Seksitön avioliitto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maikkis-69 kirjoitti:

Miksi joku haluaa nykypäivänä tyytyä talousasioiden pohjalta jatkuvaan liittoon? Onko raha, kulissit ja toimiva arki tärkeämpää kuin oma onnellisuus? Elämä on lyhyt, miksi siis haluatte elää sitä jotenkin puoliksi? Ketä varten? Lapsia? Voin kertoa, että he eivät tule kiittelemään myöhemmin, että kiitos isi ja äiti, kun elitte ilman seksiä, hellyyttä ja rakkautta meidän vuoksi. Myös iäkkäät omat vanhenpanne tuskin tulevat sanomaan, kun eivät ehdi, kun kuolevat pois, että kiitos kun elitte kulississa meidän vuoksemme, vaikka emme kylläkään sitä edes vaatineet. Olisitte antaneet palaa, kun me emme uskaltaneet.

Ymmärrän täysin että haluaa pitää kiinni hyvästä elintasosta, vaikka iso talo, hieno auto, tai mitä ne ikinä ovatkaan ja toimivasta arjesta. Kyllä ne tuovat minulle ainakin onnellisuutta. Oma parisuhteeni toimii hyvin mutta seksiä meilläkin on vähän. Silti olisi todella iso kynnys seksin vähyyden takia muuttaa yksin johonkin pienempään kämppään, hankkia joku pikku auto, asua siellä yksin ja saisi sanoa hyvästi hienoille ravintoloille, matkoille puolison kanssa, ylipäätään sille hyvälle taloudelliselle tilanteelle joka pitkälti on parempituloisen puolison ansiota. Itse en siis suunnittele eroa ja on meillä seksiä kuitenkin n. kerran kuussa, mutta ymmärrän silti heitä joilla on käynyt ero mielessä ja täysin seksitön liitto mutta jotka eivät halua sitä toimivaa arkea, mukavaa asuntoa, mökkiä, autoa ja kaikkea mitä siihen elintasoon ikinä kuuluukaan vaihtaa sinkun elämään. Ei sitä uutta rakasta välttämättä löydy ja ei elämä yksin ole välttämättä ollenkaan parempaa.

Elämä on toki valintoja. Itseä ei miehenä ole koskaan kiinnostanut taloudellinen mammona ja hienot ulkomaanmatkat, saati korkea asema työyhteisössä. Joskus olin pakosta oman firman Tj. Ainut mikä elämässä on merkinneet on rakkaus ja seksi vaimon kanssa, harrastukset ja luonnossa liikkuminen. Ihan tarpeeksi iso ego muutenkin, joten ei ole kaivannut mitään ulkokuntaista, saati korkeaa elintasoa. Ainut millä on merkitystä on korkea henkinen mielenrauha ja tyytyväisyys. Näitä ei ole koskaan tarvinnut etsiä, kun olen pienestä lähtien elänyt niillä. Noita ei saa rahalla, eikä mammonalla.

Olen ihan varma, että maailmastä löytyisi muitakin rakastavia puolisoita, jos olisi pakko etsiä. Olen koko ikäni satsannut siihen, ettei ole tarvinnut.

Olet satuolento.

Ihan lihaa ja verta. Ollut aina omantienkulkija. Kun ensimmäinen lapsi kuoli heti synnytyksen jälkeen ymmärsin viimeistään siinä kohtaa, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin työura tai mammona, saati maine ja kuuluisuus, tai ylipäätään muiden mielipiteet. Siitä lähtien satsannut tärkeimpiin.

♥️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maikkis-69 kirjoitti:

Miksi joku haluaa nykypäivänä tyytyä talousasioiden pohjalta jatkuvaan liittoon? Onko raha, kulissit ja toimiva arki tärkeämpää kuin oma onnellisuus? Elämä on lyhyt, miksi siis haluatte elää sitä jotenkin puoliksi? Ketä varten? Lapsia? Voin kertoa, että he eivät tule kiittelemään myöhemmin, että kiitos isi ja äiti, kun elitte ilman seksiä, hellyyttä ja rakkautta meidän vuoksi. Myös iäkkäät omat vanhenpanne tuskin tulevat sanomaan, kun eivät ehdi, kun kuolevat pois, että kiitos kun elitte kulississa meidän vuoksemme, vaikka emme kylläkään sitä edes vaatineet. Olisitte antaneet palaa, kun me emme uskaltaneet.

Ymmärrän täysin että haluaa pitää kiinni hyvästä elintasosta, vaikka iso talo, hieno auto, tai mitä ne ikinä ovatkaan ja toimivasta arjesta. Kyllä ne tuovat minulle ainakin onnellisuutta. Oma parisuhteeni toimii hyvin mutta seksiä meilläkin on vähän. Silti olisi todella iso kynnys seksin vähyyden takia muuttaa yksin johonkin pienempään kämppään, hankkia joku pikku auto, asua siellä yksin ja saisi sanoa hyvästi hienoille ravintoloille, matkoille puolison kanssa, ylipäätään sille hyvälle taloudelliselle tilanteelle joka pitkälti on parempituloisen puolison ansiota. Itse en siis suunnittele eroa ja on meillä seksiä kuitenkin n. kerran kuussa, mutta ymmärrän silti heitä joilla on käynyt ero mielessä ja täysin seksitön liitto mutta jotka eivät halua sitä toimivaa arkea, mukavaa asuntoa, mökkiä, autoa ja kaikkea mitä siihen elintasoon ikinä kuuluukaan vaihtaa sinkun elämään. Ei sitä uutta rakasta välttämättä löydy ja ei elämä yksin ole välttämättä ollenkaan parempaa.

Elämä on toki valintoja. Itseä ei miehenä ole koskaan kiinnostanut taloudellinen mammona ja hienot ulkomaanmatkat, saati korkea asema työyhteisössä. Joskus olin pakosta oman firman Tj. Ainut mikä elämässä on merkinneet on rakkaus ja seksi vaimon kanssa, harrastukset ja luonnossa liikkuminen. Ihan tarpeeksi iso ego muutenkin, joten ei ole kaivannut mitään ulkokuntaista, saati korkeaa elintasoa. Ainut millä on merkitystä on korkea henkinen mielenrauha ja tyytyväisyys. Näitä ei ole koskaan tarvinnut etsiä, kun olen pienestä lähtien elänyt niillä. Noita ei saa rahalla, eikä mammonalla.

Olen ihan varma, että maailmastä löytyisi muitakin rakastavia puolisoita, jos olisi pakko etsiä. Olen koko ikäni satsannut siihen, ettei ole tarvinnut.

Olet satuolento.

