Onko suhteesi esim. karkkiin ollut aina normaali?
Minulla oli lapsena ehdoton karkkipäivä ja jatkoin valitettavasti samaa nuorena aikuisena. Söin vaikka kokonaisen karkkipussin lauantaina. Sitten viisastuin ja aloin pitää karkkia kotona aina ja ottaa muutaman karkin silloin kun siltä tuntui. Paljon järkevämpää. Voi mennä viikkoja, etten syö yhtään karamelliä.
Lapsuudenkodilla on suuri vaikutus ihmisen suhteelle karkkiin ja herkkuihin.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Ostan karkkeja vain vikonloppuisin, yleensä irtokarkkeja. Syön niitä huonoon oloon asti, en vain osaa lopettaa ja liian pienestä määräsrä tulee vaan kiukku. Nykyisin kestän tosin huonommin, syön noin 300g pussin. Eli ei ole terve suhtautuminen. Olen kuitenkin hyvin pienikokoinen ja vaadin linjojani, siksi en osta ikinä viikolla herkkuja.
Mutta kai tajuat, että syöminen huonoon oloon asti ei ole tervettä ja 300 g on aivan liikaa yhdelle päivälle? Millä tavalla tuollainen käytös auttaa linjojen vahtimisessa?
Mulla oli pienenä karkkipäivä, mutta isompana lapsena oli kyllä karkkia silloin tällöin. Ja oli aina pienikokoinen, ei sitä syöty kaksin käsin.
Nyt aikuisena mulla on kotona aina karkkia mutta en välttämättä syö yhtään karkkia pariin viikkoonkaan. Yleensä muutama karkki muutenkin riittää, en vanhemmiten tykkää niin paljon makeasta. Eli on kai normaali suhde?
N30
Ei ole. Kaikki herkut syön, mitä löytyy. Ei pysty säästelemään. Siksi pyrin jättämään ne kauppaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli pienenä karkkipäivä, mutta isompana lapsena oli kyllä karkkia silloin tällöin. Ja oli aina pienikokoinen, ei sitä syöty kaksin käsin.
Nyt aikuisena mulla on kotona aina karkkia mutta en välttämättä syö yhtään karkkia pariin viikkoonkaan. Yleensä muutama karkki muutenkin riittää, en vanhemmiten tykkää niin paljon makeasta. Eli on kai normaali suhde?
N30
Kuulostaa normaalilta. Tosin kun luin tuon "vanhemmiten", luulin, että olet noin 60, mutta oletkin 30.
Lapsena oli tiukat karkkipäivät ja silloinkin vähästä jaettiin sisaruksille.
Nykyään en pidä karkkipäiviä vaan syön vaikka joka pv jos tekee mieli.
Ja linjat pysyy kun kokonaisuus on kunnossa, se on tyhmä tekosyy olla syömättä.
Joskus tekee mieli niin kaikkea mässyä että tulee ostettua muovikassillinen kerralla, sitten maistelen kaikkia vähän ja loput saattaa säilyä vuodenkin jossain kaapissa :D siitä en tiiä miten tervettä se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostan karkkeja vain vikonloppuisin, yleensä irtokarkkeja. Syön niitä huonoon oloon asti, en vain osaa lopettaa ja liian pienestä määräsrä tulee vaan kiukku. Nykyisin kestän tosin huonommin, syön noin 300g pussin. Eli ei ole terve suhtautuminen. Olen kuitenkin hyvin pienikokoinen ja vaadin linjojani, siksi en osta ikinä viikolla herkkuja.
Mutta kai tajuat, että syöminen huonoon oloon asti ei ole tervettä ja 300 g on aivan liikaa yhdelle päivälle? Millä tavalla tuollainen käytös auttaa linjojen vahtimisessa?
Väitän että tämä on jopa hyvästä. Sokeri tulee kerralla eikä pitkin viikkoa. Syön väh. 80% terveellisesti ja urheilen paljon.
Kielletystä tulee haluttu. Niin se vaan on.
Olen makean ystävä, mutta on myös itsehhillintää.
