



Kaikille ihanaa alkanutta syksyä ja antakaas kuulla ittestänne=)



H-R sekä N 2V10kk ja A 4kk1vko

Kävin tänään gynekologilla, koska viimeiset kahdet kuukautiseni ovat olleet sellaisia, että ensimmäiset päivät on saanut itkun kanssa olla ja mikään särkylääke ei auta. Eikä mitenkään päin voi olla. Nyt sitten gyne laittoi lähetteen paikalliseen sairaalaan tähystykseen ja ultraäänen perusteella arvaili, että ongelmana saattaisi olla endometrioosi...NIIN KUIN PCO:SSA EI OLISI OLLUT JO TARPEEKSI....kele h******tti potenssiin monta! Nyt ahdistaa :((



Tässäkö se nyt sitten oli se kohta, jossa saa heittää hyvästit haaveille vielä yhdestä pikkuisesta...ei ole reilua elämä ei :( Ja niinkuin ei nyt olisi jo tarpeeksi viimeisen vuoden aikana joutunut sairaalassa olemaan ja leikkauksia käymään lävitse, ei jaksa, ei. Tietenkin mahdollisuushan on, että se olisikin jotain muuta, mutta juuri nyt ei jaksa ajatella positiivisesti...varsinkaan väsyneillä aivoilla, täällä hampaita valvoessa ;)

Nyt vähän jo viimeisestä asettuneena uskaltaa taas kirjuutella ;) Perus-positiivinen luonteeni sitten palasi jälleen ja olen tässä alkanut toivoa, että a) jos nyt tauti on endoa, niin b) laparoskopian jälkeen voisikin sitten olla hyvät saumat raskautua kun paikat on vasta " kuurattu puhtaaksi" =)



Neitokaisemme täällä harjoittelee jo seisomista ilman tukea, tahtoo kiskoa kaikkia johtoja, painaa nappuloita, syödä kännyköitä ja kaukosäätimiä...ja summua komistaa jo kaksi helmi-hammasta :) Touhukas taapero :) Tosin piskuisemme on nyt toisella antibiootti-kuurilla. Hänellä oli syyskuun alussa korvatulehdus, joka parani, mutta limaisuus ei. Joten nyt uudella kuurilla, toivottavasti tappaa kaikki pöpöt! Lääkärimme sanoi, että hän antaa limaisuudelle kaksi viikkoa aikaa ja jos ei siihen mennessä muutosta parempaan tapahdu aloitetaan pikkuisellamme astma-lääkitys. Limaisuus on hänellä kokoajan vain pahentunut ja tietenkin tuo astma meidän suvussa nyt on joka toisella...mutta toivottavasti nyt ei. Se nyt kuitenkin on hyvä, että taaperollamme on ainakin hyvissä käsissä, häntä hoitaa sama lääkäri kuin veljeään aikanaan hänen sairastuessaan reumaan, joten tiedämme hänet ehdottoman päteväksi.



Syksy tekee tulojaan. Pitäisi haravoida piha ja alkaa valmistella pensaat talvehdintaan. Palkkasin viikko sitten sisustussuunnittelijan auttamaan löytämään hyviä ja toimivia ratkaisuja olohuoneeseemme. Jotenkin aivot ovat ihan solmussa kaikkien näiden remonttien ja " ahtaasti" asumisen jälkeen, joten tuoreet ideat ovat tervetulleita. Ompeluvimmakin meinaa taas alkaa kutitella ja varmaan kunhan pihahommat saa alta pois alan taas ommella...olisipa hauskaa tehdä ihan itse tytöille sellaiset " oikeat prinsessa höpöstykset" :) Keittiö on IHANA ja varsinkin monitoimiuunimme, antaisin varmaan mieluummin toisen jalan pois kuin luopuisin uunista ;)



Täällä Anttilassa myydään jo JOULUVALOJA ulkokäyttöön, jotenkin tuntuu, että tämä kaupallisuus syö sitä perinteistä joulunvieton tunnelmaa JA PALJON...ärsyttävää.