No sitten varmaan minäkin olen, kun aika monta kohtaa itsestänikin tunnistan tuosta kuvauksesta. Ehkä meidäntyyppisiä miehiä ei niin kauheasti pyöri tindereissä tai muilla markkinoilla, vaan ollaan ankkuroiduttu nuorena ja pysyvästi. Minäkin ollut saman naisen kanssa yli neljännesvuosisadan, yli puolet elämästäni. Ja on muuten ensimmäinen jonka kanssa minkäänlaisessa ihastumista pidemmälle menneessä suhteessa olen elänyt.

Mutta en minä yksin itselleni kunniaa ota tästä suhteesta, vaatii se jotakin naiseltakin. Pitää osua luonteiden kulmat ja lovet sopivasti vastakkain, ja ainakin mun tapauksessa tärkeintä on ollut, että on tuntenut saavansa olla vapaasti oma itsensä ilman että on tarvinnut vetää mitään roolia toisilleen tai ulkomaailmalle. Siltä tuntui ihan suhteen alkuhetkistä lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan itseään arvostava nainen lähtisi anelemaan seksiä mieheltään? Meillä ainakin seksi loppui.miehen aloitteesta. Silti vaikka ei tehnyt mieli, netistä selaili muita ja niille tumputti. Kun nyt yhtäkkiä olisi taas haluja seksiin, en itse halua. Jotain oman arvon rippeitä sentään jäljellä. En kelvannut silloin miksi kelpaisin nytkään. Ei kiitos! Naisilla ja miehillä on tässä mielestäni vissi ero. Nainen ei halua seksiä, ei halua mitään siihen liittyvää. Mies ei halua seksiä, ei halua vaimoaan, mutta kassit tyhjennetään säännöllisesti muista naisista fantasioiden. Toivottavasti kukaan nainen ei alennu nolaamaan itseään ja kerjää seksiä mieheltään, joka vain ei sinua enää halua.

Kaksoisstandardit? Miesten pitää anella pihtaavalta vaimoltaan, mutta naisen ei pidä anella pihtaavalta mieheltään?

Oletko miettinyt, että mies voi olla lopettanut aloitteiden tekemisen yksinkertaisesti siksi, että tulee jatkuvasti torjutuksi. Kuka jaksaa vuodrsta toiseen jatkaa aloitteiden tekemistä, jos tulee liki aina torjutuksi? Ei ole mitenkään tavatonta, että mies pitää naista kuin kukkaa kämmenellä ja silti pakit tulevat aina lukuunottamatta harvinaista pirkkaseksiä, jossa voi heti alkuminuuteilta alkaen päätellä, että toista ei kiinnosta ollenkaan. Aika monella miehellä tilanne on tuo ja siksi vähennetään aloitteiden tekemistä siinä toivossa, että nainen alkaisi (vihdoin) niitä itse tekemään ja ainakin tietäisi seksiin lähtiessään, että vaimoa ylipäänsä kiinnostaa. Moni vaimo ei osoita minkäänlaista seksuaalista mielenkiintoa puolisoaan kohtaan, osa pitää puolisoaan jopa vastenmielisenä.

Jos puhutaan naisista, joiden mies pihtaa, niin usein paljastuu, että se mies torjuu ehkä joka toinen kerta ja silloinkin on syynä joku ihan legitiimi syy, esimerkiksi terveysongelmat, työuupumus tai lääkitys, eikä pelkkä kiinnostuksen puute.

Jos asia menisi noin, niin kyllä ymmärrän. Mutta usein on niin, että jos nainen ei halua seksiä, ei hän kyllä masturboikaan. Miehillä kun ei tee mieli seksiä, silti masturboidaan. Siinä ero. Ja omakohtainen kokemukseni on se,että nimenomaan minä sain aina pakit. Seksiä oli vain kun mies halusi tai kun minä välillä kelpasin oman kivan lisäksi. Väitän että oli kyseessä mies tai nainen se syö itsetuntoa rotan lailla. Ja en todellakaan ymmärrä miksi kukaan haluaa enää entisestään alentaa itseään ja anella. Toinen on tehnyt selväksi ettei sinua halua. Ja täällä kun näitä kommentteja eri ketjuissa lukee niin valtoimenaan saa lukea miten miehet fantasioi muista naisista jatkuvasti ja kuten itsekkin olen saanut kokea, se oma kelpaa kun välillä haluaa oikeaa tavaraa, ei niinkään sitä naistaan.

Kyllä meillä nainen tekee juuri samaa, eli masturboi itse oletettavasti melko usein, mutta ei halua seksiä kuin max kerran kuussa. Enkä usko, että olisi kyse siitä, että seksi olisi hänestä huonoa, koska sitä tehdään täysin hänen ehdoilla (muuten tuskin olisi sitä vähääkään). Lähes varmuudella seksi on tyydyttävämpää minulle kuin hänelle (hän saa esimerkiksi aina halutessaan suuseksiä, minä en ole saanut vuosiin). Silti ei kelpaa. Ja aivan samaa mieltä olen kanssasi siitä, että se todella käy itsetunnolle. Sitä huomaa katsovansa itseään peilistä ja miettivänsä mikä ihme minussa on niin vastenmielistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maikkis-69 kirjoitti:

Miksi joku haluaa nykypäivänä tyytyä talousasioiden pohjalta jatkuvaan liittoon? Onko raha, kulissit ja toimiva arki tärkeämpää kuin oma onnellisuus? Elämä on lyhyt, miksi siis haluatte elää sitä jotenkin puoliksi? Ketä varten? Lapsia? Voin kertoa, että he eivät tule kiittelemään myöhemmin, että kiitos isi ja äiti, kun elitte ilman seksiä, hellyyttä ja rakkautta meidän vuoksi. Myös iäkkäät omat vanhenpanne tuskin tulevat sanomaan, kun eivät ehdi, kun kuolevat pois, että kiitos kun elitte kulississa meidän vuoksemme, vaikka emme kylläkään sitä edes vaatineet. Olisitte antaneet palaa, kun me emme uskaltaneet.

Ymmärrän täysin että haluaa pitää kiinni hyvästä elintasosta, vaikka iso talo, hieno auto, tai mitä ne ikinä ovatkaan ja toimivasta arjesta. Kyllä ne tuovat minulle ainakin onnellisuutta. Oma parisuhteeni toimii hyvin mutta seksiä meilläkin on vähän. Silti olisi todella iso kynnys seksin vähyyden takia muuttaa yksin johonkin pienempään kämppään, hankkia joku pikku auto, asua siellä yksin ja saisi sanoa hyvästi hienoille ravintoloille, matkoille puolison kanssa, ylipäätään sille hyvälle taloudelliselle tilanteelle joka pitkälti on parempituloisen puolison ansiota. Itse en siis suunnittele eroa ja on meillä seksiä kuitenkin n. kerran kuussa, mutta ymmärrän silti heitä joilla on käynyt ero mielessä ja täysin seksitön liitto mutta jotka eivät halua sitä toimivaa arkea, mukavaa asuntoa, mökkiä, autoa ja kaikkea mitä siihen elintasoon ikinä kuuluukaan vaihtaa sinkun elämään. Ei sitä uutta rakasta välttämättä löydy ja ei elämä yksin ole välttämättä ollenkaan parempaa.

