Onko paikalla HAHMOTUSHÄIRIÖISIÄ?

Mulla on sellainen vika, että vasen ja oikea menee sekaisin. Olen myös huono lomakkeiden kanssa. Saatan tehdä tiedostamatta asioita vasemmalla kädellä tai vasempaan suuntaan.

Kävin tutkimuksissa vasta aikuisena. Kävi ilmi, että pääkopassani ovat aktiivisina kummatkin aivolohkot yhtaikaa.Se ilo asiasta on, että keksin ongelmiin erilaisia ratkaisuja. Lisäksi olen hyvä piirtäjä.

Mutta autolla ajo ei suju.

Läheiset siis pitävät minua tomppelina, mutta nykyisessä työssäni pärjään hyvin. Koko duuni perustu sille, että keksitään uusia tapoja toimia.

Koko hahmotushäiriö on vielä tutkijoille hyvin epäselvä asia. Siitä on tehty tutkimusta toistaiseksi aika vähän, ja senkin tulokset ovat monin tavoin ristiriitaisia. Käsittääkseni hahmotushäiriö kuitenkin kiinnostaa tutkimuskentällä kovasti, niin että ehkä todellista tietoa on luvassa.

Yksi lasten hahmotushäiriöstä kertova uusi opus on tämmöinen: http://kauppa.nmi.fi/product/635/kummi-12-ymmarrammeko-nakemaamme--visuaalisen-hahmottamisen-hairiot

Ja muuten asiasta kerrotaan esim. täällä: http://www.nmi.fi/fi/oppimisvaikeudet/hahmottaminen

Minullakin on taatusti lievää hahmotushäiriötä (minkä tiedostaminen olisi auttanut muinoin opiskeluissa), ja pojallani niitä on ihan taatusti.

Minulla on, kielten ja matematiikan opiskelu oli kamalaa, mutta toisaalta olen älykäs (kuulema :D),nopea ja ratkaisukeskeinen ihminen. Vasen ja oikea, tarkkana saa olla. Olen nopea hoksaamaan , opin tekemällä, en lukemalla. Olen 60 vuotias, enkä ole koskaan ollut työtön, joten kai se pärjäämisestä
jotain kertoo.
Aikuisena tehtiin kevyt tutkimus, en koe tarvetta tarkempiin.

Mulla on jotain tuon sukuista. Minä olen kyllä hyvä abstrakteissa asioissa kuten matematiikassa, mutta tämän fyysisen todellisuuden kanssa toimimisessa olen täysi uuno. Aivan järkyttävää kun voi eksyä kaupunkiin jossa on asunut koko ikänsä. Jopa työmatkalla jota olen kulkenut 14 vuotta, välillä iskee paniikki: "apua, missä olen, en tunnista ympäristöäni". Olen äärimmäisen kömpelö ja auton ratissa vaarallinen (en aja vaikka kortti onkin) koska en hahmota auton ulottuvuuksia ollenkaan, enkä esim. sitä kuinka lähellä risteystä olen niin että osaisin hiljentää sopivassa kohtaa. Kartoista en tajua tuon taivaallista, mikä huvittaa ihmisiä siksi että moni pitää minua huippuälykkäänä koska olen hyvä omalla matemaattisella alallani. 

Musiikinopettajallani on kuulemma hahmotushäiriö. Saattaa kirjoittaa taululle kiireessä kirjaimia ihan sikin sokin. J ja S kirjaimet väärinpäin tai muuta hassua. Musiikissa kuitenkin poikkeuksellisen lahjakas, oppinut nuotit ja soittamaan jo 4 vuotiaana.

Minulla on varmaan jonkinasteinen. En ole koskaan ollut missään tutkimuksissa, mutta olen koko ikäni tiedostanut ongelman olemassaolon. Siitä huolimatta minulla on yliopistokoulutus. 

Suosittelen lukemiseksi noita Kummi-sarjan oppaita, joista tuossa yllä on linkki. Luin kesällä tuon hahmotushäiriöihin liittyvän. Se toi esille sitäkin, kuinka monitahoisesta asiasta on kyse. 