Tulkaapas muutkin langoille, niin ei tarvitse täällä pelkästään itseään viihdyttää ;)

nyt on jo kohta lokakuun puoliväli! Iiks! Meidän Santerin alustavaan häätöpäivään on alle neljä viikkoa. Olo alkaa olla muhkea, pääasiassa massiivisen turvotuksen takia. Eilen neuvolassa todettiin, että kun painoa tulee kolmisen kiloa viikossa, on se aika hurjaa... osa turvotuksesta voi kuulema kertyä kohtuun, eli istukka ei osaakaan poistaa lapsivettä samassa suhteessa kuin uutta luo, ja siksi myös sf-mitta on aika muhkea (sentti jokaiselle täydelle viikolla, eli 36 cm). Sain ajan äitiyspolin tarkastukseen vajaan parin viikon päähän, sitten tarkastavat ultralla tilanteen ja vauvan koon. Lääkärin mukaan on käsituntumalla pari-kolme viikkoa normaalia isompi, joten sellainen nelikiloinen ainakin olisi tulossa. Enpä minä paljon muuta ole odottanutkaan.



Turvotuksen takia sormet on edelleen tunnottomat ja jalat pökkelöt n. 15 minuuttia alaspäin oltuaan. Naama on kiva pallo, jossa on iso nenä keskellä ja pari tihrusilmää ylempänä... :) Muuta raskausmyrkytykseen viittaavaa ei ole, joten saan ihan normaalisti kävellä ja kokeilla, josko se auttaisi edes vähän turvotukseen. Tähän mennessä ei kyllä ole auttanut. Omalla äidilläni oli samantyyppinen ensimmäinen raskaus, joten kai se vaan on kärsittävä. Eikä tämä oikeesti niin paha ole, hirvittää vaan, kun paino nousi niin nätisti hitaasti, kunnes nyt parissa viikossa on tullut kuusi kiloa. Mutta se vissiin poistuu sitten synnytyksen jälkeen - tai sitten ei, joillakin kuulema vielä pahenee ennen ku helpottaa. Neuvolatäti jo neuvoi ottamaan helppoja vaatteita vauvalle, ettei pukemisesta saa ylimääräistä stressiä ja koe itseään huonoksi.



Tänään on imetystunti, saas nähdä mitä ne opettaa imetyksestä. Veli tuossa puhelimessa just sano, että mitäs opettamista siinä on, pistetään tissi vaan suuhun ja annetaan imeä... :) Niinpä! Mutta ihan kiva, että jotain opastusta on, kun aiempaa kokemusta ei ole.



Tulipas tästä omanapaista ja turpeaa, mutta tätä tää nyt tuntuu olevan. Saas nähdä milloin nää supistukset rupeaa vaikuttamaan, vielä oli viikko sitten paikat ihan kiinni. Toivotaan, ettei ihan hirveästi yliajalle menis.



Nyt täytyy kuitenkin lähteä liikkelle. Mitäs muille kuuluu??



-Osse ja Santeri rv 36+1

Hurjasti tsemppiä vain sinulle osborne loppurutistukseen! Ja usko pois, kyllä se paino siitä sitten tasaantuu, toisilla nopeammin ja toisilla hitaammin, mutta jos tahtoo kyllä sen pois saa.



Muistan kun ekassa raskaudessani mentiin miehen kanssa synnytysvalmennukseen ja siellä oli sellainen eläkkeelle kypsä täti vastassa...opimme tunnilla mm. että isillekin voi tulla synnyttäessä nälkä eli eväät mukaan ja että vaikka kuinka olisi menossa synnyttämään pitää auto parkata oikeaoppisesti, muuten tulloo sakot. Siinäpä olikin sitten tunnin keskeisin sisältö, katsoimme dia-sarjan, joka oli varmaan tehty ennen allekirjoittaneen syntymää ja sitten olimmekin koitokseen valmiita ;)

Voi ei ronjoo!!! Eikö tosiaan olis riittänyt jo noi vastoinkäymiset!!! Mutta toivotaan, että olis jotain ihan muuta, vaikka minkäs sille sitten tekee. Pitää vain etsiä ne positiiviset puolet. Toivottavasti pikkuprinsessanne pöpöt nyt sais kyytiä uusilla antibiooteilla.



Ossen viikot ne todella käy vähiin=) Toi turvotus vaan ei ole kivaa!! Muistanen kyllä=/ Tekee olon kyllä tosi epämukavaksi, mutta...minkäs teet! Onneksi se sitten häipyy Santerin mukana=) Voi, juku, pian kuullaan vaavi uutisia=) Niin ja mulla jopa mahiksia sitten Pirkanmaan tapaamisissa nähdä uusi tulokas=)



Mihin ihmeeseen vaan on kadonnut meidän tuoreet PCO plussanneet??? Olis niin kiva kuulla miten teitin raskus on edennyt!!