Elämä on toki valintoja. Itseä ei miehenä ole koskaan kiinnostanut taloudellinen mammona ja hienot ulkomaanmatkat, saati korkea asema työyhteisössä. Joskus olin pakosta oman firman Tj. Ainut mikä elämässä on merkinneet on rakkaus ja seksi vaimon kanssa, harrastukset ja luonnossa liikkuminen. Ihan tarpeeksi iso ego muutenkin, joten ei ole kaivannut mitään ulkokuntaista, saati korkeaa elintasoa. Ainut millä on merkitystä on korkea henkinen mielenrauha ja tyytyväisyys. Näitä ei ole koskaan tarvinnut etsiä, kun olen pienestä lähtien elänyt niillä. Noita ei saa rahalla, eikä mammonalla.

Olen ihan varma, että maailmastä löytyisi muitakin rakastavia puolisoita, jos olisi pakko etsiä. Olen koko ikäni satsannut siihen, ettei ole tarvinnut.

Olet satuolento.

Ihan lihaa ja verta. Ollut aina omantienkulkija. Kun ensimmäinen lapsi kuoli heti synnytyksen jälkeen ymmärsin viimeistään siinä kohtaa, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin työura tai mammona, saati maine ja kuuluisuus, tai ylipäätään muiden mielipiteet. Siitä lähtien satsannut tärkeimpiin.

Kas. Olen tuo äsken samanhenkiseksi julistautunut, ja vaikka noin dramaattista kohtaloa ei olekaan ollut, niin meillä esikoinen on tupla-erityislapsi, nyt toki jo aikuinen. Ehkä se on se elämältä saatu kunnon potku perseelle, joka auttaa laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Helpompiakin tapoja tietysti olisi, mutta jostain syystä tätä asiaa harva tekee helpoimman kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maikkis-69 kirjoitti:

Miksi joku haluaa nykypäivänä tyytyä talousasioiden pohjalta jatkuvaan liittoon? Onko raha, kulissit ja toimiva arki tärkeämpää kuin oma onnellisuus? Elämä on lyhyt, miksi siis haluatte elää sitä jotenkin puoliksi? Ketä varten? Lapsia? Voin kertoa, että he eivät tule kiittelemään myöhemmin, että kiitos isi ja äiti, kun elitte ilman seksiä, hellyyttä ja rakkautta meidän vuoksi. Myös iäkkäät omat vanhenpanne tuskin tulevat sanomaan, kun eivät ehdi, kun kuolevat pois, että kiitos kun elitte kulississa meidän vuoksemme, vaikka emme kylläkään sitä edes vaatineet. Olisitte antaneet palaa, kun me emme uskaltaneet.

Ymmärrän täysin että haluaa pitää kiinni hyvästä elintasosta, vaikka iso talo, hieno auto, tai mitä ne ikinä ovatkaan ja toimivasta arjesta. Kyllä ne tuovat minulle ainakin onnellisuutta. Oma parisuhteeni toimii hyvin mutta seksiä meilläkin on vähän. Silti olisi todella iso kynnys seksin vähyyden takia muuttaa yksin johonkin pienempään kämppään, hankkia joku pikku auto, asua siellä yksin ja saisi sanoa hyvästi hienoille ravintoloille, matkoille puolison kanssa, ylipäätään sille hyvälle taloudelliselle tilanteelle joka pitkälti on parempituloisen puolison ansiota. Itse en siis suunnittele eroa ja on meillä seksiä kuitenkin n. kerran kuussa, mutta ymmärrän silti heitä joilla on käynyt ero mielessä ja täysin seksitön liitto mutta jotka eivät halua sitä toimivaa arkea, mukavaa asuntoa, mökkiä, autoa ja kaikkea mitä siihen elintasoon ikinä kuuluukaan vaihtaa sinkun elämään. Ei sitä uutta rakasta välttämättä löydy ja ei elämä yksin ole välttämättä ollenkaan parempaa.

Elämä on toki valintoja. Itseä ei miehenä ole koskaan kiinnostanut taloudellinen mammona ja hienot ulkomaanmatkat, saati korkea asema työyhteisössä. Joskus olin pakosta oman firman Tj. Ainut mikä elämässä on merkinneet on rakkaus ja seksi vaimon kanssa, harrastukset ja luonnossa liikkuminen. Ihan tarpeeksi iso ego muutenkin, joten ei ole kaivannut mitään ulkokuntaista, saati korkeaa elintasoa. Ainut millä on merkitystä on korkea henkinen mielenrauha ja tyytyväisyys. Näitä ei ole koskaan tarvinnut etsiä, kun olen pienestä lähtien elänyt niillä. Noita ei saa rahalla, eikä mammonalla.

Olen ihan varma, että maailmastä löytyisi muitakin rakastavia puolisoita, jos olisi pakko etsiä. Olen koko ikäni satsannut siihen, ettei ole tarvinnut.

Olet satuolento.

No sitten varmaan minäkin olen, kun aika monta kohtaa itsestänikin tunnistan tuosta kuvauksesta. Ehkä meidäntyyppisiä miehiä ei niin kauheasti pyöri tindereissä tai muilla markkinoilla, vaan ollaan ankkuroiduttu nuorena ja pysyvästi. Minäkin ollut saman naisen kanssa yli neljännesvuosisadan, yli puolet elämästäni. Ja on muuten ensimmäinen jonka kanssa minkäänlaisessa ihastumista pidemmälle menneessä suhteessa olen elänyt.

Mutta en minä yksin itselleni kunniaa ota tästä suhteesta, vaatii se jotakin naiseltakin. Pitää osua luonteiden kulmat ja lovet sopivasti vastakkain, ja ainakin mun tapauksessa tärkeintä on ollut, että on tuntenut saavansa olla vapaasti oma itsensä ilman että on tarvinnut vetää mitään roolia toisilleen tai ulkomaailmalle. Siltä tuntui ihan suhteen alkuhetkistä lähtien.

Me ollaan pariuduttu aika nuorena ja on aika erilaista kuin teillä. Vaimolle on tärkeää, että on puitteet kunnossa. Menestys työrintamalla on varmaan ainoa syy miksi meillä on seksiä edes se kerta kuussa. On vaikea kuvitella, etteikö vaimo lemppaisi vaihtaisi lennosta toiseen, jos alkaisin "downshiftaamaan" jossakin perusduunarihommassa. Ei ole aivan yksi eikä kaksi miestä tässä maailmassa, joiden on pakko raataa suorituksesta toiseen, jotta kelpaisi omalle vaimolle. Jos näin ei olisi niin ihmiskunta tuskin olisi käynyt kuussa. Se on karu maailma, mutta tällaista se on olla mies.