Luulen että mullakin on ollut aina. Voiko se liittyä siihen että en osaa päässäni selvittää/jäsentää asioita? Esimerkiksi jos kirjoitan esseen niin kirjoitusjärjestys on sekava.

Up

Lievä ilmeisesti on, teininä tutkittu muttei johtanut mihinkään "toimenpiteisiin". Autoa en tykkää ajaa yksin, koska esim. risteyksien hahmottaminen on joskus vaikeaa. Samoin avaruudellinen hahmottaminen on minulla surkeaa. Kouluaineista matikka, fysiikka ja kemia oli vaikeita ja liitän nämä osittain hahmotushäiriöön.

Minä en hahmota välimatkoja (autolla ajaminen mahdotonta)

En hahmota kirjoittamaani tekstiä, aina jää virheitä, vaikka tuhat kertaa tarkastan.

En osaa tehdä käsitöitä ohjeita noudattaen.

Tanssiminen on toivotonta. 

Kaikki on paljon helpompaa, jos näen kuvan.

Kieliä en opi, mutta matikassa olen aika hyvä.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:58"]

Tännehän on tullut mukavasti vastauksia :) Kiitos hyödyllisistä linkeistä ja omista tarinoistanne, ehkä voisin varata ajan lääkäriltä? tai psykologilta/psykiatrilta? Kannattaako asiaa ensinnäkään ajaa eteenpäin? Onko siitä mitään hyötyä? Tilanne on nyt kuitenkin tämä: 

- Matematiikka on aina ollut hankalaa (koenumerot 4-6)

- Eksyn mihin vain, jopa tuttuihin kaupunkeihin. Kun kävelen kadulla ja käännyn ympäri, en edes tunnista kävelleeni sitä tietä, sillä maisemat näyttävät toisesta suunnasta aivan erilaisilta. 

- Olen sosiaalisesti kömpelö joissakin tilanteissa. Pankkitapaamiset tai extempore vanhan tutun tapaaminen saa minut vain vaikuttamaan hölmöltä, kun olen ihan pihalla.

- Muutenkin kaikki mikä tulee yllättäen, tuntuu ahdistavalta, kun en saa aikaa valmistautua

- Piirustustaitoni ovat 5-vuotiaan tasolla, mutta käsitöissä olen hyvä

- Olen surkea fysiikassa ja kemiassa

- En tiedä liittyykö mitenkään tähän, mutta olen todella hidas kaikessa. Syömisessä, vaatteiden vaihdossa, peseytymisessä...

- En osaa arvioida ajankulua, ja siksi myöhästelen paljon

- Autolla ajaminen on aika hankalaa. Pelkään risteystilanteita, liikenneympyröitä ja kaikkea yllättävää. Tilanteita on vaikea hahmottaa (esim. kuka saa mennä ensin jne.)

AP

[/quote]Kuulostat äidiltäni. Hänellä on diagnosoitu ADHD. Kaikilla hänen sisaruksillaan on ollut jotain, myös vanhimmalla jolla oli eri isä. Tämä tätini mm. eksyi helposti.

Isoäitini suvussa oli skitsofreniaa ja isoisän perheessä oli ilmeisesti ylivilkkautta, ylitarkkaavaisuutta ja mielilanvaihteluita pakko-oireineen. Tosin viimeistä oli isoäidin puolellakin. Sodat, perhetragediat ym lisäsivät toki puhkeamista.

ADHD:t, aspergerit ja erityisherkkyydet on sitten perityneet kenelle mitenkin, riippuen ihmisestä ja kenen kanssa on tehty lapset. Teen itse helposti asiat vasemmalle ja mallista piirtäessä  kuva syntyy eri kulmasta. Tiukka vihtaa tai hiuspalmikkoa en ole osannut tehdä.

