Kysymys tiukille kasvattajille!

Minulla olisi tiukoille kasvattajille kysymys: Miten kannustatte lastanne luovuuteen?

Oon vaan verrannu ystäviini ja heidän kasvatusmetodeihin, niin jo se, että vaatii lapsia istumaan pöydässä ruokailun ajan (= ruokaa on lautasella) on jo ISO juttu. Samoin se, että minä päätän, koska syödään, mennään nukkumaan jne. Mulla on yksikin tuttu, joka soitti isoäidin hätiin yksi aamu, kun 2v kieltäytyi nousemasta sängystä ja lähtemästä päiväkotiin. Niin sitten ei tarvinnut lähteä, vaan mummi tuli hoitamaan. Meillä ois ollu käytössä niska-perse -ote ja pyjamassa tarhaan, jos muu ei ois auttanu.



Myös siivoaminen leikkien jälkeen on näköjään vaan meidän tapa. Pitkään, kun kylästä lähdettiin vaadin lastani osallistumaan jälkien siivoamiseen yhdessä kyläpaikan lasten kanssa, mutta sitten huomasin, että tämä ei toiminut toisinpäin, ts. samat ihmiset lähtiessään meiltä eivät sormeaan asian eteen nostaneet, niin mäkin lopetin. Eipä oo mun sotkuni. Kotona tietenkin lapset osallistuvat jälkien korjaamiseen illalla. Poika on siis 4v.

olen saanut kuulla kaikenlaista kommenttia kun en anna lasten hälistä olkkarissa tai levitellä leikkejään olohuoneeseen. Olohuoneessa istutaan ihmisiksi sohvalla ja keskustellaan tai luetaan eikä hypellä, kiljuta, heitellä kuperkeikkoja ym. Leikkikalut, piirustusvehkeet ym ovat sitten lasten omassa huoneessa ja siellä he saavat myös jumppailla, tanssia, pitää kovempaa ääntä jne.



Olen itse ainoa lapsi ja minua hermostuttaa jatkuva möykkä ja hulina. Ihan suojellakseni omia hermojani ja lapsia minun hermostumiseltani, olemme kehittäneet nämä säännöt. Ystävieni mielestä olen natsi.

Pöydässä istutaan ruokailun ajan, ja poistutaan vasta kun syöminen on lopetettu, ja siinä pöydässä istutaan ja käyttäydytään nätisti, leikkien jäljet siivotaan kun lähdetään kylästä jne. Tämä on normaalia, ja itsekin olen tällainen normaali kasvattaja, en tiukka. Joten sorry, en voi vastata ap:n kysymykseen.

että käytöstavat pitää olla.

Eli meidän lapset ei keskeytä aikuisen puhetta, ei puhu huutamalla, ei puhu tuhmia ja pyytää kauniista sekä kiittä aina.

Meidän tutilla ainakin lapset huutaa, komentelee vanhempiaan ja haukkuu äitiään tyhmäksi.

Niin ja anteeksi pitää aina pyytää.



Lapset 3 ja 7.

Meillä koti on lastenkin koti ja ymmärrän heidän haluavan olla yhdessä (eli tulevat olohuoneeseen meidän lähelle leikkimään). Ihminen on laumaeläin ja haluaa olla perheensä kanssa lähekkäin, lapsetkin.

Ehkä pitäisi kysyä tarkemmin: jos lapsi pomppii ruokapöydästä pois (mikä on lapselle luonteenomaista, koska asiat juolahtavat mieleen impulsiivisesti), niin miten lapsen kommennatte takaisin?

Minä kyllä odotan, että lapset istuvat pöydässä, mutta välillä huomaan, että joku siitä poistui. Minä vain kutsun takaisin ja muistutan ruokailutavoista. Onko teillä kovemmat otteet käytössä?