Minusta tuntuu, että vasta vanhetessaan naiset alkavat oman vetovoiman heiketessä hieman käsittämään, millaista elämä on, kun ei ole kerrassaan mitään "luontaista kysyntää" vaan kaikki vaatii, että teet jotain, suoritat jotain tai yrität tehdä vaikutuksen johonkin. Tottakai on naisia, jotka pukevat päälleen vaikka minkälaiset sukkanauhakorsetit miehensä mieliksi, mutta nuo miehet edustavat sitä top 1 %:ia, joilla on tavattoman suuri luontainen vetovoima. Tällaiselle tavismiehelle tuollainen maailma on täyttä utopiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maikkis-69 kirjoitti:

Miksi joku haluaa nykypäivänä tyytyä talousasioiden pohjalta jatkuvaan liittoon? Onko raha, kulissit ja toimiva arki tärkeämpää kuin oma onnellisuus? Elämä on lyhyt, miksi siis haluatte elää sitä jotenkin puoliksi? Ketä varten? Lapsia? Voin kertoa, että he eivät tule kiittelemään myöhemmin, että kiitos isi ja äiti, kun elitte ilman seksiä, hellyyttä ja rakkautta meidän vuoksi. Myös iäkkäät omat vanhenpanne tuskin tulevat sanomaan, kun eivät ehdi, kun kuolevat pois, että kiitos kun elitte kulississa meidän vuoksemme, vaikka emme kylläkään sitä edes vaatineet. Olisitte antaneet palaa, kun me emme uskaltaneet.

Ymmärrän täysin että haluaa pitää kiinni hyvästä elintasosta, vaikka iso talo, hieno auto, tai mitä ne ikinä ovatkaan ja toimivasta arjesta. Kyllä ne tuovat minulle ainakin onnellisuutta. Oma parisuhteeni toimii hyvin mutta seksiä meilläkin on vähän. Silti olisi todella iso kynnys seksin vähyyden takia muuttaa yksin johonkin pienempään kämppään, hankkia joku pikku auto, asua siellä yksin ja saisi sanoa hyvästi hienoille ravintoloille, matkoille puolison kanssa, ylipäätään sille hyvälle taloudelliselle tilanteelle joka pitkälti on parempituloisen puolison ansiota. Itse en siis suunnittele eroa ja on meillä seksiä kuitenkin n. kerran kuussa, mutta ymmärrän silti heitä joilla on käynyt ero mielessä ja täysin seksitön liitto mutta jotka eivät halua sitä toimivaa arkea, mukavaa asuntoa, mökkiä, autoa ja kaikkea mitä siihen elintasoon ikinä kuuluukaan vaihtaa sinkun elämään. Ei sitä uutta rakasta välttämättä löydy ja ei elämä yksin ole välttämättä ollenkaan parempaa.

Elämä on toki valintoja. Itseä ei miehenä ole koskaan kiinnostanut taloudellinen mammona ja hienot ulkomaanmatkat, saati korkea asema työyhteisössä. Joskus olin pakosta oman firman Tj. Ainut mikä elämässä on merkinneet on rakkaus ja seksi vaimon kanssa, harrastukset ja luonnossa liikkuminen. Ihan tarpeeksi iso ego muutenkin, joten ei ole kaivannut mitään ulkokuntaista, saati korkeaa elintasoa. Ainut millä on merkitystä on korkea henkinen mielenrauha ja tyytyväisyys. Näitä ei ole koskaan tarvinnut etsiä, kun olen pienestä lähtien elänyt niillä. Noita ei saa rahalla, eikä mammonalla.

Olen ihan varma, että maailmastä löytyisi muitakin rakastavia puolisoita, jos olisi pakko etsiä. Olen koko ikäni satsannut siihen, ettei ole tarvinnut.

Olet satuolento.

No sitten varmaan minäkin olen, kun aika monta kohtaa itsestänikin tunnistan tuosta kuvauksesta. Ehkä meidäntyyppisiä miehiä ei niin kauheasti pyöri tindereissä tai muilla markkinoilla, vaan ollaan ankkuroiduttu nuorena ja pysyvästi. Minäkin ollut saman naisen kanssa yli neljännesvuosisadan, yli puolet elämästäni. Ja on muuten ensimmäinen jonka kanssa minkäänlaisessa ihastumista pidemmälle menneessä suhteessa olen elänyt.

Mutta en minä yksin itselleni kunniaa ota tästä suhteesta, vaatii se jotakin naiseltakin. Pitää osua luonteiden kulmat ja lovet sopivasti vastakkain, ja ainakin mun tapauksessa tärkeintä on ollut, että on tuntenut saavansa olla vapaasti oma itsensä ilman että on tarvinnut vetää mitään roolia toisilleen tai ulkomaailmalle. Siltä tuntui ihan suhteen alkuhetkistä lähtien.

Me ollaan pariuduttu aika nuorena ja on aika erilaista kuin teillä. Vaimolle on tärkeää, että on puitteet kunnossa. Menestys työrintamalla on varmaan ainoa syy miksi meillä on seksiä edes se kerta kuussa. On vaikea kuvitella, etteikö vaimo lemppaisi vaihtaisi lennosta toiseen, jos alkaisin "downshiftaamaan" jossakin perusduunarihommassa. Ei ole aivan yksi eikä kaksi miestä tässä maailmassa, joiden on pakko raataa suorituksesta toiseen, jotta kelpaisi omalle vaimolle. Jos näin ei olisi niin ihmiskunta tuskin olisi käynyt kuussa. Se on karu maailma, mutta tällaista se on olla mies.

Minusta tuntuu, että vasta vanhetessaan naiset alkavat oman vetovoiman heiketessä hieman käsittämään, millaista elämä on, kun ei ole kerrassaan mitään "luontaista kysyntää" vaan kaikki vaatii, että teet jotain, suoritat jotain tai yrität tehdä vaikutuksen johonkin. Tottakai on naisia, jotka pukevat päälleen vaikka minkälaiset sukkanauhakorsetit miehensä mieliksi, mutta nuo miehet edustavat sitä top 1 %:ia, joilla on tavattoman suuri luontainen vetovoima. Tällaiselle tavismiehelle tuollainen maailma on täyttä utopiaa.

Enkä sano, että vaimossa olisi mitään vikaan. Kuhan vaan olen tavattoman harmissani, kun koko elämä menee vaan haaveillessa siitä, että näkisi edes joskus puolison katseessa himon.