Isälläni oli dysgrafia (kirjoitushäiriö) ja hitautta, vaikka hän oli hyvä matematiikassa ja yksityiskohdissa. Hän oli torikammoinen, täytti pihan rojulla, nuorena ajoi autolla levottomana edestakaisin, tönäisi erään mummon kumoon ja hajotti pihakalusteita, ei ymmärtänyt määriä, lykkäsi asioita ja kielsi täysin vaikeiksi kokemansa jne jne. Pojallani on tuottamishäiriö, joka muistuttaa tuota oirekuvaa.

Tuntuu että moni tässäkin keskustelussa oikein HALUAA että on hahmotushäiriö (esim ap), mene tutkimuksiin ja katso asiaa sitten, suurimmalla osalla ei ole mitään häiriötä. Usein se on niin että jos on hyvä kielissä niin on paska matikassa ja toisinpäin. Hahmotushäiriö ei ole kiva asia eikä sitä kannattaisi haluta tai kotidiagnosoida itselleen.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 13:16"]Minä en hahmota välimatkoja (autolla ajaminen mahdotonta)

En hahmota kirjoittamaani tekstiä, aina jää virheitä, vaikka tuhat kertaa tarkastan.

En osaa tehdä käsitöitä ohjeita noudattaen.

Tanssiminen on toivotonta. 

Kaikki on paljon helpompaa, jos näen kuvan.

Kieliä en opi, mutta matikassa olen aika hyvä.

 
[/quote]
Sulla ei ole hahmotushäiriötä.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 13:39"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:58"]

Tännehän on tullut mukavasti vastauksia :) Kiitos hyödyllisistä linkeistä ja omista tarinoistanne, ehkä voisin varata ajan lääkäriltä? tai psykologilta/psykiatrilta? Kannattaako asiaa ensinnäkään ajaa eteenpäin? Onko siitä mitään hyötyä? Tilanne on nyt kuitenkin tämä: 

- Matematiikka on aina ollut hankalaa (koenumerot 4-6)

- Eksyn mihin vain, jopa tuttuihin kaupunkeihin. Kun kävelen kadulla ja käännyn ympäri, en edes tunnista kävelleeni sitä tietä, sillä maisemat näyttävät toisesta suunnasta aivan erilaisilta. 

- Olen sosiaalisesti kömpelö joissakin tilanteissa. Pankkitapaamiset tai extempore vanhan tutun tapaaminen saa minut vain vaikuttamaan hölmöltä, kun olen ihan pihalla.

- Muutenkin kaikki mikä tulee yllättäen, tuntuu ahdistavalta, kun en saa aikaa valmistautua

- Piirustustaitoni ovat 5-vuotiaan tasolla, mutta käsitöissä olen hyvä

- Olen surkea fysiikassa ja kemiassa

- En tiedä liittyykö mitenkään tähän, mutta olen todella hidas kaikessa. Syömisessä, vaatteiden vaihdossa, peseytymisessä...

- En osaa arvioida ajankulua, ja siksi myöhästelen paljon

- Autolla ajaminen on aika hankalaa. Pelkään risteystilanteita, liikenneympyröitä ja kaikkea yllättävää. Tilanteita on vaikea hahmottaa (esim. kuka saa mennä ensin jne.)

AP

[/quote]Kuulostat äidiltäni. Hänellä on diagnosoitu ADHD. Kaikilla hänen sisaruksillaan on ollut jotain, myös vanhimmalla jolla oli eri isä. Tämä tätini mm. eksyi helposti.

Isoäitini suvussa oli skitsofreniaa ja isoisän perheessä oli ilmeisesti ylivilkkautta, ylitarkkaavaisuutta ja mielilanvaihteluita pakko-oireineen. Tosin viimeistä oli isoäidin puolellakin. Sodat, perhetragediat ym lisäsivät toki puhkeamista.

ADHD:t, aspergerit ja erityisherkkyydet on sitten perityneet kenelle mitenkin, riippuen ihmisestä ja kenen kanssa on tehty lapset. Teen itse helposti asiat vasemmalle ja mallista piirtäessä  kuva syntyy eri kulmasta. Tiukka vihtaa tai hiuspalmikkoa en ole osannut tehdä.

