Onko ujous aina yhteydessä huonoon itsetuntoon?

No eivät ole yhteydessä. Nuo kaksihan ovat täysin eri asioita. Mistä oikein olet tuollaista lukenut?

No miten se vaikuttaa suhtautumiseesi?

Ei ole. Niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Huonon itsetunnon omaava voi olla silti puhelias eikä ujostele ketään. Ujous johtuu yleensä siitä ettei ole tottunut esiintymään ja seurustelemaan vieraiden ihmisten kanssa. Eikä viihdy yhtään huomion keskipisteenä.

Ei todellakaan ole. Ujous on synnynnäinen temperamenttipiirre, joka pistää lähestymään sosiaalisia tilanteita vähän epäluuloisesti ja varovasti, hitaammin lämpenevästi. Ei ujoilla ole usein mitenkään sen huonompi itsetunto kuin muillakaan, tosin jos lapsuudessa on kovasti lytätty ujoudesta ja yritetty pakolla "rohkaista" ja muuttaa erilaiseksi, niin voi siitä itsetunto-ongelmiakin seurata.

Ei ole sama asia mutta kaikki yhdistää sen tohon. En vaan tajua että miksi :D

No ei ole. Itse olen ihmisten mielestä ujo, mutta olen oikeasti niin ylimielinen kusipää, että siksi välttelen ihmisten seuraa. 

Ujous voi olla myös tilannekohtaista. Joskus jos esimerkiksi itse miettii paljon omia puheenvuoroja ja on vähän nopsemmassa seurassa niin antaa itsestään ujon kuvan vaikka olisikin ihan messissä.

Ja mitä se ujous on? Hiljaisuutta, muiden ihmisten välttelyä, jotain muuta? Kai sekin vaikuttaa siihen liittykö se epäitsevarmuuteen.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 15:33"]

Ja mitä se ujous on? Hiljaisuutta, muiden ihmisten välttelyä, jotain muuta? Kai sekin vaikuttaa siihen liittykö se epäitsevarmuuteen.

[/quote]No kun vastauksessa 5 jo kerrottiin mitä se ujous on. Siis tämänhetkisen psykologian mukaan.

Eipä ole.

Mä olen aina kuvitellut että ujous johtuu ainakin osittain huonosta itsetunnosta, mutta olen varmaan vain sattumalta molempia. Tai ehkä ujous voi johtaa huonoon itsetuntoon, koska ujona saa harvemmin hyvää palautetta sosiaalisista tilanteista/muilta ihmisiltä. Toki tiedän, että myös ei-ujoilla voi olla huono itsetunto.

Itse ajattelen ujouden olevan juurikin huonoa itseluottamusta/epävarmuutta. Ujo voi olla puhelias tai hiljainen. Jokainen hiljainen ei ole ujoa nähnytkään ja suupaltein ihminen voi oikeasti olla se ujoin persoona.

Ylipäätänsä ajattelen, että ujous ei näy mitenkään ulospäin.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 16:03"]

Itse ajattelen ujouden olevan juurikin huonoa itseluottamusta/epävarmuutta. Ujo voi olla puhelias tai hiljainen. Jokainen hiljainen ei ole ujoa nähnytkään ja suupaltein ihminen voi oikeasti olla se ujoin persoona.

Ylipäätänsä ajattelen, että ujous ei näy mitenkään ulospäin.

[/quote]

Näkemyksesi on aika kaukana siitä miten ujous nykyisin psykologiassa käsitetään. Ujoudessa on kyse temperamenttitutkimuksen kielellä läheisyys/vetäytyvyys-ominaisuudesta, silloin kun puhutaan sosiaalisesta suhteesta tai tilanteesta.

Lähestyminen tai vetäytyminen on temperamenttipiirre, joka tarkoittaa yksilön ensimmäistä reaktiota uuteen asiaan tai sosiaaliseen tilanteeseen. Ihmiset voidaan jakaa karkeasti lähestyjiksi ja vetäytyjiksi sen mukaan, onko hänen ensimmäinen reaktionsa askel eteen- vai taaksepäin.

Lähestymistaipumus saa ihmisen kiirehtimään innostuneesti kohti uusia asioita ja kokemuksia. Vetäytymistaipuinen ihminen on taas varautunut ja haluaa katsella asioita sivusta. Tätä vetäytymiskäyttäytymistä kutsutaan usein ujoudeksi, sen liittyessä sosiaalisiin tilanteisiin. Tutkimusten mukaan valkoihoisista 25 prosenttia on vetäytyvästi käyttäytyviä ja 30 prosenttia aktiivisesti uutta lähestyviä. Loput ovat taas siltä väliltä.

Tunnen yhden ujon miehen, joka kuvittelee olevansa jumalan lahja naisille ja miehille. Tämä tieto tosin piti puristaa hänestä suurin vaivoin, koska on niin ujo...

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 16:15"]

Tunnen yhden ujon miehen, joka kuvittelee olevansa jumalan lahja naisille ja miehille. Tämä tieto tosin piti puristaa hänestä suurin vaivoin, koska on niin ujo...

[/quote]

Minäkin tunnen parikin hyvin ujoa tyyppiä, jotka lähemmin tutustuttaessa on osoittautuneet ylpeiksi ja toisia halveksiviksi. Sitä ei heistä tosiaan hirveästi pintapuolisen tuttavuuden perusteella huomaa, koska ujous laittaa hiljaiseksi uusien ihmisten lähellä. Mutta jos paremmin on tutustunut, on todellisuus paljastunut taustalta.

Se on aina yhtä suuri shokki muutenkin, jos ihmisestä jonka olit ujouden perusteella tulkinnut myös rauhalliseksi, hiljaiseksi ja kiltiksi, paljastuukin paremmin tutustuttaessa inttävä ja väittelevä hölöttäjä, ihan erilainen kuin mitä olemus antoi ymmärtää.