Itselläni on nyt todella ruudit vähissä=( Viime yönäkin tuli itkettyä sängynlaidalla neljän aikaa, kun ei vaan enää jaksa. A herää tarkalleen tunnin välein, enkä voi ymmärtää mistä se johtuu!!! Ei edes päivällä nuku kunnon pitkiä päikkäreitä! Esikoisella on kolmen vuoden uhma ja kaikki on " Mä haluun" tai " Mä en haluu" . Ja kun olen väsynyt ei pinnaa todellakaan ole.....ja huuto on sen mukaista=( Olen lasten kanssa koko viikon ollu yksin ja se alkaa tuntumaan=( Että näin meillä....Jospa huomenna olis paremmin...



Syksyistä viikonloppua kaikille!



H-R, N kolmen vuoden rajapyykillä ja A 4,5kk

Ihan hirmuisesti yritän täältä telepaattisesti siirtää sinulle voimaa jaksaa lasten kanssa! Itse silloin kun tuntuu, ettei millään jaksa (lapsia) olen monesti hiippaillut heitä katsomaan heidän nukkuessaan ja silloin taas tuntuu, ettei ihmiselle voi enempää onnea suoda :) Kun siinä tuhisee omat armaat, unten mailla, HILJAA JA URPUTTAMATTA ;)



Tulee ihan mieleen ajat jolloin kaksoset syntyivät. Olimme ihan haipakassa heidän kanssaan ja tyttö söi päivällä joka tunti ja yöllä joka toinen tunti. Mieheni joutui tekemään työmatkoja ja elimme keskellä remonttia, ja minä tietenkin isossa vastuussa lapsista. Välillä kyllä tuntui, että seinään kävelee, niin väsynyt olin. Ja muutaman kerran tuli vedettyä kumisaappaat jalkaan ja juoksin ulkona taloa ympäri, jotta se voimattomuuden ja riittämättömyyden tunne laantuisi...enkä huutaisi lapsille...ja jaksaisin taas. Onneksi meillä oli paljon auttajia, joiden ansiosta saimme välillä nukkuakin :)



Itse olen muuten nyt taas tämän tilanteen kanssa sinut, jos se on nyt sitä ollakseen niin sitten on. Ja siitä taas eteenpäin. Mutta tällainen tämä luonteeni on aina ollut, läpi vaikka harmaan kiven, maksoi mitä maksoi :)



Jos voisin jotenkin lähettää sinulle (H-R) paketissa kymmenen tuntia laatu-unta laittaisin tulemaan! Kaiken tämän kiireen ja väsymyksen keskellä koita antaa aikaa myös itsellesi, eläkä ole itsellesi liian ankara. Silloin kun muut asiat kutsuvat ei kodin tarvitse olla Avotakan kannesta ja päivällisen Michelinin tähtiin oikeuttavaa tasoa ;) Vaan itselleenkin pitää osata olla armelias, se oli ehkä tärkein opetus, jonka kaksoset tullessaan minulle opettivat.

OSSE: Mulla oli vähän sama homma loppuraskaudessa. Kiloja tuli yhtenä vkona 2kg ja seuraavana 1,4.Turvotus oli INFERNAALISTA mutta kyllä vaan 5pvää synnytyksen jälkeen tippui 2pvän aikana yht. 5kg ja arvaa vaan ravasinko wcssä! Muuten varaudu että sitten 3pvää synnytyksen jälkeen tulee semmoinen hormoniturvotus vielä lisäksi kun maito alkaa nousta. Mulla turposi jalat niin että jalkapöydät oli ihan pallot. Kuulemma yleistä. Mä käytin alussa (2-3vkoa) paljon niitä kietaisupaitoja missä on niitä solmimisnaruja. Ne on paljon lapsiystävällisempiä pukea ja riisua kun ei tarvii tunkea pientä päätä ahtaista kaula-aukoista sisään ja ulos! Suosittelen vaikka ne narut saattaa tuntua hankalilta. Mun mies inhosi niitä narupaitoja kun sillä meni aina aivot ristiin niitten narujen kanssa. He hee.



H-R: Jaksuja sinne! Täälläkin on pari kyyneltä iltaisin tirautettu. Omassa navassa lisää.



RONJOO: No voi sun endot sentään. Ei kai nyt noin huonoa munkkia voi olla? Tsemppiä kuitenkin tutkimuksiin ja toivottavasti homma selkiytyy!



