Lue keskustelun säännöt.
Voiko vanhempia syyttää aina ja ikuisesti omista virheistä ja valinnoista
04.04.2022 |
Tuota otsikon kysymystä olen tässä joutunut pohtimaan oltuani ns. "kuuntelevana korvana" eräälle ystävälleni, joka on joutunut elämässään kohtaamaan ties minkälaisia vaikeuksia. Ja -ikävä kyllä- pakko sanoa, että suurin osa näistä vaikeuksista on täysin hänen omaa syytään.
No, ongelmana tässä on se, että hän lähestulkoon täysin kieltäytyy ottamasta vastuuta tai edes miettimästä omia valintojaan, vaan syyttää kaikesta mahdollisesta vanhempiaan, heidän alkoholismia ja muutenkin vaikeaa lapsuuttaan.
Itselläni ei tuollaista lapsuudenkokemusta ole, ja nyt tässä ihmettelenkin, että onko tosiaan niin, että vaikean lapsuuden kokenut on oikeasti kykenemätön harkitsemaan asioita ja tekemään parmepia valintoja vai onko tuollainen vain jotain, minkä taakse on helppo piiloutua kun ei halua ottaa vastuuta omista teoistaan.
Kommentit (36)
Sanontahan kuuluu, että olet kasvanut aikuiseksi kun olet antanut anteeksi vanhemmillesi. Kaikki ei kasva koskaan. Sanoisin että siihen kolmeenkymppiin voi jotenkuten hyväksytysti kipuilla vanhempien takia mut kyllä sen jälkeen jos ei ole ymmärtänyt ottaa itse vastuuta itsestään niin eipä kannata sellaiseen ihmiseen aikaansa hukata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu , mistä valinnoista on nyt kyse. Itse ns. traumataustaisena en voi kyllä syyttää vanhempia omista valinnoista. Toki traumat vaikuttaa ihmisiin eri tavalla. Itellä ne tulee esiin ihmissuhteissa, koska truamat on siitä pahoja, että joku tilanne voi viedä siihen "muistoon" ja käyttäydyt jollain sellaisella tavalla, johon joku toinen reagoi toisin.
Tunnemuiston voi herättää joku ihminen , paikka, riita ym. ja sitten et olekkaan enää siinä tilanteessa, vaan jossain ihan muualla.
Mutta milestäni omista valinnoista (koulutus, ihmissuhteet ym. ei voi syyttää suoraan vanhempia) Toki vaikeat kokemukset vaikuttaa ihmisen persoonaan hyvinkin paljon.
Useista meistä tulee ns. pärjjäjiä, joita ei pienet tai suuretkaan vasoinkäymiset kaada.
Tosiin se vaikuttaa niin, että maailma on musta ja synkkä paikka.
Ite en luota ihmisiin ja lähtökohtaisesti ajattelen niin, että jokainen voi olla potentiaalinen paha. Ja kestää aika kauan ennenku luotan kehenkään. Toisaalta sitten , kun luotan johonkin ihmiseen minusta saa ikuisen ystävän, paitsi jos petät minut. Takaisin ei oo tulemista.
En kosta, enkä ole ilkeä mutta hylkään täysin.
Vanhempia kai yleensä syytetään heidän valinnoistaan eikä omista. Toki joskus voi olla, että vanhempien valinnoilla on vaikutusta omiin valintoihin.
Ei voi. Jokaisen elämä on aikuistuttuaan lopulta omien valintojensa varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanontahan kuuluu, että olet kasvanut aikuiseksi kun olet antanut anteeksi vanhemmillesi. Kaikki ei kasva koskaan. Sanoisin että siihen kolmeenkymppiin voi jotenkuten hyväksytysti kipuilla vanhempien takia mut kyllä sen jälkeen jos ei ole ymmärtänyt ottaa itse vastuuta itsestään niin eipä kannata sellaiseen ihmiseen aikaansa hukata.
