Lue keskustelun säännöt.
Narsistinen perhe
25.09.2015 |
tulee mieleen tästä Suomen politiikasta. Niitä kaupunkiserkkuja kehutaan ja omia hakataan. Omissakin on eroja, taakankantajaksi joutuu se hiljainen, joka pesee pyykit, tiskaa, hoitaa nuoremmat ja kuuntelee murheet. Tätä taakankantajaa yödään tiskirätillä tämän tästä. Mutta anna kun Amerikan serkut saapuvat on ilo ylimmillään. Silloin ne kaikki joutuvat hiki hatussa kuuraamaan, jotta serkuile ei jäisi käsitystä, jotta ihan alkeellista porukkaa tässä ollaan.
Kommentit (5)
mua ahdistaa tämä maahanmuuton hallitsemattomuus ei tästä kuitenkaan saa syytä miksi on kriittinen maahanmuutoa kohtaan, Lähinnä vaa vertauskuva. Yksilöpsykologiaa tai vaikkapa perhepsykologiaa ei voi yleistää koskemaan kokonaista invaasiota. Nice try.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla näkemyksellä voisi kirjoittaa lievästi dramaattisen best sellerin, muttei juuri muuta.
Satu Keisarin uusista vaatteista olisi nyt todella ajankohtainen.
Tuo yksilöpsykologinen näkökulma saattaa olla sovelia tuon alueen historian valaisussa. Kuka muistaa Faraf Diban (iran), Mbnä muistan, vaikka tarkistin, että tuolloin olen ollut pari vuotias. Tai Shaddam Hussein, joka yritti aluksi uudistaa koko maan kunnes Big Amerikka alkoi puuttua asioihin (uudistukset olivat todennäköisesti sosialistisia mm. terveydenhuollon ulottaminen kaikille). Oliko kyseessä psykopaatti vai vainoharhaisuuteen ja suurudenhuulluteen ajautunut valtias.
Normaali ihminen tuntee sympatiaa lähipiiriä kohtaan. Esimerkiksi jos pakolainen hakkaa teiniä, niin normaalien ihmisten empatia on tämän teinin puolella tai jos maahanmuutajalauma käy asunnottoman kimppuun niin empatia on sen asunnottoman puolella jne. Nyt on tapahtunut joku ihme käännös, omista ei välitetä. Toki tämä käännös tapahtui jo ajat sitten, feministit syyttelevät nuoria liian "houkuttelevasta" pukeutumisesta eivätkä edes itse tajua omaa risstiriitaisuuttaan (eivätkä tajua vaikka joku sen rautalangasta vääntäisi). Ei hyvältä näytä.
Jännä juttu, että ajattelin tänään juuri samaa. Olen itse kasvanut syntipukkina narsistisessa perheessä, ja nyt tosiaan tajusin, miksi tämä Suomen poliittinen tilanne ahdistaa niin paljon. Se nimittäin muistuttaa lapsuudenperhettäni ja elämääni heidän kanssaan.