Mies 29v + 1v miettii; kannustuksen puute
Vasta kun kävin vanhempien luona ja kotiin ajaessa selitin isälle vähän kuulumisia liittyen uuteen työharjoitteluun koulussa, isä sanoi suuriinpiirtein näin: "tuosta ei kyllä kannata kenellekään kertoa" ja "kuulostaapa paskamaiselta hommalta".
Tänään kun soitin kotiin ja kerroin yhdestä harrastuksesta isälle, hän sanoi että "enpä kyllä ikinä menisi tuommoiselle kurssille" ja minua alkoi melkein hävettää.
Melkein aina kun olen aloittanut jonkun uuden tutkinnon opiskelun tai suunnitellut sellaista, on se lytätty enemmän tai vähemmän. Kaverien ja puolison puuttuessa vastavoimaa ei ole ollut.
-Mies 29v + 1v-
Kommentit (14)
Kuulostaapa ikävältä ihmiseltä sun isäs. Kuitenkin itse tiedät mikä sulle on hyväksi, en käsitä mikä työ voisi olla muka niin huono koulutus, kurssi tai työ nykypäivänä mitä pitäisi moittia.
Oletko muuten isältäsi oppinut niitä outoja juttuja naisista joita ennen tapasit täällä kertoilla? Olen pannut merkille että sun tyyli kirjoitella täällä on muuttunut todella paljon naisten kohdalta, oletko muuttanut mieltäsi naisista?
Hyvä että tiedostat että isäsi reagoi yleensäkkin noin. Se vie siitä terää edes vähän. On kyllä kova työ rakennella itsetuntoaan kun on kasvanut tuollaisessa ilmapiirissä.
[quote author="ExoPol" time="24.09.2015 klo 21:37"]
Pääasia on, että itse tietää mitä haluaa tehdä ja mihin on ryhtynyt. Sen jälkeen muiden mielipiteillä ja kannustuksilla ei ole mitään väliä.
Toki, kivahan se olis, että kaikki olis aina siinä vierellä hurraamassa, kehumassa ja aploodeeraamassa, vaan kun se ei mee niin, ja silloin pitää vaan itse olla ylpeä itsestään. Ja se riittää.
[/quote]Joitakin juttuja jaksan painaa pelkällä "itsekehulla", mutta kyllä se yksinäisyys vain syö suuren osan saavutusten ilosta, kun ei ole kenen kanssa sitä jakaa. Onhan minulla yksi ulkomailla asuva kaveri, mutta olemme todella erilaisia ihmisiä. Kaverini kunnioittaa minun taitojani ja saavutuksiani omalla hiljaisella tavallaan, mutta mitään yhteistä keskusteltavaa meillä ei noista asioista paljon ole.
-Mies 29v + 1v-
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 21:39"]
Kuulostaapa ikävältä ihmiseltä sun isäs. Kuitenkin itse tiedät mikä sulle on hyväksi, en käsitä mikä työ voisi olla muka niin huono koulutus, kurssi tai työ nykypäivänä mitä pitäisi moittia.
Oletko muuten isältäsi oppinut niitä outoja juttuja naisista joita ennen tapasit täällä kertoilla? Olen pannut merkille että sun tyyli kirjoitella täällä on muuttunut todella paljon naisten kohdalta, oletko muuttanut mieltäsi naisista?
[/quote]Isältäni en ole kyllä oppinut mitään naisiin liittyvää. Ehkä enemmän päinvastoin.
En tiedä miten tyyli on muuttunut.
-Mies 29v + 1v-
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 21:45"]
[quote author="ExoPol" time="24.09.2015 klo 21:37"]
Pääasia on, että itse tietää mitä haluaa tehdä ja mihin on ryhtynyt. Sen jälkeen muiden mielipiteillä ja kannustuksilla ei ole mitään väliä.
Toki, kivahan se olis, että kaikki olis aina siinä vierellä hurraamassa, kehumassa ja aploodeeraamassa, vaan kun se ei mee niin, ja silloin pitää vaan itse olla ylpeä itsestään. Ja se riittää.
