Te lapsiperheiden vanhemmat joiden kodissa ei ole ollenkaan kristinusko mukana, onko teillä jotain muuta uskonnollista/ henkisyyttä/ elämänkatsomuksellista arjessa?

Ei ole. Me ollaan koulutettuja.

Ei ole.

Opetamme, että vahvin pärjää parhaiten ja jokainen luo itse omat arvonsa. Moraali on heikkoutta ja elämän tarkoitus on olla onnellinen tavalla tai toisella. Usko itseesi - älä satuihin.

Ei. Meillä keskusteltiin päivän tapahtumista, kavereista, kouluasioista, leikittiin ja tehtiin kotitöitä. Satujakin toki luettiin, mutta ei yritetty uskotella että Uppo-Nalle on joku korkeampi voima.

Meillä ei ole. Olen hieman allerginen muutenkin näille "En ole hengellinen, olen henkinen" -jutuille. Toki jutellaan paljonkin, mutta juttelutuokiot eivät ole alisteisia millekään "katsomukselle" tai äidin keksimille yliluonnollisille jutuille. Tuntuisi myös oudolle, että jos olen kiinnostunut jostain filosofisesta suuntauksesta, sanotaan nyt vaikka stoalaisuudesta, niin suunnittelisin jotain kasvatustuokioita kasvattaakseni lapsistani "stoalaisia". 

Kysymyksesi kuulostaa siltä, että olet vast'ikään jättänyt uskonnon ja nyt on vähän syyllinen olo ja tuntuu että elämään pitäisi ympätä jotain "henkistä kasvua". Mielestäni sellaiselle ei ole mitään tarvetta. Etenkään lapsia ei kannattaisi sellaiselle altistaa.

Meillä palvotaan mammonaa.

Saatanaa palvataan harva se ilta.

Ei ole mitään tiettyä ideologiaa tai aatetta, mutta toki se, millaisia arvoja perheellä on, tulee esille keskusteluissa ja vastatessa lapsen kysymyksiin.

Keskustellaan arvokysymyksistä kun niitä tulee vastaan. Muuten mitään erityisiä hetkiä ei ole tarvittu.

Se pelkkä tvaksi tullut rukous ei välttämättä mitään tarkoita. Vaikk ayleensä on uskottu, että ihminen joka rukoilee myös uskoo, niin on kuitenkin niitäkin jotka rukoilee vaan tavan mukaan. Se näkyykö se usko tosi elämässä on tärkeämpää. Näkyykö usko moraalina, hyvine lakeina, hyvyytenä, kunnollisuutena jne.

Yllättävän monet uskovaisetkin elää syntisesti. Jos rukoilee niin hyvä olisi rukoilla hyvin. Sitä mitä tarvitsee ja tokihan sitä saa esim rukailun yhteydessä kiittää ja mm ennen vanhaan se oli varmaan vieläkin tärkeämpää kun ruoka ja leipä oli tiukassa maatalousyhteiskunnassa.

Hengellisyys sinällään on hyvä asia ja kristinuskokin, jos sitä hyvin käytetään. Liian useasti kuitenkin uskoakin on käytetty ihmisten hallintaan ja hyväksikäyttöön sekä politiikan tavoin/jatkeena.

Ei minkäänlaista. Koska satuolentoja ei ole olemassa niin emme tuhlaa voimavaroja niitten palvomiseen.

Ei ole. Emme tarvitse kuvitteellisia satuja elämäämme (paitsi lastensatukirjoista).

Me on opetettu lapsille, että hyvä elämä rakentuu neljälle peruspilarille:

Videopelit, Netflix, pizza ja kokis.

Näihin voi ihminen luottaa. Ihmisiin ei niinkään. Jumaliin vielä vähemmän.

Ei, mutta lähisuvussa on luterilaisia, ortodokseja ja yksi muslimi, joten kasvavat kyllä suvaitsemaan uskontoja. Häissä, hautajaisissa ym. ne ovat myös suvun kautta läsnä.

Veikkaan että valtaosa suomalaisista lapsiperheistä on sellaisia joilla ei kristinusko ole mukana arjessa ollenkaan.

Ei ole meilläkään. Tehdään ja jutellaan ihan normaaleita asioita. Jos henkiset jutut tulisi puheeksi niin myös niistä voidaan keskustella.