(.) Täällä ei paljoa kerkii langoilla roikkumaan, joten kirjoittelen varmaan vastaisuudessakin vain 1x/kk. Ainoa aika on näin yöllä. Meillä on alkanut ilmeisesti nyt sitten koliikki ihan kunnolla. Huuto kestää joka päivä 17.30-23.00-24.00. Yleensä poju tillittää koko iltapäivä myös hereillä eli kun herää ekoilta päikkäreiltä niin sen jälkeen ei nukuta kuin vasta yöllä!!!! Ainoa asento missä viihtyy on olkapäätä vasten. Kantoliinassa myös hetken mutta siinäkin tulee kiukku aika nopeesti.



Oon itsekin aika väsy ollut kun isistä ei oikein ole hoitoavuksi. Sillä on kaiken maailman ¿projekteja¿ kesken ja puuhailee siis joka ilta omiaan. Täällä siis ollaan käytännössä YH vaikka perheessä myös on isä¿Eilen oli aikamoiset ¿keskustelut¿ tästä ¿osallistumisesta¿ vauvan hoitoon ja saa nähdä tuleeko mitään parannusta asiaan. No olen päättänyt kestää ajatuksella että ei tätä kestä kuin maksimissaan sen 6kk ja parhaimmillaan vain 3kk.



Piippuli ja poju 7vkoa ja risat

Pomppaan minäkin nyt nopeasti pinoon, kun pojat sattuvat nukkumaan yhtä aikaa... Harvinaista herkkua kyllä nykyään istua r a u h a s s a koneen ääressä!



Meillä vauva täytti tänä aamuna tasan kuukauden! Niin se aika rientää. Ihan hyvin on mennyt, pahempia vatsavaivoja ei pienellä ainakaan vielä ole ollut. Pari kolme kertaa yössä herää syömään. Eilen oltiin neuvolassa, ja kovasti on poika kasvanut; on nyt jo vähän päälle 5-kiloinen! Aika pulleroinen se jo alkaa ollakin.



Ronjoo: Onpa tylsää, että vielä endo pco:n lisäksi... mutta jospa ne vaikka jotenkin kumoisivat toistensa vaikutukset..?!



(HR): Heräileekö teidän vauveli syömään niin usein vai joku muuko vaivaa? Oletteko jo kiinteitä aloitelleet? Se voisi auttaa, jos on nälästä kysymys..?



Ai niin, turvotuskeskusteluun piti sanomani, että mulla turpos loppuraskaudesta kädet ja jalat aika lailla. Synnytyksen myötä suurin turvotus häipyi, mutta vieläkään ei esim. sormukset mahdu sormeen! Toivottavasti tämä ei ole pysyvää, tai täytyy miehen lähteä uusia kihla-ja vihkisormuksia hankkimaan..!



Hyviä vointeja kaikille mammoille ja odottajille!!



-Tua sekä pojat 1v9kk ja 1kk

Pitkästä aikaa ehdin tulla kurkkaamaan kuulumisia.



Osselle kovasti tsemppiä viime metreille! Tuoreessa muistissa on miten piiiiitkältä ne vikat viikot sitten tuntuivat. Koita pitää itsesi kiireisenä!



Ronjoo: toivottavasti endo epäily osoittautuu vääräksi. Ei voi kyllä muuta kuin ihailla reippauttasi!



Piippuli: voi kurjuus, että on noin itkuista teillä. Itse tuntuu, että on pienestä koko päivänä käminästäkin jo hermo kireellä. Ja toivottavasti se mies ryhdistäytyisi! Miehen apu on kyllä todella tärkeää. Koita jaksaa ja yritä lähteä kuitenkin ulos kotoa, vaikka se tuntuisi vaikealta. Onko sulla mammaseuraa lähellä? Itseäni ainakin auttaa tosi paljon, kun on seuraa, silloin ei marinat tunnu niin pahoilta.



H-R, toivottavasti syysflunssa on voitettu ja voitte kaikki paremmin!



Omaa napaa: pikkumies kasvaa kovasti ja on ihana seurata kaikkia uusia taitoja. Vatsalta mennään selälle ja kovasti vedetään itseä pystyyn sylissä. Lelukin pysyy jo kädessä hetken aikaa. Kaiken kaikkiaan iloinen, sosiaalinen ja ihana poika! Mutta ne unet... Kenelläpä niissä ei olisi huolia. Päivisin ei suostu nukkumaan kotona kuin max 30 min päikkäreitä. Ulkona en voi nukuttaa, kärryissä kyllä menee sitten useampi tunti. Yöt ovat vielä hyvin rikkonaisia ja rintaa tai tuttia kaivataan harva se tunti. Vähän olisin jo toivonut ehjempää yötä, mutta kaipa se näinkin menee vielä.



Nyt pikkuinen ei jaksa enää matolla itsekseen, täytyy mennä.