[/quote]Joitakin juttuja jaksan painaa pelkällä "itsekehulla", mutta kyllä se yksinäisyys vain syö suuren osan saavutusten ilosta, kun ei ole kenen kanssa sitä jakaa. Onhan minulla yksi ulkomailla asuva kaveri, mutta olemme todella erilaisia ihmisiä. Kaverini kunnioittaa minun taitojani ja saavutuksiani omalla hiljaisella tavallaan, mutta mitään yhteistä keskusteltavaa meillä ei noista asioista paljon ole.
-Mies 29v + 1v-
[/quote]
mutta etkös ole kehuskellut toisaalta myös sillä, että sinulla on sosiaalisesti erittäin aktiivinen elämä ja kuulut vaikka kuinka moneen harrastusporukkaan ja teet vapaaehtoistyötä yms. Kai saat noissa lukuisissa kohtaamisissa positiivista palautetta itsestäsi ja identiteettisi vahvistuu myös sitä kautta?
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 21:45"]
[quote author="ExoPol" time="24.09.2015 klo 21:37"]
Pääasia on, että itse tietää mitä haluaa tehdä ja mihin on ryhtynyt. Sen jälkeen muiden mielipiteillä ja kannustuksilla ei ole mitään väliä.
Toki, kivahan se olis, että kaikki olis aina siinä vierellä hurraamassa, kehumassa ja aploodeeraamassa, vaan kun se ei mee niin, ja silloin pitää vaan itse olla ylpeä itsestään. Ja se riittää.
[/quote]Joitakin juttuja jaksan painaa pelkällä "itsekehulla", mutta kyllä se yksinäisyys vain syö suuren osan saavutusten ilosta, kun ei ole kenen kanssa sitä jakaa. Onhan minulla yksi ulkomailla asuva kaveri, mutta olemme todella erilaisia ihmisiä. Kaverini kunnioittaa minun taitojani ja saavutuksiani omalla hiljaisella tavallaan, mutta mitään yhteistä keskusteltavaa meillä ei noista asioista paljon ole.
-Mies 29v + 1v-
[/quote]
mutta etkös ole kehuskellut toisaalta myös sillä, että sinulla on sosiaalisesti erittäin aktiivinen elämä ja kuulut vaikka kuinka moneen harrastusporukkaan ja teet vapaaehtoistyötä yms. Kai saat noissa lukuisissa kohtaamisissa positiivista palautetta itsestäsi ja identiteettisi vahvistuu myös sitä kautta?
[/quote]En minä sillä ole kehuskellut, mutta kertonut siitä kyllä. Se sosiaalisuus on sellaista pinnallista; tuntuu että tunnen valtavasti ihmisiä, mutta en montaa hyvin.
Menen myös sellaisiin harrastuksiin, joihin minulla ei ole luontaista lahjakkuutta. Kyllähän harrastukset vähän helpottavat oloa, mutta se ei vain oikein riitä.
Huomasin tuossa vasta käyväni yhden naisen kanssa useammassakin eri harrastuksessa, jotka ovat ihan erilaisia luonteeltaan ja olemme jutelleet aika paljon. Ulkonäöllisestikin meissä on ehkä vähän samaa. Minun olisi pitänyt ehdottaa yhteistä tekemistä tänään, mutta en saanut sitä tehtyä, koska en osannut päätellä onko hän tarpeeksi kiinnostunut. Harmittaa kun jätin todella helpon tilaisuuden käyttämättä.
-Mies 29v + 1v-
Isäsi on vähän mulkku tuossa kohtaa. Ehkä se on kateellinen.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 22:00"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 21:45"]
[quote author="ExoPol" time="24.09.2015 klo 21:37"]
Pääasia on, että itse tietää mitä haluaa tehdä ja mihin on ryhtynyt. Sen jälkeen muiden mielipiteillä ja kannustuksilla ei ole mitään väliä.
Toki, kivahan se olis, että kaikki olis aina siinä vierellä hurraamassa, kehumassa ja aploodeeraamassa, vaan kun se ei mee niin, ja silloin pitää vaan itse olla ylpeä itsestään. Ja se riittää.