No on meilläkin luettu lasten raamattua kun sellainen on tullut seurakunnalta (kuulutaan kirkkoon) mutta kirja on ollut kirja muiden satukirjojen joukossa ja sitä on luettu jos lapsi sen on tuonut.

Esikoinen kävi rippikoulun ja seuraava pääsee ripille tänä kesänä. Lapset itse ovat halunneet leirille mihin menee muutkin ja rahalahjat varmaan se suurin syy päästä ripille.

No joo, vähän lähti rönsyilemään mutta vastaus kysymykseen on että ei ole meillä mitään muuta henkistä kristinuskon puuttumisen tilalla.

Uskossa ei ole mitään pahaa mutta jotenkin ei vaan meidän arkeen se kuulu.

Minulla on yksi uskovainen kaveri ja tuntuu hassulta kun hän ihan tosissaan puhuu Jeesuksesta ja hänen teoistaan. Uskoo myös siihen että Jumala on luonut maan. Minusta se on aivopesua että lapsille pienestä asti tuputetaan tällaista. Jotkuthan kieltää jopa dinosaurukset! Minun uskovainen ex-työkaveri ei niihin uskonut.

No taas lähti aiheen vierestä 😅

Äitini oli hyvin uskovainen, mutta ei meillä silti ollut mitään ”tuokioita”, eikä aiheesta ylipäätään puhuttu koskaan. Enemmän meidän perheessä lasten kanssa on puhuttu uskonnoista kuin omassa kodissani.

En tapakristityssä lapsuudenperheessäni saanut arjessa mitään hengellistä kasvatusta. Mieheni on buddhalainen ja keskustellaan kattavasti kaikista uskonnoista sitä mukaan kun lapset kyselevät. Lapset saavat vierailla eri uskontojen juhlissa oman halunsa mukaan. Joulua ja muita Suomessa yleisesti juhlittuja juhlia juhlistetaan meillä maallisesti, lisäksi kuukalenterin uusivuosi.

Ortodoksien ruokaperinteistä pasha.

Osa suvusta on ortodokseja ja sieltä tullut tapa. Muut ateisteja

Olen silti halunnut että lapset kävivät uskonnontunnit koulussa, mielestäni kuuluu yleissivistykseen ymmärtää muitakin näkemyksiä jotta voi luoda omansa

Ei ole ollut minulla lapsuuden kodissa eikä nyt omassa kodissa. Olen kaikkea tämmöistä vastaan.

Kuinka paljon parempi tämä maailma olisi (ja olisi ollut) ilman uskontoja, elämänkatsomuksia ja aatteita. Kuinka monet sodat olisi jääneet sotimatta, niinkuin nyt tämä nykyinen.

Meidän uskonto on että jokainen uskokoon ihan mihin vaan uskontoon tai aatteeseen mutta pitäkööt sen omana tietonaan eikä niille saa muilta vaatia kannatusta. Näin on minut kasvatettu ja minun lapset.

Ei ole, enkä myöskään sellaista osaa kaivata.

On vähän vaikea kuvitella, miten ateistiDIäiti kehittelisi jotain "hengellisiä" tai "henkisiä" rituaaleja lasten "iloksi". Meillä on vietetty pitkiä iltoja pohtien mm. äänen kulkeutumista eri väliaineissa, aurinkokunnan planeettajärjestelmää, polttomoottorien toiminnan tehostamista, legopalikoiden monia liittämismahdollisuuksia (ok, tätä on käytännössäkin testattu useita vuosia, eikä vielä kyllästytä) ja sitä, miksi toiset ihmiset eivät arvosta kaikkia ihmisiä.

On pohdittu myös sitä, miksi jänikset syö osan papanoistaan uudestaan, onko maailman kaikki muovit kerääntymässä Tyynen valtameren jättipyörteeseen ja voiko öljyn korvata jollain muulla, esimerkiksi ketsupilla.

On pohdittu, miksi kirkko halusi korvata muiden uskontojen ja kulttuurien tärkeät juhlat omillaan, ja mitä kaikkea kirkko onkaan ominut itselleen muista vanhemmista kulttuureista. Ja siitä on sitten saatu kimmoke pohtia sitä, miksi tietyt ajankohdat ovat olleet aikoinaan tärkeitä ihmisille (kevät- ja syyspäiväntasaus esimerkiksi).

Maailmassa on niin paljon ihmeellisiä asioita, ettei siihen tarvitse enää lastensatujen lisäksi sekoittaa aikuisten satuja.