Voikaa hyvin!



bisous ja poika 3kk

huomenna tulee jo 37 viikkoa täyteen, aatelkaas nyt! :) Ekoja kertoja nyt on tullut mieleen, et tulis jo, mutta yritän toppuutella toiveitani vielä ainakin sen kolme viikkoa. Olis hyvä tosiaan, jos pysyis kiireisenä, mutta olo alkaa olla aika väsynyt eikä energiaa oikein tahdo riittää. Ja jotenkin mussa ilmennyt outoja kotiin käpertymistoiveita, tuntuu et miten sitä nyt mihinkään lähtis ku kotonakin voi olla!



Kuulostaa varmaan hassulta, mutta mua helpottaa ihan hirveesti se, että kuulen teidän mammojen välillä väsyvän vauvojen kanssa. Ei sillä, että olisin iloinen jos jollakin on rankkaa, ei tietenkään, mutta oon käynyt läpi paljon sellasia pelkoja, etten jaksakaan vauva-arkea, että jo se helpottaa, jos tietää ettei se muillekaan oo helppoa. on helpompaa olla " heikko" , jos tietää et muutkin väsyy. Mutta toivon H-R:lle, Piippulille ja bisoukselle paljon voimia ja apuja, että jaksatte tuon valvomisvaiheen yli! Sehän on fakta, että jossain välissä varmasti helpottaa, mutta eihän se ajatus univajeessa paljoa helpota.



Vielä omaa napaa sen verran, että turvotukset jatkuu, menkkakipuja on niin, että vissiin jotain avautumista tapahtuu, supistuksia tulee harvakseltaan ja verenpaineet on vissiin nousussa. sain kotiin mittarin jolla oon leikkinyt ja alapaineet on sen mukaan koko ajan 90-100, joka on siis mulle korkee. Huomenna soittelen neuvolaan uudelleen, jospa mun oma täti olis paikalla ja tekis ratkaisun et ootellaanko vielä viikko vai lähettääkö mut heti polille niinku viime käynnillä sano tekevänsä, jos paineet vielä nousee. Enpä mä nyt tiedä, mitä ne sille vois tehdä, mutta parempi antaa neuvolan tehdä ratkaisu.



Odotan innolla omaa mamma-aikaa, että pääsen vielä paremmin sisälle teidän vauvajuttuihin! Voikaa hyvin!



-Osse ja Santeri rv 36+6

Ronjoo: Toivotaan nyt kuitenkin ettei ole endosta kyse mutta hyvä, että asia tutkitaan perinpohjin! Saako udella paljon sisustussuunnitelija maksaa? Meinaan vaan, että mitenhän sitä osaa itsekään alkaa sisustamaan uutta kotia, kunhan se nyt ekana edes valmistuis ;) Nykyisestä kämpästä lähtee mukaan aikas vähän huonekaluja! Tosin pitäis löytyä energiaa vauvan hoidon ohella laattojen ym. valitsemiseen mutta ei oikein jaksais...meillä on 6-8 h yhtäjaksoiset yöunet historiaa, hävisivät nuhan myötä kuin pieru saharaan :( Nuhasta päästy jo pari viikkoa sitten ja eka pätkän nukkuu nyt 3-4 h ja sen jälkeen ollaan jopa 1h välein hereillä ja kyse ei oo aina ees nälästä. Toivottavasti ei pienellä kyse kuiteskaan astmasta, se olis todella kurjaa!



Osborne: kuinka väärässä sun veli voikaan olla. Se ei tosiaankaan ole aina niin helppoa kuin voisi luulla. Yhden neuvon annan eli panosta alussa siihen et vauva oppii oikean imutekniikan! Kohtahan sä jo meet synnyttään, niin se aika vaan vierähtää. Tsemppiä synnärille, on se palkinto vaan niin uskomaton!



H-R: kovasti sulle jaksamisia! Jospa toi olis nopsaan ohimenevää, sun kun pitää jaksaa viielä uhmaikäistäkin siellä. Ootko kysellyt neuvolasta apua et saisit hetken hengähtää. Jospa kaiken uuden oppiminen häiritsee yöunia, eikä malteta nukkua?



Piippuli: kurjaa toi itkeminen. Yksin sitä ei meinaa edes jaksaa, tiedän. Toivottavasti saat miehestä jatkossa apua. Meillä onneks itkuun auttaa melkein aina tissi, joten vaikeina iltoina täällä mä makaan sohvalla vauvalla tissi suussa ja katselen telkkaa. Monen mielestä ois aika hurjaa touhua mut mä en vaan jaksa sitä itkua ja pääsen noin paljon helpommalla.