Särähti vähän korvaan, että vaimon vaatimuksesta pitäisi tavoitella korkeaa elintasoa ja menestystä. Itse olin akateemisesta perheestä kotoisin ja vaimo köyhästä työläisperheestä. Silti meillä oli kaikki yhteistä ja suuri intohimo seksissä. Muuten ei olisi menty naimisiinkaan. Valmistumiseni jälkeen meinasin hakea vientihommiin missä olisi ollut reilut toista sataa ulkomaanmatkaa vuodessa. Vaimo tokaisi, että sen kun meet, muttei tarvitse tulla takaisin. Kertoi minulle välittämisestä ja siitä, että halusi pitää minut lähellään. Pelkäsi menettävänsä, joten en hakenut paikkaa. Itselle vaimo oli tärkeämpi kuin yksikään duuni. Kaikki duunit säätänyt parisuhteen ja perheen hyvinvoinnin mukaan. Ollut vaimon kanssa aina läsnä henkisesti, oltiin sitten yhdessä tai erikseen.

Tuosta suuresta vetovoimasta en tiedä, kun olen yhden naisen mies. Jossain seksuaalisesti aktiivisten naisten blogissa keskustelivat toiveistaan omalle tulevalle miehelle. Sanoivat toivovan isoa egoa. Naiset ovat väittäneet, että minulla olisi iso ego. Kukaan monista naispuolisista työkavereistaan ei yrittänyt iskeä minua. Sitä en tiedä johtuiko egosta vai siitä, että tiesivät minun olevan pitkässä parisuhteessa, vai molemmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maikkis-69 kirjoitti:

Miksi joku haluaa nykypäivänä tyytyä talousasioiden pohjalta jatkuvaan liittoon? Onko raha, kulissit ja toimiva arki tärkeämpää kuin oma onnellisuus? Elämä on lyhyt, miksi siis haluatte elää sitä jotenkin puoliksi? Ketä varten? Lapsia? Voin kertoa, että he eivät tule kiittelemään myöhemmin, että kiitos isi ja äiti, kun elitte ilman seksiä, hellyyttä ja rakkautta meidän vuoksi. Myös iäkkäät omat vanhenpanne tuskin tulevat sanomaan, kun eivät ehdi, kun kuolevat pois, että kiitos kun elitte kulississa meidän vuoksemme, vaikka emme kylläkään sitä edes vaatineet. Olisitte antaneet palaa, kun me emme uskaltaneet.

Ymmärrän täysin että haluaa pitää kiinni hyvästä elintasosta, vaikka iso talo, hieno auto, tai mitä ne ikinä ovatkaan ja toimivasta arjesta. Kyllä ne tuovat minulle ainakin onnellisuutta. Oma parisuhteeni toimii hyvin mutta seksiä meilläkin on vähän. Silti olisi todella iso kynnys seksin vähyyden takia muuttaa yksin johonkin pienempään kämppään, hankkia joku pikku auto, asua siellä yksin ja saisi sanoa hyvästi hienoille ravintoloille, matkoille puolison kanssa, ylipäätään sille hyvälle taloudelliselle tilanteelle joka pitkälti on parempituloisen puolison ansiota. Itse en siis suunnittele eroa ja on meillä seksiä kuitenkin n. kerran kuussa, mutta ymmärrän silti heitä joilla on käynyt ero mielessä ja täysin seksitön liitto mutta jotka eivät halua sitä toimivaa arkea, mukavaa asuntoa, mökkiä, autoa ja kaikkea mitä siihen elintasoon ikinä kuuluukaan vaihtaa sinkun elämään. Ei sitä uutta rakasta välttämättä löydy ja ei elämä yksin ole välttämättä ollenkaan parempaa.

Elämä on toki valintoja. Itseä ei miehenä ole koskaan kiinnostanut taloudellinen mammona ja hienot ulkomaanmatkat, saati korkea asema työyhteisössä. Joskus olin pakosta oman firman Tj. Ainut mikä elämässä on merkinneet on rakkaus ja seksi vaimon kanssa, harrastukset ja luonnossa liikkuminen. Ihan tarpeeksi iso ego muutenkin, joten ei ole kaivannut mitään ulkokuntaista, saati korkeaa elintasoa. Ainut millä on merkitystä on korkea henkinen mielenrauha ja tyytyväisyys. Näitä ei ole koskaan tarvinnut etsiä, kun olen pienestä lähtien elänyt niillä. Noita ei saa rahalla, eikä mammonalla.

Olen ihan varma, että maailmastä löytyisi muitakin rakastavia puolisoita, jos olisi pakko etsiä. Olen koko ikäni satsannut siihen, ettei ole tarvinnut.

Olet satuolento.

No sitten varmaan minäkin olen, kun aika monta kohtaa itsestänikin tunnistan tuosta kuvauksesta. Ehkä meidäntyyppisiä miehiä ei niin kauheasti pyöri tindereissä tai muilla markkinoilla, vaan ollaan ankkuroiduttu nuorena ja pysyvästi. Minäkin ollut saman naisen kanssa yli neljännesvuosisadan, yli puolet elämästäni. Ja on muuten ensimmäinen jonka kanssa minkäänlaisessa ihastumista pidemmälle menneessä suhteessa olen elänyt.

Mutta en minä yksin itselleni kunniaa ota tästä suhteesta, vaatii se jotakin naiseltakin. Pitää osua luonteiden kulmat ja lovet sopivasti vastakkain, ja ainakin mun tapauksessa tärkeintä on ollut, että on tuntenut saavansa olla vapaasti oma itsensä ilman että on tarvinnut vetää mitään roolia toisilleen tai ulkomaailmalle. Siltä tuntui ihan suhteen alkuhetkistä lähtien.

Me ollaan pariuduttu aika nuorena ja on aika erilaista kuin teillä. Vaimolle on tärkeää, että on puitteet kunnossa. Menestys työrintamalla on varmaan ainoa syy miksi meillä on seksiä edes se kerta kuussa. On vaikea kuvitella, etteikö vaimo lemppaisi vaihtaisi lennosta toiseen, jos alkaisin "downshiftaamaan" jossakin perusduunarihommassa. Ei ole aivan yksi eikä kaksi miestä tässä maailmassa, joiden on pakko raataa suorituksesta toiseen, jotta kelpaisi omalle vaimolle. Jos näin ei olisi niin ihmiskunta tuskin olisi käynyt kuussa. Se on karu maailma, mutta tällaista se on olla mies.

Minusta tuntuu, että vasta vanhetessaan naiset alkavat oman vetovoiman heiketessä hieman käsittämään, millaista elämä on, kun ei ole kerrassaan mitään "luontaista kysyntää" vaan kaikki vaatii, että teet jotain, suoritat jotain tai yrität tehdä vaikutuksen johonkin. Tottakai on naisia, jotka pukevat päälleen vaikka minkälaiset sukkanauhakorsetit miehensä mieliksi, mutta nuo miehet edustavat sitä top 1 %:ia, joilla on tavattoman suuri luontainen vetovoima. Tällaiselle tavismiehelle tuollainen maailma on täyttä utopiaa.

Enkä sano, että vaimossa olisi mitään vikaan. Kuhan vaan olen tavattoman harmissani, kun koko elämä menee vaan haaveillessa siitä, että näkisi edes joskus puolison katseessa himon.

