Johdos sanasta rakas. Tälle on vanhastaan esitetty etymologisia vastineita sekä ugrilais- että samojedikielistä, esim. vogulin rowi 'päästää lähelle', unkarin rokon 'sukulainen,; läheinen, läheisyydessä oleva' ja jurakkisamojedin lak, rak 'lähellä; läheinen'. Nämä kuuluvatkin keskenään yhteen, mutta suomen rakas tuskin on samaa alkuperää. Karjalaa lukuun ottamatta sillä ei ole vanhoja vastineita läheisemmissä sukukielissä, ja tällaisten puuttuminen on yleensä selvä viite sanan nuoruudesta. Vatjan rakkabi 'rakkaampi' ja lapin rakkes ovat lainaa suomesta.
Suomen rakas-sanalle on esitetty myös germaaninen lainaetymologia. Originaali on tämän mukaan germ. *fraka-z, jonka myöhempiä edustajia ovat esim. anglosaksin fraec 'himokas' ja keskihollannin vrack 'halukas, himokas; ahne, saita'.
Sekä rakas että rakastaa esiintyvät nykymerkityksessään suomen kirjakielessä 1500-luvulta alkaen. Joskus käyttö voi olla väljempääkin, esim. vuoden 1767 almanakassa: Lintsi ja Herneet racastawat keskikertaista Maan-laatua ja ei aiwan cowin sonnitettua peldoa.
Lähde: Nykysuomen sanakirjan osa 6, Etymologinen sanakirja. 3. p. 1987, 1990 WSOY
rakastaa (891)
Johdos sanasta rakas. Tälle on vanhastaan esitetty etymologisia vastineita sekä ugrilais- että samojedikielistä, esim. vogulin rowi 'päästää lähelle', unkarin rokon 'sukulainen,; läheinen, läheisyydessä oleva' ja jurakkisamojedin lak, rak 'lähellä; läheinen'. Nämä kuuluvatkin keskenään yhteen, mutta suomen rakas tuskin on samaa alkuperää. Karjalaa lukuun ottamatta sillä ei ole vanhoja vastineita läheisemmissä sukukielissä, ja tällaisten puuttuminen on yleensä selvä viite sanan nuoruudesta. Vatjan rakkabi 'rakkaampi' ja lapin rakkes ovat lainaa suomesta.
Suomen rakas-sanalle on esitetty myös germaaninen lainaetymologia. Originaali on tämän mukaan germ. *fraka-z, jonka myöhempiä edustajia ovat esim. anglosaksin fraec 'himokas' ja keskihollannin vrack 'halukas, himokas; ahne, saita'.
Sekä rakas että rakastaa esiintyvät nykymerkityksessään suomen kirjakielessä 1500-luvulta alkaen. Joskus käyttö voi olla väljempääkin, esim. vuoden 1767 almanakassa: Lintsi ja Herneet racastawat keskikertaista Maan-laatua ja ei aiwan cowin sonnitettua peldoa.
Lähde: Nykysuomen sanakirjan osa 6, Etymologinen sanakirja. 3. p. 1987, 1990 WSOY