Bisouksen poika oppinut jo kääntymään, meillä ei vielä...eikä paljoon yritäkään, jalkoja ja käsiä kovasti vatkaa ja tarraa kyllä esineisiin. Eipä meilläkään nukuta päivällä kuin 15-1h päikkäreitä. Aluks ei nukuttu vaunuissa ollenkaan ja nyt nukahtaa kun vähän aikaa on lykkinyt ees taas. Meilläkään ei siis aiemmin nukuttu kuin max. 30 min. päikkäreitä ja nekin sylissä, joten jospa se teilläkin helpottaa ja pikkuhiljaa pidentyis :)

Täällä on ihana syksyinen päivä :) Pikkuisen limaisuus on kovasti parantunut viimeisimmän antibiootti-kuurin myötä, ja aamut ovat enää limaisia. Kaikki sormet ristissä, että tuokin oire häviäisi sen sallitun kahden viikon puitteissa! Omat keuhkot piiputtavat vieläkin ja saapa nähdä mitä ne minulle ensi kuun kontrollissa sanovat. PEF:it kun eivät aamuisin tuppaa olemaan mitään kehuttavia nykyisellä lääkityksellä. Sokea silmä onneksi pysyy oireettomana kortisonilla ja tuosta mahdollisesta endosta olen ajatellut, että jos se nyt sitten sitä on niin minkäs sille sitten teet. Eikun taas leikkurin kautta. MUTTA mielenkiintoista oli, että ultrannut lääkäri totesi, että munasarjani näyttivät LÄHES NORMAALEILTA! Jospa sitten kunhan tuo alapää saadaan kuntoon niin voisi raskautuminenkin olla mahdollista :) Sinällään joku endo ei nyt ole " kovin paha" , aika helposti hoidettava ja moni kuulemma on varsin hedelmällinen laparoskopian jälkeen...." vauvan-kuvat kiiltää silmissä" ....



Kävin eilen Mannerheimin lastensuojeluliiton haastattelussa ja todennäköisesti pääsen lasten & nuorten puhelin- sekä nettipäivystäjäksi. Työ on siis ihan vapaaehtoistyötä, mutta minusta olisi hienoa päästä välillä täältä kotoa vähän poiskin ja tehdä siinä sivussa jotain " arvokasta" .



(H-R), bisous, piippuli: toivottavasti vauva-arki jo helpottaa, mieleen tulee kyllä NIIN ELÄVÄSTI ajat jolloin valvoimme (siis sekä minä ETTÄ MIEHENI!!!) kaksosten kanssa. Toivottavasti saat Piippuli miehesi paremmin ottamaan osaa tuohon vauvan hoitoon, se olisi kyllä niin sinulle kuin vauvallekin todella tärkeää. En kyllä varmasti olisi itse selvinnyt hengissä kaksosten ekasta vuodesta, jos mieheni ei olisi ottanut niin paljon osaa lasten hoitoon. Esimerkiksi kun yöllä kutsu tuli me molemmat pomppasimme syöttämään lapset (söivät siis yhtäaikaa). Ei voi kuin hattua nostaa, että heräsi syöttämään 2-3 kertaa yössä ja jaksoi käydä töissä, tehdä remonttia...varsinainen supermies :) Tee (H-R) jotain iiiiihanaa suklaa tai rommi-juttua niin kyllä se taas hieman nostattaa mieltä :) Oletko muuten koskaan tehnyt vanhan kentuckyn kakkua? Se on sellainen pähkinäinen kuivakakku johon tulee sellainen ihana kuorrutus päälle, NAM!



Mutta nyt kuuluu ruokahuuto, eikun menoksi :)

noiden suunnittelijoiden hinnat riippuvat niin kovin omista tarpeista ja kannattaa pyytää ihan tarjouksia. Me itse asiassa emme ole vielä omamme kanssa edes sopineet hinnasta, koska ko henkilö saatiin meille serkkuni kautta, on siis hänen hyvä ystävänsä. Käynyt nyt meillä kerran arvioimassa ja ensi kerralla saamme sitten ilmeisesti jotain suuntaviivoja ja myös sitä hinta-arviota.

