Mitä kauheaa lempinimissä on?
Ihmettelen kovasti sitä, että nimikeskusteluissa aina pelotellaan sillä, että ”lapselle saatetaan keksiä lempinimi”, jopa että ”lasta voidaan kutsua nimellä, joka ei ole vanhemmalle mieleinen”.
Kuinka paljon te itse pohditte sitä, mitä omat vanhempanne ajattelevat teidän lempinimistä, saako niitä olla ja ovatko ne teidän vanhemmille mieleisiä? Ihan kuin vanhemmat omistaisivat lapsen nimen/kutsumanimen ja saisivat jonkun vallan, joka ulottuisi kaveri/harrastuspiiriinkin…
Kommentit (4)
lempinimessä ei mitään vikaa, mutta pikkanimi haukkumanimu on asia erikseen ja tuottaa kuulijalleen pahaa mieltä, Helena- Hellu ei paljoa haittaa hullu-hellu on eri asia
helena lapinniemi
Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Itselläni on lempinimi, jota vain isäni käyttää (peräisin ihan lapsuudestani). Lisäksi on lempinimi, jota vain mieheni käyttää. Kaveriporukkani käyttää lempinimeä, jota ei käytä muut. Ja töissä on lempinimi, jota käytetään vain siellä.
Nimeni ei ole pitkä, osa noista lempinimistäni on jopa pidempiä kuin oikea nimeni. En ole koskaan ajatellut, että lempinimet olisivat jotenkin huonoja tai omituisia. Kaikki lempinimeni on kivoja eikä minua kiinnosta, mitä mieltä muut ovat lempinimistäni.
Miestäni kutsun lempinimellä, lapsillamme on myös lempinimet (pidemmät kuin oikeat nimet eli lähinnä sellaiset hellittelynimet).
Taitaa lähes kaikilla olla jonkinlainen lempinimi. Sisaruksetkin keksii toisilleen lempinimiä, joita sitten käyttää loppu ikänsä.
”Ei voi antaa kolmitavuista nimeä, koska lasta kutsutaan lempinimellä”. Käytännössä kaikille on mahdollista vääntää lempinimi, joko sattuman kautta, etu- tai sukunimestä väännettynä tai vaikka jonkin tapahtuman tai yhdennäköisyyden myötä.