En tietenkään tiedä juuri sinun elämästäsi ylläolevaa enempää, mutta tekisi mieli sanoa, että noin yleisellä tasolla tuo kuvailee minulle elämää, jossa se mainitsemani potku persiille on jäänyt tulematta.

Mä veikkaan, että en ole mikään prosenttimies, ihan tavallinen urpo joka tuskin olisi kovinkaan monen naisen ihannemies, ainakaan sillä tavalla kuin kuvailet. Meillä elämässä kuitenkaan ei olla ehditty niin kauheasti miettiä, että kuinka paljon vuodet ovat toisen viehätysvoimaa syöneet tai että laittaako korsettia päälle vai ei. Me on painittu ja kieltämättä kipuiltukin sellaisten asioiden kanssa, että miten pitää elämä järjestää, kun lapsen tilanne ei mahdollista molempien täyttä panosta työelämässä, vaan joutuu uhraamaan. Samaan aikaan huolehtien ja peläten, että miten se lapsi tulee aikanaan maailmassa pärjäämään.Tai että miten tukea toista, kun hän lähtee opiskelemaan uutta ammattia noiden edellisten huolien väistyttyä.

Tässä kaikessa meidän onnenamme on ollut se, että molemmilla kuitenkin on aina pysynyt hyvä seksivietti päällä, ja siitä on saatu voimaa vaikeampinakin aikoina. Eikä se meidän seksi ole todellakaan sitä, että kaikkea tehdään toisen mieliksi. Vaikka minä haluaisin, niin ei se munkaan vaimo laita hepenettä päälle, eikä ehkä tee montaa muutakaan asiaa. Mulle tuollaiset ovat kuitenkin pikkujuttuja, koska niissä jutuissa missä hän tuntee olonsa mukavaksi ja halukkaaksi tekemään, niin hän todella on aina ollut halukas. Onhan hän joskus saattanut vaikka jotakin pitsipikkareita sovitella, mutta se on ollut niin vaivautunutta, että eihän siitä kenellekään paljoa iloa ole koitunut. Tärkeämpää on se mitä on halukas tekemään kuin se, mihin on suostuvainen.

Väitän että kun on joutunut elämän tärkeitä asioita miettimään ja laittamaan järjestykseen, on myös helpompi hahmottaa sitäkin, mikä seksielämässä on tärkeää ja mikä vain kiva lisämauste. Ja enkä väitä, että vaatisi suuria vastoinkäymisiä, että sellaiseen pystyisi. Kyllä miettimiseen kykenee jokainen.

Ja vielä kertaalleen sinulle lainaamalleni: en tarkoita tekstiäni suoraksi kommentiksi saati ohjeeksi juuri sinun tilanteeseesi (koska en siitä mitään tiedä), mutta nämä ovat ajatuksia joita sanasi yleisellä tasolla herättivät.

Hirveen surullista kuultavaa, että ihmiset rakentaa elämänsä talon, auton ja kesämökin ympärille. Mulle riittäis mun mies ja pieni asunto ja iso sänky. Mutta hän elää tuollaisessa kulissiliitossa, jossa ei ole seksiä, läheisyyttä, eikä rakkautta ollut enää vuosiin, mutta vaimo pitää kiinni mersusta ja talosta ja uhkailee suurilla elatuksmaksuilla. Kukaan siinä talossa ei ole onnellinen, edes lapset. Mies miettii, miten pääsisi pois, mutta on toistaiseksi siellä vielä lasten vuoksi. Muuttaahan ne jonain päivänä pois, niin mitäs sitten jää kaikille. Vanhentunut mersu ja remontin tarpeessa oleva talo ja katkeroitunut vaimo. No, voinhan se ottaa sitten koiran, kuten kovin moni tekee. Aina jotain kompensaatiota, kun onnellisuus löytyy yleensä omaa sydäntä kuunnellen. Mä olen onnellisimmillani, kun saan olla rakkaani kainalossa.

Nimetön tällä kertaa kirjoitti:

Hirveen surullista kuultavaa, että ihmiset rakentaa elämänsä talon, auton ja kesämökin ympärille. Mulle riittäis mun mies ja pieni asunto ja iso sänky. Mutta hän elää tuollaisessa kulissiliitossa, jossa ei ole seksiä, läheisyyttä, eikä rakkautta ollut enää vuosiin, mutta vaimo pitää kiinni mersusta ja talosta ja uhkailee suurilla elatuksmaksuilla. Kukaan siinä talossa ei ole onnellinen, edes lapset. Mies miettii, miten pääsisi pois, mutta on toistaiseksi siellä vielä lasten vuoksi. Muuttaahan ne jonain päivänä pois, niin mitäs sitten jää kaikille. Vanhentunut mersu ja remontin tarpeessa oleva talo ja katkeroitunut vaimo. No, voinhan se ottaa sitten koiran, kuten kovin moni tekee. Aina jotain kompensaatiota, kun onnellisuus löytyy yleensä omaa sydäntä kuunnellen. Mä olen onnellisimmillani, kun saan olla rakkaani kainalossa.

Meillä ei ole paljoa omaisuutta, mutta meillä on yhteinen toimeentulo. En halua olla sairas pitkäaikaistyötön. Tilanne on hankala. ap

Vierailija kirjoitti:

Maikkis-69 kirjoitti:

Miksi joku haluaa nykypäivänä tyytyä talousasioiden pohjalta jatkuvaan liittoon? Onko raha, kulissit ja toimiva arki tärkeämpää kuin oma onnellisuus? Elämä on lyhyt, miksi siis haluatte elää sitä jotenkin puoliksi? Ketä varten? Lapsia? Voin kertoa, että he eivät tule kiittelemään myöhemmin, että kiitos isi ja äiti, kun elitte ilman seksiä, hellyyttä ja rakkautta meidän vuoksi. Myös iäkkäät omat vanhenpanne tuskin tulevat sanomaan, kun eivät ehdi, kun kuolevat pois, että kiitos kun elitte kulississa meidän vuoksemme, vaikka emme kylläkään sitä edes vaatineet. Olisitte antaneet palaa, kun me emme uskaltaneet.

Ymmärrän täysin että haluaa pitää kiinni hyvästä elintasosta, vaikka iso talo, hieno auto, tai mitä ne ikinä ovatkaan ja toimivasta arjesta. Kyllä ne tuovat minulle ainakin onnellisuutta. Oma parisuhteeni toimii hyvin mutta seksiä meilläkin on vähän. Silti olisi todella iso kynnys seksin vähyyden takia muuttaa yksin johonkin pienempään kämppään, hankkia joku pikku auto, asua siellä yksin ja saisi sanoa hyvästi hienoille ravintoloille, matkoille puolison kanssa, ylipäätään sille hyvälle taloudelliselle tilanteelle joka pitkälti on parempituloisen puolison ansiota. Itse en siis suunnittele eroa ja on meillä seksiä kuitenkin n. kerran kuussa, mutta ymmärrän silti heitä joilla on käynyt ero mielessä ja täysin seksitön liitto mutta jotka eivät halua sitä toimivaa arkea, mukavaa asuntoa, mökkiä, autoa ja kaikkea mitä siihen elintasoon ikinä kuuluukaan vaihtaa sinkun elämään. Ei sitä uutta rakasta välttämättä löydy ja ei elämä yksin ole välttämättä ollenkaan parempaa.