Meilläpä on lunta! On niin ihanan valoisaa ja ipanat ovat aivan tohkeissaan :)

Meinas ihan lyylin pönttö seota, mutta nyt jo parempi!=) Niin tosiaan kun 2 viikkoa tuli mittariin 3 tunnin yöunilla loppu tästä lyylistä virta. Se oli kamalaa. Vielä kun olin yksin 3v uhmaajan kanssa ja tietysti sitten tämä meidän pikku mies, joka vähäisten unieni takana oli/on. No, isäntä hälyytettiin kotiin päivää aikaisemmin ja sain viikonlopuksi helpotusta. A:n rutuiset yöt vaan jatkuivat ja menin taas lääkäriin. Ja niinhän siinä kävi kuin jo vähän pelkäsinkin, koska kova flunssa oli jatkunut jo kaksi viikkoa, elikäs korva tulehtunut=( Nyt sitten antibiootti kuuri on lopuillaan ja toivotaan että tämä tästä taas tällä erää iloksi muuttuisi. Tosin eilinen päivä mentiin taas 45min unilla ja heräs huutaen ja ihan väsyneenä. No, mutta tänään ollaan kiskottu jo aamutuimaan 3 tunnin unet ja nyt kun vatsa on täynnä (prk jauheliha-kasvissosetta+prk hedelmasosetta+maito) nukkuu hän jälleen=) Elikäs kyllä meillä kiinteitä jo syödään ja syödäänkin oikein isolla S:llä. Mutta minkäs teet kun kerran on iso poika ja ruokaa tuntuu menevän niin minähän lappaan=)



Kiitos kaikille kanssa sisarille taas jälleen kerran voima sanoista, sillä palstalla kävin kyllä lukemassa, mutta kirjoittamiseen ei virtaa löytynyt eikä aikaa. Mutta kehissä siis jälleen.



Vai saa Ronjoo jo nauttia lumesta=) Voi juku! Meillä tytär ryntää joka aamu ikkunaan josko lunta olis tullu, mutta vielä on joutunut pettymään. Ja eipä toi tämän aamun +11 toiveen totutumista yhtään edistänyt.



Syyspäiviä kaikille ja yrittäkää estää kaiken tavoin vellova syysflunssa!



H-R sekä nuhanenät

voimia täältä edelleen lähetän! Jospa se lääke auttais ja A sais nukuttua ja antais sunkin nukkua. No ruoka ainakin hälle maistuu, se on hyvä.



Omaa napaa täällä vaan kaivelen ja nukun ihan hirveesti. oikein meinaa huono omatunto tulla, kun luen muiden yövalvomisia ja itsellä suurin ongelma on se, ettei uni meinaa illalla tulla, kun päivisin nukun niin paljon! Ja taas voisin mennä päikkäreille, vaikka oon ollut hereillä vasta kaksi tuntia...



Viime viikolla tosiaan jouduin sit verenpaineiden takia TAYSiin osastolle. Vuorokauden tarkkailun jälkeen aloitettiin lääkekuuri ja pääsin kotiin. Mitään rasittavaa ei saa tehdä, mutta onneks ei ihan sängyssäkään tartte maata. Mutta kyllä tunnin kaupungilla pyöriminen tuntuu jo rasitukselta, joten ei hirveesti tee mieli lähteäkään mihinkään. Paineet tuntuu nyt pysyvän aisoissa, kun en juuri mitään tee. Tylsää, mutta minkäs sille mahtaa. Santerilla ei tunnu olevan minkäänlaista halua tulla ulos vielä, joten antaapa hänen siellä möllötellä. Tekivät torstaina kokoarvionkin, pikaisen mittauksen perusteella 3300-3350 g oli kokoa tuolloin. Ja vielä tosiaan kolmisen viikkoa oli siitä laskettuun aikaan. Mutta lääkärien mielestä ihan normaalin kokoinen vauva.



Kyllä tää loppuaika on tosi intensiivistä odotusta, mun päähän ei mahdu juuri muita ajatuksia. No, eilen käytiin katsomassa yhtä rakenteilla olevaa asuntoa tuolla Pirkkalassa. ihastuttiin kyllä, mutta koetetaan olla tekemättä hätiköityjä ratkaisuja...



Nyt taidan kömpiä hetkeksi peiton alle, kun alkaa taas paleluhikoilukohtaus. Jostain syystä mulle nää lääkkeet aiheuttaa sellasta, tunnin pari palelen ja hikoilen vaatteet märäks lääkkeen oton jälkeen. Ja rinnat kipeytyy kans ihan koviksi. Ei kukaan osannut sanoa, mistä johtuu, mutta ei ilmeisesti kovin vaarallista, kun ei kuumekaan nouse. On vaan vähän hassu olo.



Että tällaista odottavan elämä täällä...