On asioita, joita ei vaan voi antaa anteeksi. Ja nyt en puhu siitä, ettet saanu niitä uusia kenkiä tai mopoautoa,
Vaan todella rankkoja juttuja. Ite "annoin " anteeksi nuorena mutta nyt vasta keski-iässä mua ällöttää ja on todella vaikeaa olla missään tekemisissä toisen vanhemman kanssa.
Kun olen tajunnut , siis oikeasti tajunnut mitä on tapahtunut
Vierailija kirjoitti:
Ei voi. Jokaisen elämä on aikuistuttuaan lopulta omien valintojensa varassa.
Jeps, sellasta tänään taas.
Kyllähän ne kodista saadut eväät tekee sen millainen sinusta tulee.
Tosin kultalusikoilla yleinen harha että itse ovat tehneet kaiken..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten oppia tekemään hyviä ja viisaita valintoja, kun ei kukaan koskaan ole opettanut, tukenut sellaisiin? Ei se kaikille helppoa ole. Yleensä moni kolmenkympin korvilla viimeistään havahtuu opettelemaan parempaan, jos voimavarat sallii.
ps. en ole kyllä äitiäni koskaan syyttänyt kaikesta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi. Jokaisen elämä on aikuistuttuaan lopulta omien valintojensa varassa.
Jeps, sellasta tänään taas.
Kyllähän ne kodista saadut eväät tekee sen millainen sinusta tulee.
Tosin kultalusikoilla yleinen harha että itse ovat tehneet kaiken..
Totta tämäkin. Usein hyvässä perheessä kasvanut lapsi "unohtaa" vanhempien avun: tasapainoisen kasvuympäristön, rahallisen tukemisen, lastensa hoidon...
Näitä asioita ei köyhässä ja mielisairaassa alkoholistiperheessä kasvanut henkilö ei saa omilta vanhemmiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitusteksti on melkeen kuin mun kynästä, koko ajan olen joutunut kuulemaan aikuisten lasteni syytöksiä, nimittelyjä ja minua halventavia syyttelyitä. En ole pitänyt aikoihin yhteyksiä heihin, jos he ottaa yhteyttä niin vain siksi, jotta saavat parjata ja heittää likavedet päälle. Sellaista en jaksa, olen yli seitsemänkymmenen ja eivät koskaan kysy minun ja isänsä eli mieheni vointia.
Kaltoinkohtelevat vanhemmat aiheuttavat teoillaan jälkikasvunsa traumatisoitumisen, joka pahimmillaan aiheuttaa valtavasti kärsimystä ja vaikeuttaa elämää päivittäin ihan kaikilla elämänalueilla. Toki lähtökohtaisesti aikuinen ihminen on aina vastuussa omista valinnoistaan, mutta trauman vaikutus valintoihin ja elämänkulkuun on kiistaton, joten tällaisessa tapauksessa kysymykseen ei olekaan helppoa vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitusteksti on melkeen kuin mun kynästä, koko ajan olen joutunut kuulemaan aikuisten lasteni syytöksiä, nimittelyjä ja minua halventavia syyttelyitä. En ole pitänyt aikoihin yhteyksiä heihin, jos he ottaa yhteyttä niin vain siksi, jotta saavat parjata ja heittää likavedet päälle. Sellaista en jaksa, olen yli seitsemänkymmenen ja eivät koskaan kysy minun ja isänsä eli mieheni vointia.
Mistä lapset syyttävät sinua?
Kyllähän vanhemmilla on iso vaikutus ihmisen valintoihin elämässä. Itse olen sitä mieltä, että tiettyihin valintoihini ja valitsematta jättämisiini on vanhemmilla ollut iso vaikutus, niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta on muullakin kasvuympäristöllä ja siihen kuuluneilla ihmisiällä ja heidän asenteillaan ollut vaikutusta.
Se, kuinka kauan ihminen rypee siinä huonon lapsuuden aiheuttamassa katkeruudessa, riippuu ihan siitä, kuinka hyvin tai huonosti pystyy traumansa käsittelemään. Se, kuinka paljon joku puhuu aiheesta, ei kerro koko totuutta siitä, kuinka paljon ja miten hän sitä käsittelee.