Kyllä minä ainakin muuttaisin vaikka kerrostaloyksiöön jos tarjolla olisi lämmin ja rakastava vaimo, joka oikeasti haluaisi seksiä. Meillä ainakin melkoinen kulissisuhde meneillään. En juurikaan enään rakasta vaimoa, joka huutaa ja tiuskii päivästä toiseen. Seksi on ihan paskaa. Minulla ei ole omaa aikaa tai jos on, tulee fiilis, että kunpa en olisi lähtenyt. Yleensä alkaa tulla sellaista viestiä viimeistään tunnin päästä.

Olen 55-vuotias kaunis nainen. Seksihalut tallella. Seksitön avioliitto on kestänyt jo viisi, kuusi vuotta. Olen todella onneton tästä. Muutoin kulissit kunnossa. Mies työnarkomaani. Vain käskystä tekee kotihommia, muutoin aina illat töitä. Asiantuntijatöitä. Viikonloput katsoo sarjoja ja lojuu. En edes muista milloin olisi tehnyt aloitteen. Kymmenen vuotta sitten? Tämä on asia, jota kukaan ulkopuolinen ei tiedä. Meitä pidetään hyväosaisina ja menestyneinä. Tilanne on kamala. Vuodesta toiseen olen vailla seksiä. No okei, vaikka olen kaunis nainen, niin varmaan olen surkea sängyssä. Nuorempana minulla oli yksi poikaystävä, joka halusi paljon seksiä. Tämä oli kun oli  alle 25v. Toinen poikaystävä halusi juoda vain olutta - ei seksiä. Sitten tapasin mieheni, kunnollisen aviopuolison. Pari lasta. Ei aloitteita koskaan. Minä olin se joka teki aloitteet - ja siinä ohessa hoidin kaiken kodin, lapset ja työn. Syytän työnarkomaniaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maikkis-69 kirjoitti:

Miksi joku haluaa nykypäivänä tyytyä talousasioiden pohjalta jatkuvaan liittoon? Onko raha, kulissit ja toimiva arki tärkeämpää kuin oma onnellisuus? Elämä on lyhyt, miksi siis haluatte elää sitä jotenkin puoliksi? Ketä varten? Lapsia? Voin kertoa, että he eivät tule kiittelemään myöhemmin, että kiitos isi ja äiti, kun elitte ilman seksiä, hellyyttä ja rakkautta meidän vuoksi. Myös iäkkäät omat vanhenpanne tuskin tulevat sanomaan, kun eivät ehdi, kun kuolevat pois, että kiitos kun elitte kulississa meidän vuoksemme, vaikka emme kylläkään sitä edes vaatineet. Olisitte antaneet palaa, kun me emme uskaltaneet.

 

Ymmärrän täysin että haluaa pitää kiinni hyvästä elintasosta, vaikka iso talo, hieno auto, tai mitä ne ikinä ovatkaan ja toimivasta arjesta. Kyllä ne tuovat minulle ainakin onnellisuutta. Oma parisuhte

Tästä on annettava pisteet rehellisestä vastauksesta. Jokainen arvottaa parisuhteensa hyvät ja huonot puolet tasapainovaakaan, ja katsoo kallistuuko vaaka miinuksen vai plussan puolelle. On täysin yksilökohtaista minkä painoarvon millekin asialle antaa, yksi asia on erittäin tärkeä yhdelle, joku toinen asia toiselle.

Joku voi olla tosiaan tyytyväinen täysin seksittömään suhteeseen, kunhan vain varallisuutta ja hyvää elintasoa löytyy. Jo pelkkä ajatus siitä että ystävättäret kuikuttelevat ukoilleen siksi että "miksi meillä ei ole noin hienoa kesämökkiä / autoa / taloa / ulkomaanmatkoja / venettä kuin Irmelillä", ja laittavan jalkansa ristiin, niin se vastaa useita orgasmeja. Maisemakuvat sosiaaliseen mediaan lomareissuilta saavat ystävättärien naamat vihreiksi kateudesta, ja kuvittelemaan että noilla on oltava seksikin ihan tajunnanräjäyttävää, kun kaikki muukin on niin kertakaikkisen hienoa. Seksi onkin ihan yliarvostettua nylkytystä, mutta että saa kaverit kateelliseksi, se on sitä jotakin.

:D

Vierailija kirjoitti:

Maikkis-69 kirjoitti:

Miksi joku haluaa nykypäivänä tyytyä talousasioiden pohjalta jatkuvaan liittoon? Onko raha, kulissit ja toimiva arki tärkeämpää kuin oma onnellisuus? Elämä on lyhyt, miksi siis haluatte elää sitä jotenkin puoliksi? Ketä varten? Lapsia? Voin kertoa, että he eivät tule kiittelemään myöhemmin, että kiitos isi ja äiti, kun elitte ilman seksiä, hellyyttä ja rakkautta meidän vuoksi. Myös iäkkäät omat vanhenpanne tuskin tulevat sanomaan, kun eivät ehdi, kun kuolevat pois, että kiitos kun elitte kulississa meidän vuoksemme, vaikka emme kylläkään sitä edes vaatineet. Olisitte antaneet palaa, kun me emme uskaltaneet.

 

Ymmärrän täysin että haluaa pitää kiinni hyvästä elintasosta, vaikka iso talo, hieno auto, tai mitä ne ikinä ovatkaan ja toimivasta arjesta. Kyllä ne tuovat minulle ainakin onnellisuutta. Oma parisuhteeni toimii hyvin mutta seksiä meilläkin on vähän. Silti olisi todella iso kynnys seksin vähyyden takia muuttaa yksin johonkin pienempään kämppään, hankkia joku pikku auto, asua siellä yksin ja saisi sanoa hyvästi hienoille ravintoloille, matkoille puolison kanssa, ylipäätään sille hyvälle taloudelliselle tilanteelle joka pitkälti on parempituloisen puolison ansiota. Itse en siis suunnittele eroa ja on meillä seksiä kuitenkin n. kerran kuussa, mutta ymmärrän silti heitä joilla on käynyt ero mielessä ja täysin seksitön liitto mutta jotka eivät halua sitä toimivaa arkea, mukavaa asuntoa, mökkiä, autoa ja kaikkea mitä siihen elintasoon ikinä kuuluukaan vaihtaa sinkun elämään. Ei sitä uutta rakasta välttämättä löydy ja ei elämä yksin ole välttämättä ollenkaan parempaa.