Alkoholia/tupakkaa ei ole mennytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostan karkkeja vain vikonloppuisin, yleensä irtokarkkeja. Syön niitä huonoon oloon asti, en vain osaa lopettaa ja liian pienestä määräsrä tulee vaan kiukku. Nykyisin kestän tosin huonommin, syön noin 300g pussin. Eli ei ole terve suhtautuminen. Olen kuitenkin hyvin pienikokoinen ja vaadin linjojani, siksi en osta ikinä viikolla herkkuja.
Mutta kai tajuat, että syöminen huonoon oloon asti ei ole tervettä ja 300 g on aivan liikaa yhdelle päivälle? Millä tavalla tuollainen käytös auttaa linjojen vahtimisessa?
Väitän että tämä on jopa hyvästä. Sokeri tulee kerralla eikä pitkin viikkoa. Syön väh. 80% terveellisesti ja urheilen paljon.
Mutta nautitko elämästä? Eihän silloin voi puhua nauttimisesta, jos ahtaa itseensä pahaan oloon asti karkkia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostan karkkeja vain vikonloppuisin, yleensä irtokarkkeja. Syön niitä huonoon oloon asti, en vain osaa lopettaa ja liian pienestä määräsrä tulee vaan kiukku. Nykyisin kestän tosin huonommin, syön noin 300g pussin. Eli ei ole terve suhtautuminen. Olen kuitenkin hyvin pienikokoinen ja vaadin linjojani, siksi en osta ikinä viikolla herkkuja.
Mutta kai tajuat, että syöminen huonoon oloon asti ei ole tervettä ja 300 g on aivan liikaa yhdelle päivälle? Millä tavalla tuollainen käytös auttaa linjojen vahtimisessa?
Väitän että tämä on jopa hyvästä. Sokeri tulee kerralla eikä pitkin viikkoa. Syön väh. 80% terveellisesti ja urheilen paljon.
Mutta nautitko elämästä? Eihän silloin voi puhua nauttimisesta, jos ahtaa itseensä pahaan oloon asti karkkia!
No eihän hän sitä joka päivä tee.
Mieluummin syö paljon kerralla kuin että jää se halu koukututtamaan. Sitten ei taas tee mieli hetkeen ja voi keskittyä muuhun.
Ohis: kävin juuri äskenkin kaapilla syömässä noin kuusi sipsiä.. ap
Mulla oli lapsena karkkipäivä. Nykyään (kohta 50-v) syön karkkia, jos sitä tarjotaan, mutta en osta itse kotiin, koska ei edes tee mieli. Noin kerran kuussa saatan ostaa suklaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostan karkkeja vain vikonloppuisin, yleensä irtokarkkeja. Syön niitä huonoon oloon asti, en vain osaa lopettaa ja liian pienestä määräsrä tulee vaan kiukku. Nykyisin kestän tosin huonommin, syön noin 300g pussin. Eli ei ole terve suhtautuminen. Olen kuitenkin hyvin pienikokoinen ja vaadin linjojani, siksi en osta ikinä viikolla herkkuja.
Mutta kai tajuat, että syöminen huonoon oloon asti ei ole tervettä ja 300 g on aivan liikaa yhdelle päivälle? Millä tavalla tuollainen käytös auttaa linjojen vahtimisessa?
Väitän että tämä on jopa hyvästä. Sokeri tulee kerralla eikä pitkin viikkoa. Syön väh. 80% terveellisesti ja urheilen paljon.
Mutta nautitko elämästä? Eihän silloin voi puhua nauttimisesta, jos ahtaa itseensä pahaan oloon asti karkkia!
No eihän hän sitä joka päivä tee.
Mieluummin syö paljon kerralla kuin että jää se halu koukututtamaan. Sitten ei taas tee mieli hetkeen ja voi keskittyä muuhun.
Sinusta siis pahaan oloon asti ahtaminen on normaalia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostan karkkeja vain vikonloppuisin, yleensä irtokarkkeja. Syön niitä huonoon oloon asti, en vain osaa lopettaa ja liian pienestä määräsrä tulee vaan kiukku. Nykyisin kestän tosin huonommin, syön noin 300g pussin. Eli ei ole terve suhtautuminen. Olen kuitenkin hyvin pienikokoinen ja vaadin linjojani, siksi en osta ikinä viikolla herkkuja.
Mutta kai tajuat, että syöminen huonoon oloon asti ei ole tervettä ja 300 g on aivan liikaa yhdelle päivälle? Millä tavalla tuollainen käytös auttaa linjojen vahtimisessa?