[/quote]Joitakin juttuja jaksan painaa pelkällä "itsekehulla", mutta kyllä se yksinäisyys vain syö suuren osan saavutusten ilosta, kun ei ole kenen kanssa sitä jakaa. Onhan minulla yksi ulkomailla asuva kaveri, mutta olemme todella erilaisia ihmisiä. Kaverini kunnioittaa minun taitojani ja saavutuksiani omalla hiljaisella tavallaan, mutta mitään yhteistä keskusteltavaa meillä ei noista asioista paljon ole.
-Mies 29v + 1v-
[/quote]
mutta etkös ole kehuskellut toisaalta myös sillä, että sinulla on sosiaalisesti erittäin aktiivinen elämä ja kuulut vaikka kuinka moneen harrastusporukkaan ja teet vapaaehtoistyötä yms. Kai saat noissa lukuisissa kohtaamisissa positiivista palautetta itsestäsi ja identiteettisi vahvistuu myös sitä kautta?
[/quote]En minä sillä ole kehuskellut, mutta kertonut siitä kyllä. Se sosiaalisuus on sellaista pinnallista; tuntuu että tunnen valtavasti ihmisiä, mutta en montaa hyvin.
Menen myös sellaisiin harrastuksiin, joihin minulla ei ole luontaista lahjakkuutta. Kyllähän harrastukset vähän helpottavat oloa, mutta se ei vain oikein riitä.
Huomasin tuossa vasta käyväni yhden naisen kanssa useammassakin eri harrastuksessa, jotka ovat ihan erilaisia luonteeltaan ja olemme jutelleet aika paljon. Ulkonäöllisestikin meissä on ehkä vähän samaa. Minun olisi pitänyt ehdottaa yhteistä tekemistä tänään, mutta en saanut sitä tehtyä, koska en osannut päätellä onko hän tarpeeksi kiinnostunut. Harmittaa kun jätin todella helpon tilaisuuden käyttämättä.
-Mies 29v + 1v-
[/quote]
Rohkaise mielesi ja kysy joka tapauksessa ja jos pääset treffeille, niin älä heti lataa pöytään kaikkia synkimmän sovinistisimpia mielipiteitäsi ;)
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 22:42"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 22:00"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 21:45"]
[quote author="ExoPol" time="24.09.2015 klo 21:37"]
Pääasia on, että itse tietää mitä haluaa tehdä ja mihin on ryhtynyt. Sen jälkeen muiden mielipiteillä ja kannustuksilla ei ole mitään väliä.
Toki, kivahan se olis, että kaikki olis aina siinä vierellä hurraamassa, kehumassa ja aploodeeraamassa, vaan kun se ei mee niin, ja silloin pitää vaan itse olla ylpeä itsestään. Ja se riittää.
[/quote]Joitakin juttuja jaksan painaa pelkällä "itsekehulla", mutta kyllä se yksinäisyys vain syö suuren osan saavutusten ilosta, kun ei ole kenen kanssa sitä jakaa. Onhan minulla yksi ulkomailla asuva kaveri, mutta olemme todella erilaisia ihmisiä. Kaverini kunnioittaa minun taitojani ja saavutuksiani omalla hiljaisella tavallaan, mutta mitään yhteistä keskusteltavaa meillä ei noista asioista paljon ole.
-Mies 29v + 1v-
[/quote]
mutta etkös ole kehuskellut toisaalta myös sillä, että sinulla on sosiaalisesti erittäin aktiivinen elämä ja kuulut vaikka kuinka moneen harrastusporukkaan ja teet vapaaehtoistyötä yms. Kai saat noissa lukuisissa kohtaamisissa positiivista palautetta itsestäsi ja identiteettisi vahvistuu myös sitä kautta?
[/quote]En minä sillä ole kehuskellut, mutta kertonut siitä kyllä. Se sosiaalisuus on sellaista pinnallista; tuntuu että tunnen valtavasti ihmisiä, mutta en montaa hyvin.
Menen myös sellaisiin harrastuksiin, joihin minulla ei ole luontaista lahjakkuutta. Kyllähän harrastukset vähän helpottavat oloa, mutta se ei vain oikein riitä.