Isälläni oli dysgrafia (kirjoitushäiriö) ja hitautta, vaikka hän oli hyvä matematiikassa ja yksityiskohdissa. Hän oli torikammoinen, täytti pihan rojulla, nuorena ajoi autolla levottomana edestakaisin, tönäisi erään mummon kumoon ja hajotti pihakalusteita, ei ymmärtänyt määriä, lykkäsi asioita ja kielsi täysin vaikeiksi kokemansa jne jne. Pojallani on tuottamishäiriö, joka muistuttaa tuota oirekuvaa.

[/quote]

Kaikenlaista sitä onkin O_o Ylivilkas en ole, mutta ADD:ta on joskus epäilty. Tutkimallahan tuokin selviäisi. Ties mitä kaikkea löytyisi :D

AP

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 14:00"]

Tuntuu että moni tässäkin keskustelussa oikein HALUAA että on hahmotushäiriö (esim ap), mene tutkimuksiin ja katso asiaa sitten, suurimmalla osalla ei ole mitään häiriötä. Usein se on niin että jos on hyvä kielissä niin on paska matikassa ja toisinpäin. Hahmotushäiriö ei ole kiva asia eikä sitä kannattaisi haluta tai kotidiagnosoida itselleen.

[/quote]

Varsinaisesti en tietenkään haluaisi, mutta olisihan se suuri helpotus, kun olisi jokin oikea syy tälle kaikelle ja voisi saada apua.

AP

up

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 13:16"]Minä en hahmota välimatkoja (autolla ajaminen mahdotonta) En hahmota kirjoittamaani tekstiä, aina jää virheitä, vaikka tuhat kertaa tarkastan. En osaa tehdä käsitöitä ohjeita noudattaen. Tanssiminen on toivotonta.  Kaikki on paljon helpompaa, jos näen kuvan. Kieliä en opi, mutta matikassa olen aika hyvä.     [/quote] Sulla ei ole hahmotushäiriötä.

[/quote]

Oi viisas vastaaja, miksis noita häiriöitä sitten sanotaan? Yleiseksi tyhmyydeksi? 

up

Tännehän on tullut mukavasti vastauksia :) Kiitos hyödyllisistä linkeistä ja omista tarinoistanne, ehkä voisin varata ajan lääkäriltä? tai psykologilta/psykiatrilta? Kannattaako asiaa ensinnäkään ajaa eteenpäin? Onko siitä mitään hyötyä? Tilanne on nyt kuitenkin tämä: 

- Matematiikka on aina ollut hankalaa (koenumerot 4-6)

- Eksyn mihin vain, jopa tuttuihin kaupunkeihin. Kun kävelen kadulla ja käännyn ympäri, en edes tunnista kävelleeni sitä tietä, sillä maisemat näyttävät toisesta suunnasta aivan erilaisilta. 

- Olen sosiaalisesti kömpelö joissakin tilanteissa. Pankkitapaamiset tai extempore vanhan tutun tapaaminen saa minut vain vaikuttamaan hölmöltä, kun olen ihan pihalla.

- Muutenkin kaikki mikä tulee yllättäen, tuntuu ahdistavalta, kun en saa aikaa valmistautua

- Piirustustaitoni ovat 5-vuotiaan tasolla, mutta käsitöissä olen hyvä

- Olen surkea fysiikassa ja kemiassa

- En tiedä liittyykö mitenkään tähän, mutta olen todella hidas kaikessa. Syömisessä, vaatteiden vaihdossa, peseytymisessä...

- En osaa arvioida ajankulua, ja siksi myöhästelen paljon

- Autolla ajaminen on aika hankalaa. Pelkään risteystilanteita, liikenneympyröitä ja kaikkea yllättävää. Tilanteita on vaikea hahmottaa (esim. kuka saa mennä ensin jne.)

AP