En haluaisi olla hetkeäkään avioliitossa sellaisen kumppanin kanssa, joka on minun kanssani vain hyvän elintasoni, ison taloni, hienon autoni, suurten tulojeni tai hyvän sosiaalisen statukseni ansiosta. Että pääsee hienoihin ravintoloihin ja kaukomatkoille. Ei helkkari sentään millaista hyväksikäyttöä ja lokkeilua!

Lähes seksitön liitto oli. Seksiä oli noin kerran kuussa. Viimeisen vuoden aikana meni yli puoli vuotta ilman, kun itse lopetin aloitteiden tekemisen. No siitä kohtaa totesin, että nyt riittää. Löysin kiihkeän naisen tyttöystäväksi. Nyt on paljon seksiä ja usein. Elämä hymyilee jälleen.

Vierailija kirjoitti:

Lähes seksitön liitto oli. Seksiä oli noin kerran kuussa. Viimeisen vuoden aikana meni yli puoli vuotta ilman, kun itse lopetin aloitteiden tekemisen. No siitä kohtaa totesin, että nyt riittää. Löysin kiihkeän naisen tyttöystäväksi. Nyt on paljon seksiä ja usein. Elämä hymyilee jälleen.

Sama juttu, tosin minulla edellisestä kerrasta on vuosia. Nyt on palkitseva FWB suhde kivaan eronneeseen naiseen. Naimisissa olen yhä vaikka lapset ovatkin jo aikuisia. 

https://slate.com/human-interest/2016/06/study-men-underestimate-how-mu

Men in long-term relationships tend to underestimate their female partners sex drive, new data from two Canadian universities show. A study published last month in the Journal of Personality and Social Psychology indicates that the conventional wisdom eternally exploited in sitcom riffs and stand-up routinesthat wives are incapable of satisfying their husbands gargantuan libidosmay be a figment of the male imagination.

Ja

Kristen Marks June 2015 paper in Current Sexual Health Reports analyzed 31 studies on sexual desire and sex-drive discrepancy in relationships; she found that, in long-term heterosexual partnerships, women and men are equally likely to be the lower-libido member of their couple.

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/27176775/

Not in the mood? Men under- (not over-) perceive their partner's sexual desire in established intimate relationships

Amy Muise et al. J Pers Soc Psychol. 2016 May.

Abstract

Men's sexual overperception bias-where men tend to perceive greater sexual interest in women's behavior than actually exists-is a well-documented finding in previous research. All of the existing research, however, has tested this effect in the context of initial encounters or for fictitious or unknown targets. No research currently exists on how people perceive their romantic partner's sexual desire in the context of ongoing, intimate relationships. In 3 dyadic studies, we provide evidence that men in established romantic relationships err in the direction of the opposite bias and underperceive their romantic partner's sexual desire.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maikkis-69 kirjoitti:

Miksi joku haluaa nykypäivänä tyytyä talousasioiden pohjalta jatkuvaan liittoon? Onko raha, kulissit ja toimiva arki tärkeämpää kuin oma onnellisuus? Elämä on lyhyt, miksi siis haluatte elää sitä jotenkin puoliksi? Ketä varten? Lapsia? Voin kertoa, että he eivät tule kiittelemään myöhemmin, että kiitos isi ja äiti, kun elitte ilman seksiä, hellyyttä ja rakkautta meidän vuoksi. Myös iäkkäät omat vanhenpanne tuskin tulevat sanomaan, kun eivät ehdi, kun kuolevat pois, että kiitos kun elitte kulississa meidän vuoksemme, vaikka emme kylläkään sitä edes vaatineet. Olisitte antaneet palaa, kun me emme uskaltaneet.

 

Ymmärrän täysin että haluaa pitää kiinni hyvästä elintasosta, vaikka iso talo, hieno auto, tai mitä ne ikinä ovatkaan ja toimivasta arjesta. Kyllä ne tuovat minulle ainakin onnellisuutta. Om

 

En haluaisi olla hetkeäkään avioliitossa sellaisen kumppanin kanssa, joka on minun kanssani vain hyvän elintasoni, ison taloni, hienon autoni, suurten tulojeni tai hyvän sosiaalisen statukseni ansiosta. Että pääsee hienoihin ravintoloihin ja kaukomatkoille. Ei helkkari sentään millaista hyväksikäyttöä ja lokkeilua!

Tuo kirjoittajahan ei tosin sanonut, että on VAIN elintason takia yhdessä, vaan että suhde on toimiva mutta seksitön eikä halua seksin puutteen takia luopua toimivasta arjesta ja elintasosta. Mutta kyllä silti minuakin tuo teksti hirvitti, ja naisena joka on aina ihmetellyt stereotypiaa naisten kiinnostuksesta rikkauksiin, tuntuu lähes pakottavalta vastata että "ei kaikki naiset". Itse en ole ikinä ollut kiinnostunut mammonasta tai mistään maallisesta omaisuudesta. Olen köyhästä perheestä, opiskellut pitkälle huonosti palkattua alaa, maksanut isot opintolainat ja elänyt vaatimattomasti.

Entinen mieheni sen sijaan innostui rahasta ja omaisuuden kasvun myötä aina hienommasta asunnosta, autosta, mökistä jne tuli hänen elämänsä sisältö. Erosin, koska meillä ei enää tuntunut olevan yhteistä. En halua istua hienossa ravintolassa miehen kanssa, jota en tunne rakastavani ja jonka kanssa ei ole seksuaalista ja rakkaudellista yhteyttä. Istun mieluummin lähipizzeriassa miehen kanssa, jota rakastan ja haluan.

Nykyinen mieheni on pienituloinen kuten minäkin, ja elän elämäni parasta aikaa. Muutin siis nelikymppisenä sinne pieneen yksiöön, ja nykyään vielä 10 yhteisen vuoden jälkeen nykyisen mieheni kanssa romanttinen ilta on kynttilänvaloa, LP-levyjä, keskustelua, viiniä ja itsetehtyä ruokaa tunnelmallisessa yksiössäni. En tarvitse kalliita matkoja enkä edes haluaisi sellaiselle ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole sitä seksiä tai rakkautta. Me matkustetaan kansallispuistoon ja katsotaan tähtiä teltasta, tai ajellaan vanhalla autolla katselemaan naapurikaupunkia. Valitsen nämä matkat hetkeäkään miettimättä paljon mieluummin kuin minkä tahansa kalleimman ulkomaanmatkan rakkaudettomassa ja seksittömässä elintasoliitossa.

yli vuosi, ja ennen sitä vain sellaista säälistä..nyt naisella todettu masennus ja ahdistelu...jollei olisi velkaa yms niin vaihtoon menis