Niin kauan kun ihminen on katkera omille vanhemmilleen, niin kauan hän antaa vanhempiensa vaikuttaa elämäänsä. Toki voihan vanhempien vaikutus näkyä elämässä senkin jälkeen kun ihminen on päässyt katkeruudesta eroon. Mutta vaikutus ei ole enää niin iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kaikki ei ole vanhempien syytä. Iso osa on myös yhteiskunnan syytä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän vanhemmilla on iso vaikutus ihmisen valintoihin elämässä. Itse olen sitä mieltä, että tiettyihin valintoihini ja valitsematta jättämisiini on vanhemmilla ollut iso vaikutus, niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta on muullakin kasvuympäristöllä ja siihen kuuluneilla ihmisiällä ja heidän asenteillaan ollut vaikutusta.
Se, kuinka kauan ihminen rypee siinä huonon lapsuuden aiheuttamassa katkeruudessa, riippuu ihan siitä, kuinka hyvin tai huonosti pystyy traumansa käsittelemään. Se, kuinka paljon joku puhuu aiheesta, ei kerro koko totuutta siitä, kuinka paljon ja miten hän sitä käsittelee.
Niin kauan kun ihminen on katkera omille vanhemmilleen, niin kauan hän antaa vanhempiensa vaikuttaa elämäänsä. Toki voihan vanhempien vaikutus näkyä elämässä senkin jälkeen kun ihminen on päässyt katkeruudesta eroon. Mutta vaikutus ei ole enää niin iso.
Traumatisoituminen ei ole yhtä kuin katkeruus vanhempiaan kohtaan. Kannattaa tutustua aiheeseen.
Kyllähän jotkut syyttelevät.
Ainoa tapa kuitenkin elämässä jotenkin menestyä on katsoa asioita eteenpäin ja ottaa itse vastuu omista ratkaisuistaan.
Vaikka olisi vaikea lapsuus.
Sano suoraan. Hän etsii sitten myötätuntoisempaa seuraa, et ole sitä tuossa tapauksessa. Kyllä syytös loppuu viimeistään 35 ikävuoden kohdilla, ellei jatku. Jos toinen eli kuuntelija tajuaa että vanhemmat ovat ehkä oikeasti olleet kauheita, niin se voi helpottaa toista, jos moni on vanhempien puolella se varmaan pahentaa asiaa. Traumatisoituminen ei helpota ellei joku kuuntele häntä fiksusti.
Vierailija kirjoitti:
Aloitusteksti on melkeen kuin mun kynästä, koko ajan olen joutunut kuulemaan aikuisten lasteni syytöksiä, nimittelyjä ja minua halventavia syyttelyitä. En ole pitänyt aikoihin yhteyksiä heihin, jos he ottaa yhteyttä niin vain siksi, jotta saavat parjata ja heittää likavedet päälle. Sellaista en jaksa, olen yli seitsemänkymmenen ja eivät koskaan kysy minun ja isänsä eli mieheni vointia.
Oletko sinä kysynyt heidän vointiaan?
Halventavaa puhetta ei tarvitse kuunnella, mutta jos kuuntelee syytökset ja keskustelee niistä, ei ole tarvetta halventamiselle. Kunnioitus on kaksisuuntainen tie. Syytöksiä ei esitetä kuunneltaviksi vaan niihin on ilmeisesti myös tarkoitus saada sinulta vastaus. Onko se halventava tai mitätöivä?
Kyllä voi. Johan sen palstan äitihullu/kristallikissastakin huomasi.
Vastuun ottaminen ja virheidensä myöntäminen on aikuistumista. Muiden syyttely keskenkasvuisuutta.
Näinhän se valitettavasti menee. Ihminen voi loputtomasti syyttää muita ja kärsiä lopunikäänsä tai ottaa itse vastuun elämästään ja saada muutos aikaan.