Väitän että tämä on jopa hyvästä. Sokeri tulee kerralla eikä pitkin viikkoa. Syön väh. 80% terveellisesti ja urheilen paljon.
Mutta nautitko elämästä? Eihän silloin voi puhua nauttimisesta, jos ahtaa itseensä pahaan oloon asti karkkia!
No eihän hän sitä joka päivä tee.
Mieluummin syö paljon kerralla kuin että jää se halu koukututtamaan. Sitten ei taas tee mieli hetkeen ja voi keskittyä muuhun.
Sinusta siis pahaan oloon asti ahtaminen on normaalia?
Kuka niin sanoi? Mutta se, että joku kerran viikossa syö liikaa karkkia, ei tarkoita, että hän on kykenemätön nauttimaan elämästä kuten väitit.
Hän sanoi, että tulee pienestä määrästä vain kiukkuiseksi, joten syö mieluummin sitten sen yhden kerran enemmän. Mutta tätä yhtä karkkipäivää lukuunottamatta, hän syö terveellisesti ja liikkuu paljon. Tämä sopii hänelle.
Sinä taas voit valita sen, että syöt karkkia pitkin viikkoa. Hän ei taas halua sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostan karkkeja vain vikonloppuisin, yleensä irtokarkkeja. Syön niitä huonoon oloon asti, en vain osaa lopettaa ja liian pienestä määräsrä tulee vaan kiukku. Nykyisin kestän tosin huonommin, syön noin 300g pussin. Eli ei ole terve suhtautuminen. Olen kuitenkin hyvin pienikokoinen ja vaadin linjojani, siksi en osta ikinä viikolla herkkuja.
Mutta kai tajuat, että syöminen huonoon oloon asti ei ole tervettä ja 300 g on aivan liikaa yhdelle päivälle? Millä tavalla tuollainen käytös auttaa linjojen vahtimisessa?
Väitän että tämä on jopa hyvästä. Sokeri tulee kerralla eikä pitkin viikkoa. Syön väh. 80% terveellisesti ja urheilen paljon.
Mutta nautitko elämästä? Eihän silloin voi puhua nauttimisesta, jos ahtaa itseensä pahaan oloon asti karkkia!
No eihän hän sitä joka päivä tee.
Mieluummin syö paljon kerralla kuin että jää se halu koukututtamaan. Sitten ei taas tee mieli hetkeen ja voi keskittyä muuhun.
Sinusta siis pahaan oloon asti ahtaminen on normaalia?
Kuka niin sanoi? Mutta se, että joku kerran viikossa syö liikaa karkkia, ei tarkoita, että hän on kykenemätön nauttimaan elämästä kuten väitit.
Hän sanoi, että tulee pienestä määrästä vain kiukkuiseksi, joten syö mieluummin sitten sen yhden kerran enemmän. Mutta tätä yhtä karkkipäivää lukuunottamatta, hän syö terveellisesti ja liikkuu paljon. Tämä sopii hänelle.
Sinä taas voit valita sen, että syöt karkkia pitkin viikkoa. Hän ei taas halua sitä.
No voi mennä viikkoja, etten syö yhtään karkkia. Juuri siksi, että otan sitä silloin muutaman, kun mieleen tulee.
Mulla oli lapsena karkkipäivä. Näin aikuisena en osta taikka syö karkkeja ollenkaan, ainut poikkeus on lakupussi joulun pyhinä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli lapsena karkkipäivä. Näin aikuisena en osta taikka syö karkkeja ollenkaan, ainut poikkeus on lakupussi joulun pyhinä.
Aika yllättävää. Mutta hyvä meininki.
Ei mihinkään ruokaan, mulla on ollut köyhä lapsuus ja syön tosi paljon nykyään kun sitä ruokaa on niin helposti saatavilla.
Ostan karkkeja vain vikonloppuisin, yleensä irtokarkkeja. Syön niitä huonoon oloon asti, en vain osaa lopettaa ja liian pienestä määräsrä tulee vaan kiukku. Nykyisin kestän tosin huonommin, syön noin 300g pussin. Eli ei ole terve suhtautuminen. Olen kuitenkin hyvin pienikokoinen ja vaadin linjojani, siksi en osta ikinä viikolla herkkuja.