-Osse ja Santeri rv 37+5

Piti vaan tulla nopeesti tsekkaa. Niin ja kyllä mäkin nukuin raskausaikana tosi paljon ja onneks nukuin kun nyt unet on vähän kortilla joten siitä ei kannata syyllisyyttä tuntea, pian tulet huomaamaan :)



Meillä ei muuten vielä käännytä kun kyljellee ja sohvalla on käännytty masulleen mutta se kyllä on vähän kallellaan sinnepäin :) Leluja kyllä tavoitellaan mutta vauva taitaa olla niin nautiskelija sorttia ettei ole kauheasti haluja kääntyillä vielä. Aloitettiin muuten vauvauinti, eka kerta meni ihan hyvin mutta nähtäväksi jää tuleeko vauva siitä tykkäämään.

Mutta nyt pitää mennä tutkimaan noita eilen ostamia rattaita et miten ne pelittää :)

Juu, ei vielä vauvauutisia... joka ilta jännittää niin, ettei uni meinaa tulla. Vaikka sit toisaalta en kyllä odotakaan, että vielä tällä viikolla syntyisi. Olo on vieläkin ihan ok, mitä nyt melkoista sohvalla makoilua on tää elämä. Nyt on kotonakin kaikki kunnossa, pinnasänky vihdoin koottu ja hoitopöytä kasattu loppuun asti. Vaipat ja voiteet odotaa innolla hoidettavaa... Onneks unta riittää sit aamuisin ihan loputtomiin.



Perjantaina TAYSin kontrollikäynnillä todettiin kyllä että paikat on avautuneet sormelle ja kanavaa enää 1 cm jäljellä. Nyt on muutamana päivänä tullut limatulppaakin vissiin, joten ehkä se ens viikko vois olla ihan realistinen tavoite synnytykselle. Ens perjantaina on taas kontrollikäynti, kokoakin seuraavat nyt vissiin aika tarkkaan. Kasvu on ollut aika hidasta, kun edellisellä viikolla arvioi 3300-3350 g:ksi, viime pe sitten 3400 g:ksi. Aluksi ymmärsin, et olis lähempänä 3,5 kg, mutta neuvolakorttiin oli merkattu 3,4 kg. Saa nähdä, minkä kokoinen sieltä nyt tulee. Ei ilmeisesti ainakaan sitä jättiläistä, jota vähän pelättiin ison sf-mitan takia.



Innolla odottelen, että pääsisin niistä oman vauvan kuulumisista kertoilemaan, mutta tyydyn nyt veljenpojan kehitystä seuraamaan. Olivat eilen vihdoin saaneet pojan syömään velliä, tähän asti on kaikki kiinteät sylkenyt pois. Melkoisen nirppis taitaa olla... ikää on kuitenkin jo 5,5 kk ja kokoa vaikka muille jakaa. Toivottavasti nyt antaa äitinsä nukkua paremmin.



Kai tästä on pakko lähteä kaupungille, ettei ihan tylsistyis. miehelläkin taitaa mennä pitkään töissä, kun käytti aamulla autoa korjaamolle, perjantaina yks nainen posautti liikennevaloissa meidän takapuskuriin. Onneks vauhti oli ihan olematon, puskuri vähän vääntyi ja sisälokasuoja rupes hankaamaan rengasta. Korjaamolta ehtivät vasta ensi viikolla hommiin joten siihen asti ajellaan puskuri rutussa. Mutta pääasia, että eteenpäin pääsee. :)



-Osse ja Santeri rv 38+5

Vauvauutisia minäkin täällä kurkkimassa...



Osse, nukuthan joka päivä päikkärit tai lepäät ainakin! Mulla kun se lähtö tuli illalla ja synnytyskin kesti, niin en sitten nukkunut 40 tuntiin. Eikä sen jälkeen ole muuten ainakaan unta tullut liikaa ;)



Sweet, kuullostaa kivalta tuo vauvauinti, saas nähdä lähdettäiskö mekin kokeilemaan.



Meillä pikkuherra ei enää nuku sitä yhtäkään pidempää pätkää. Koko yö mennään 2-3 tunnin välein syöden ja sitten lisäksi vähän pikkukäminöitä ja tutin antamisia. Huh. Päivisin on kuitenkin pääsääntöisesti ihan iloinen poika, mutta sitten kun vähäisten yöunien päälle sattuu huonompi/itkuinen päivä, niin hermot on aika kireällä. Lekuri onneksi sanoi, että lyhyet päikkäripätkät on ok eli ei tarvi yrittää nukuttaa väkisin pidempään.



Hyvää halloweenia!



bisous ja poika 3,5kk