Pidän yhtä tuttua tiukkana: hänellä on kolme lasta, oisko vanhin 7 v. Kun hän kävelee vaikka tyhjän urheilukentän halki, pitävät isommat kiinni rattaista koko ajan. Minusta se on omituista, kun minun lapseni eivät pidä edes jalkakäytävällä. Minä kun luotan, että lapseni pysähtyvät ennen katua. Onko tämä tuttuni teistä tiukka?

semmoisesta asiasta kyse että on toteltava (esim turvllisuus, ym käyttäytymisnormit ) . itseäni ärsyttää kasvattajat jotka eivät vaadi asioita loppuun. meillä lapset tottelevat yllensä parin kerran jälkeen koska jollakin konstin vaadin sen vaaditun toiminnon ja ne tietävät sen. lapset eivät ole alistettuja vaan kasvatettuja. keskustelen asiosta komentamisen jälkeen miksi näin on tehtävä, miksi tehdään nyt, mitä seuraa jos ei tee jne. tosin nykyään lapset osaavat itsekin sanoa syy-seuraus suhteita.



luovuutta tuen antamalla askarrella, piirrellä, muovaillen ym käsitöillä. en noissa asioissa ole " tiukka" mutta luovan tauon jälkeen tavarat meillä laitetaan paikoilleen ja siinä olen tiukkana. katson että hommat on kohdillaan ennenkuin seuraava leikki alkaa.



näin ollen minulla jää aikaa johonkin muuhunkin kuin pelkkään komentamiseen. tiukkana olo vaatii viitseliäisyyttä minulta. lapseni ovat 2v - 7v .

Oletteko hermostuneet, julmistuneet, suuttuneet? Entä kun (terve) lapsi tuonkin jälkeen toisinaan testaa vanhempiaan ja rajojaan?



Minusta kun uhkailu ja julmistuminen nimenomaan ovat niitä helppoja keinoja. Sen sijaan lapselle selittäminen ja rakentavasti ohjaaminen ja kasvattaminen vaativat vanhemmalta enemmän viitseliäisyyttä. Sen lisäksi, että tulokset tulevat hitaasti, pitää kestää ympäristön paineet siitä " ettei tuo laita lapsiaan kuriin" . Rohkeutta vaatii.

Yksi lapsistani kyllä uskoo jo toista käskyä, yksi ei usko edes viidettä käskyä. Eikä häntä aina jaksa " seinälle nostaa" , jotta uskoisi. Minä vanhenen ennen aikaisesti, jos laitan koko energiani hänen komentamiseen.



Siksi varmaan olenkin tällainen " normaali" kasvattaja. Käytän energiani ns. tärkeiden asioiden kasvattamiseen (kiusaaminen, kauniisti puhuminen jne), enkä jaksa puuttua siihen, miten lapset siivoavat jälkensä.

kaivaa kaappeja ja leikkiä esim. kattiloilla ja olohuoneeseen saa tuoda leluja.

Kylässä niin ei kuitenkaan tietenkään saa tehdä ja yleensä uskovat ensimmäisestä kiellosta. Kotona jos jotain leikkivät olohuoneessa tai ottavat keittiön kaapeista vispilöitä yms. niin ne pitää myös palauttaa takaisin leikin jälkeen ja tämä on mennyt perille.

Itse olen aika vapaamielinen kasvattaja varmaan, kun missään muualla en ole nähnyt, että lapset saisivat vapaasti tutustua kotiinsa.

ja hänet on helppo saada tottelemaan. Toki testaa, kiukustuu kun ei saa tahtoaan läpi jne, mutta kaikenkaikkiaan tiedän, että hänet saan tottelemaan kohtuudella. Jos hän olisi ainoa lapseni tai jos molemmat lapseni olisivat hänenlaisiaan, röyhistelisin varmaan rinraani siitä, kuinka hyvä kasvattaja olen ;)



Toinen lapseni puolestaan ei korvaansa lotkauta kielloille ja hänen ohjailemisensa, uhittelemisensa ja muu on utopiaa - kun ei mene jakeluun yhtään mikään millään tavalla. Hyvin usein hakkaan päätäni seinään (kuvainnollisesti) hänen kanssaan. Ilmeisesti hän on anarkisti jo syntyessään ;) Noh, ainakin vanhemmat ovat tajunneet, ettei lasten tottelemattomuus ole aina vanhempien " munattomuudesta" kiinni.