Huomasin tuossa vasta käyväni yhden naisen kanssa useammassakin eri harrastuksessa, jotka ovat ihan erilaisia luonteeltaan ja olemme jutelleet aika paljon. Ulkonäöllisestikin meissä on ehkä vähän samaa. Minun olisi pitänyt ehdottaa yhteistä tekemistä tänään, mutta en saanut sitä tehtyä, koska en osannut päätellä onko hän tarpeeksi kiinnostunut. Harmittaa kun jätin todella helpon tilaisuuden käyttämättä.
-Mies 29v + 1v-
[/quote]
Rohkaise mielesi ja kysy joka tapauksessa ja jos pääset treffeille, niin älä heti lataa pöytään kaikkia synkimmän sovinistisimpia mielipiteitäsi ;)
[/quote]Mietiskelin tuota naista vähän köllöttäessäni ja ajattelin meitä yhdessä.
Olisipa mukava jos joku tarvitsisi minua. Kietoisi vapisevat käsivartensa haavoittuvaisena ylävartaloni ympäri hyväksyntää hakien. Sitten sanoisin hänelle jotakin imartelevaa ja hempeää ja hän nyyhkyttäisi helpottuneena ja onnellisena. Sitten kuivaisimme kyyneleet paperiliinalla ja nukahtaisimme toistemme syleilyyn.
-Mies 29v + 1v-
Todennäköisesti itkevä nainen myös huutaa ja raivoaa varsinkin jos on pms. Hempeily on kaukana. Terv. N44
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 07:37"]
[quote author="Mies 29v" time="25.09.2015 klo 01:10"]
Olisipa mukava jos joku tarvitsisi minua. Kietoisi vapisevat käsivartensa haavoittuvaisena ylävartaloni ympäri hyväksyntää hakien. Sitten sanoisin hänelle jotakin imartelevaa ja hempeää ja hän nyyhkyttäisi helpottuneena ja onnellisena. Sitten kuivaisimme kyyneleet paperiliinalla ja nukahtaisimme toistemme syleilyyn.
-Mies 29v + 1v-
[/quote]Yääh :D Mitä olet oikein lukenut? Hertta-sarjaa?
[/quote]Ihan oman mielikuvituksen tuotetta.
-Mies 29v + 1v-
Isät osaavat olla paskoja. Oma isäni on kateellinen minulle ja osoittaa sen sillä että arvioi ja arvostelee minua jatkuvasti. Odottaa minulta aina ylisuoriutumista ihan missä tahansa ja kun suoriudun tavallisen kuolevaisen tasolla, niin saan katkeruuden kyllästämää nillitystä. Lisäksi hän tykkää tehdä ihan mistä tahansa asiasta kilpailun ja kun hän voittaa niin hän haluaa tehdä selväksi, että hänen oma suorituksensa oli ihan keskinkertainen, parempaankin olisi pystynyt. Jatkuva pätemisen tarve ja oman paremmuuden esittelyä. Kehuskelee rotarikavereilleen kuinka oma tytär on sitäsuntätä mutta tosiasiassa on kateudesta vihreä. Vaikea mies, enkä aina oikein jaksa.
[quote author="Mies 29v" time="25.09.2015 klo 01:10"]
Olisipa mukava jos joku tarvitsisi minua. Kietoisi vapisevat käsivartensa haavoittuvaisena ylävartaloni ympäri hyväksyntää hakien. Sitten sanoisin hänelle jotakin imartelevaa ja hempeää ja hän nyyhkyttäisi helpottuneena ja onnellisena. Sitten kuivaisimme kyyneleet paperiliinalla ja nukahtaisimme toistemme syleilyyn.
-Mies 29v + 1v-
[/quote]Yääh :D Mitä olet oikein lukenut? Hertta-sarjaa?
Pääasia on, että itse tietää mitä haluaa tehdä ja mihin on ryhtynyt. Sen jälkeen muiden mielipiteillä ja kannustuksilla ei ole mitään väliä.
Toki, kivahan se olis, että kaikki olis aina siinä vierellä hurraamassa, kehumassa ja aploodeeraamassa, vaan kun se ei mee niin, ja silloin pitää vaan itse olla ylpeä itsestään. Ja se riittää.