Te vanhemmat joilla on enemmän kuin yksi lapsi

Up

Mulla tavallaan on. Tytär on hyvin minun luonteiseni, kun taas poika ihan päinvastainen, joten kyllä mulla on tyttäreen tietynlainen erityinen yhteys ja ymmärrys, kun taas poika alkaa joskus ärsyttää kun on enemmän isäänsä tullut. Esim. minä ja tyttäreni ollaan nopeita ja temperamenttisia, kun taas poika on äärimmäisen hidas ja rauhallinen. Joskus se tuntuu minusta tylsämielisyydeltä, vaikka tiedän ettei niin oikeasti ole, vaan erilaisuus vaan ärsyttää.

Voin hyvin ymmärtää tuon samaistumisen siihen lapseen joka on eniten samantyyppinen itsensä kanssa. On varmasti aika tabu aihe kuitenkin, erityisesti jos lapset ovat keskenään samaa sukupuolta ja niistä on yksi suosikki. Kiitos vastauksestasi! Ap

no n tiedä. minulla on neljä ja esikoinen 10 v on jo niin kiltti, hyvä kaveri ja tottelee eikä pelleile ympäriinsä kuten nuoremmat. pienemmät on yhtä rakkaita mutta he ovat välillä rasittavia. isoin ei.

No yksi oli pitkään ihan kuin minä ja tultiin toimeen, sitten se tulikin teini-ikään ja oli ihan kuin isänsä (olimme eronneet) ja viddu alkoi ottaa päähän. :) Yksi on ihan eri puusta kuin minä ja kiinnostunut asioista joista en juurikaan ole itse kiinnostunut, mutta koska ne ovat lapselleni tärkeitä, olen opetellut ja olen iloinen ja innostunut yhdessä lapsen kanssa. Yhden lapsen kanssa lähtisin mielelläni viikon mittaiselle kulttuurilomalle, toisen kanssa päiväksi uimahalliin ja yhden kanssa lähden mieluiten mökille, jossa on tilaa ulkoilla ja sukulaisia apuna. Valitse nyt sitten näistä se lemppari, yhtä pöljiä ja hauskoja ja ihania ja ärsyttäviä kaikki, kukin omalla tavallaan. :)

En osaa sanoa, kumpi on rakkaampi. Niin mahdottoman rakkaita molemmat. Toinen on kyllä selvästi samanlainen kuin minä joissain asioissa, mutta se lähinnä ärsyttää.

Ei ole. Lapsia tulee kyllä kohdeltua erilain jo heidän ikäeronsa vuoksi ja itse ainakin kärvistelen sen asian kanssa, että vanhemmalle lapselle ei tule niin paljon osoitettua hellyyttä kuin nuoremmalle. Mutta en ole päässyt selville johtuuko se itsestäni vai siitä että hän on sen ikäinen ettei niin hakeudu siihen lähelle. Täysin tasapuolinen kohtelu on todella vaikeaa ja toivon että lapset eivät tulkitse sitä joskus myöhemmin niin että toisesta on tykätty enemmän kuin toisesta, koska sitä se ei ole.

Minulle ovat kaikki yhtä rakkaita. Lasten ollessa pieniä koin, että se joka oli joskus uhmakas ja kokeili kärsivällisyyttä, tarvitsi eniten huomiota ja rakkautta.

No ehkä se on niin että jos ei kysymykseen osaa vastata niin sitten sitä "lemmikkiä" ei ole. Ehkä vähän liian karu leikkiä lapsillaan ajatusleikkiä "saat vain pelastaa yhden tulipalosta" :D -ap

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 16:42"]

No ehkä se on niin että jos ei kysymykseen osaa vastata niin sitten sitä "lemmikkiä" ei ole. Ehkä vähän liian karu leikkiä lapsillaan ajatusleikkiä "saat vain pelastaa yhden tulipalosta" :D -ap

[/quote]

Ei tuollaiseen pysty vastaamaan kukaan muu kuin joku psykopaatti.

Ja siis todellakin pelkästään kiva kuulla jos asia on niin että prikulleen yhtä tärkeitä molemmat/kaikki :) ap

Yhtä rakkaita ja tärkeitä ovat kaikki kolme ♡

Myönnän että esikoinen (poika) on tärkeämpi. Rakkaita toki molemmat lapset ovat mutta tytön kanssa ollaan kuin yö ja päivä toisin kuin pojan kanssa. Jotenkin siis tulen paremmin toimeen juuri esikoisen kanssa.

Kiitos 14 vastauksestasi. Tuleeko sinulle "huono omatunto" nyt kun sanot sen ääneen tässä? (tai kirjoitat) Luulen että se on oikeasti aika normaalia tuntea yhtä lastaan kohti jotenkin voimakkaammin eikä siitä pitäisi potea mitään syyllisyyttä vaikka varmasti herkästi niin tapahtuu. Ei se kuitenkaan vähennä rakkautta siltä toiselta. ap