Lisäksi nämä lapseni ovat kaksoset enkä ole heitä voinut mitenkään kasvattaa noin eri tavoin.

Vien lautasen pois ja lapsi menee pesulle. Ennen seuraavaa ruoka-aikaa ei tule muuta syömistä. Meillä on kolme lasta, joista kahdelle kerran kävi näin, ja siitä oppivat, yhden lapsen kanssa kokeiltiin kolme kertaa, ja sitten meni oppi perille. Lapset olivat tällöin n. 3-vuotiaita. Meillä ei myöskään lapset keskeytä aikuisten puhetta, vaan odottavat vuoroaan. Ja olohuoneeseen ei tuoda leluja, lelujen paikka on leikkihuoneessa, ja olohuone on koko perheen oleskelua varten.

Et kerro, minkä ikäinen jääräpääsi on. Meidän anarkisti on 6-vuotias. Nyt kun älyä alkaa jo olemaan, niin hän kyllä tottelee oikein nätisti - jos hän itse niin tahtoo. Ei sen fiksumpaa ja huomaavaisempaa poikaa olekaan - jos hän itse tahtoo.

Valitettavasti hän juuri eilen totesi, että jos hänen ei tarvitse totella opettajaa. Minä sanoin, että opettajaahan on aina toteltava, mutta poika vain intti, että " totta kai, mutta JOS en tottele, niin sinä et sille voi tehdä yhtään mitään" . Huh huh, mitä tuleman pitää....

Poika on myös on jo useamman kerran uhannut, että karkaa kotoa, jos ei saa tahtoaan lävitse.

Kuten monet edellä, itsekin koen olevani tosi tiukka verrattuna kavereihimme kun mm. en anna lasteni mielinmäärin rohmuta keksejä kahvipöydässä, kotona taikka kylässä, meillä ei kävellä ympäri kämppää keksit kädessä, kädet pestään aina ennen ja jälkeen ruokailun, sohvilla ei hypitä, sisällä ei juosta, ei kiljuta, eikä huudeta. Tässä muutama jotka tuntuvat olevan meidän perheelle itsestään selviä asioita mutta todellakin saan huomauttaa myös vieraillemme näistä, esim ettei meillä juosta vanhempien sänkyyn suklaakeksi kädessä (oikeasti tapahtunut, oma äiti katsoi vain vieressä). Ja jos ei omat usko, menevät jäähylle miettimään, jonka jälkeen puhutaan miksi näin. Kylässä juotuu pistämään " laput silmille" ettei ihan pyörry kun katsoo sitä menoa ja samalla joutuu löysäämään omien kohdalla kun muuten saa koko ajan sanoa " ei sitä, ei tätä" ja isäntäväen lapset vain jatkavat touhujaan eivätkä vanhemmat näytä piittaavan.

miksi sisällä ei saa juosta tai sohvilla ei saa hyppiä?



Ruokailupuolesta ja keksien syömisestä olen samaa mieltä. Se ei minusta ole tiukkuutta, vaan sitä, että sillä säästetään omaa energiaa, ettei tarvi siivota jatkuvasti.



ap

koska tilat eivät anna myöten: sattuu liian helpolla tapaturmia. Sohvalla pomppiminen sama juttu, ja lisäksi sohva ei kestä sellaista. Ulkona meillä voi riekkua, asumme omakotitalossa, ja pihaa on jonkin verran ympärillä.



Uusi osallistuja ketjuun