Amerikassahan ujous on sairaus, löytyy lääkkeet siihenkin. Valitettavasti.

Ei kaikkea voi laittaa yhden termin alle.

Toisaalta taas jos tässä nyt luettelen liudan persoonallisuustyyppejä, niin kaikki varmasti ymmärtävät mitä tarkoitan:

ujo, hiljainen, introvertti (myös selvemmin sisäänpäinkääntynyt, ei välitä suurista ihmisjoukoista, viihtyy mieluummin itsekseen, lataa akkunsa olemalla yksin), sulkeutunut, huono itsetunto, epäsosiaalinen...

Eikä se silti ole huono asia!  Mutta suurin osa ihmisistä monesti lyttää edellämainittuja ominaisuuksia omaavan henkilön, jolloin tästä tulee vielä hiljaisempi, vielä sulkeutuneempi ja useimmiten se käy myös itsetunnon päälle (miksi minua ei hyväksytä sellaisena kuin olen?, voi introvertti ihmistyyppi kysyä).

Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin onko olemassa ujoja ihmisiä? Miten se ujous näkyy? Onko se enemmänkin lapsilla oleva ominaisuus? Kun ujostellaan outoja ihmisiä sukujuhlissa? Käännetään päätä ja mennään äidin helmoihin itkemään kun iso mies sanoi moi. Eikös se ole enemmänkin sitä ujoutta?

Aikuisilla ihmisillä tätä ei ole, aikuinen kyllä kestää jonkun verran ihan mitä tahansa, mutta introvertit eivät vain pidä sellaisista sosiaalisista tilanteista, eikä sillä ole mitään tekemistä ujouden kanssa.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 16:19"]Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin onko olemassa ujoja ihmisiä? Miten se ujous näkyy? Onko se enemmänkin lapsilla oleva ominaisuus? Kun ujostellaan outoja ihmisiä sukujuhlissa? Käännetään päätä ja mennään äidin helmoihin itkemään kun iso mies sanoi moi. Eikös se ole enemmänkin sitä ujoutta?

Aikuisilla ihmisillä tätä ei ole, aikuinen kyllä kestää jonkun verran ihan mitä tahansa, mutta introvertit eivät vain pidä sellaisista sosiaalisista tilanteista, eikä sillä ole mitään tekemistä ujouden kanssa.

[/quote]

Aikuisilla sellainen ujous joka johtaa joko tilanteiden laajaan välttelyyn tai erikoiseen käytökseen ehkä lasketaan sairaudeksi ja sitä kutsutaan useammin sosiaalisten tilanteiden peloksi, mutta ei se silti ole kovin harvinaista tai dramaattisesti erilaista kuin lapsen ujous.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 16:19"]

Ei kaikkea voi laittaa yhden termin alle.

Toisaalta taas jos tässä nyt luettelen liudan persoonallisuustyyppejä, niin kaikki varmasti ymmärtävät mitä tarkoitan:

ujo, hiljainen, introvertti (myös selvemmin sisäänpäinkääntynyt, ei välitä suurista ihmisjoukoista, viihtyy mieluummin itsekseen, lataa akkunsa olemalla yksin), sulkeutunut, huono itsetunto, epäsosiaalinen...

Eikä se silti ole huono asia!  Mutta suurin osa ihmisistä monesti lyttää edellämainittuja ominaisuuksia omaavan henkilön, jolloin tästä tulee vielä hiljaisempi, vielä sulkeutuneempi ja useimmiten se käy myös itsetunnon päälle (miksi minua ei hyväksytä sellaisena kuin olen?, voi introvertti ihmistyyppi kysyä).

Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin onko olemassa ujoja ihmisiä? Miten se ujous näkyy? Onko se enemmänkin lapsilla oleva ominaisuus? Kun ujostellaan outoja ihmisiä sukujuhlissa? Käännetään päätä ja mennään äidin helmoihin itkemään kun iso mies sanoi moi. Eikös se ole enemmänkin sitä ujoutta?

Aikuisilla ihmisillä tätä ei ole, aikuinen kyllä kestää jonkun verran ihan mitä tahansa, mutta introvertit eivät vain pidä sellaisista sosiaalisista tilanteista, eikä sillä ole mitään tekemistä ujouden kanssa.

[/quote]

On aikuisilla ihan samanlaista ujoutta, mutta useimmat on oppineet peittämään sen paremmin kuin lapset. Heistä siis voi tuntua hyvin ahdistavalta ja jännittävältä vaikka sukujuhlatilanne, mutta harva toki sitä muuten näyttää kuin ehkä vähän vaivautuneella ja jännittyneellä olemuksella, ja sillä ettei tahdo oikein keksiä puhuttavaa. Osa näistä ujoista on myös ekstroverttejä, eli haluaisivat kovasti ihmisten seuraa, mutta heidän on vaikea päästä sisään porukoihin ujoutensa takia.

Introvertti ja ujo on paljon onnellisempi yhdistelmä, koska introverttia ei kiinnosta muutenkaan se toisten seura, joten ihan sama hyväksyykö muut vai ei. Sitten on toki introvertteja jotka ei ole ollenkaan ujoja. Olen itse sellainen. En pidä ihmisten seurasta oikein yhtään, ja ainoa ihmissuhde minulla on vanhaan äitiini. Mutta esim. töissä en epäröi yhtään pitää esitelmää isolle porukalle tai käydä asiakaskäynneillä tai ilmaista mielipiteitäni hyvinkin vahvasti. En jännitä mitään sosiaalisia tilanteita, minä vaan kuormitun niistä henkisesti ja siksi vältän niitä aina kun voin.