Lue keskustelun säännöt.
Voinko katkaista ystävyyden kummilapseni äitiin?
04.04.2022 |
Olen teini-ikäisenä lupautunut kummiksi. Kummilapseni on jo kymmenen, on hyvä tyyppi ja vauvana/lapsena olin paljon apuna ja tekemisissä, nykyään vietetään edes jokusia kertoja kahdenkeskistä aikaa jonkun aktiviteetin parissa. Kummilapseni on hyvä tyyppi.
Nykyään hänen äitinsä kanssa, joka on ollut kaverini teininä, mutta nykyään haluisin lopettaa ystävyyden.
Hän on ollut aina itsekeskeinen, toivonut satojen eurojen lahjoja häpeilemättä lapselleen tms. Nykyään itsekeskeisyys on mennyt siihen pisteeseen, etten enää jaksaisi häntä lainkaan.
Tunnen olevani hänelle terapeutti. Jos olen heidän perheellä kylässä, hän saattaa 2h puhua pulputtaa vain ja ainoastaan omista asioistaan. Jos erehdyn yhtään keskeyttämään omilla jutuilla tai vaikka jutuilla, joka häntä ei kiinnosta, hän ei edes noteeraa asioitani. Hän ei jaksa keskittyä, alkaa samantien jutella lapsilleen, koirilleen, touhuamaan muuta levottomana.
Vierailun lopussa saattaa muodon vuoksi kysyä, "heh, oon tässä kolme tuntia puhunut mun juttuja, mitäs sulle" ja kun aloitan lausetta, hän häipyy paikalta ja alkaa leikkimään lapsensa kanssa ja huikkaakin, että "olipa kiva nähdä, no soitellaan taas" eli häntä ei kiinnosta tuon taivaallista, mitä mulle kuuluu.
Nykyään kun hän soittaa, en enää vastaa. Hän saattaa tunnin puhua taukoamatta, kerran laitoin puhelimen kaiuttimelle ja tein ruokaa, en sanonut mitään 15-20 minuuttiin. Hän ei edes huomannut, etten sano mitään, puhui vaan ja puhui ja puhui.
Hänellä ei tästä syystä ole muita kavereita kuin minä, enkä minäkään enää halua olla. Hän pitää minua sydänystävänään, on sanonut sen.
Mitä tekisit tässä tilanteessa? Yrittäisitkö pitää välit häneen, että välit kummilapseen säilyisi? Vai katkaisitko välit, mutta todennäköisesti kummilapseenkin katkeaisi.
Kommentit (12)
Kinkkinen. Onko kummilapsellasi puhelin? Eikös nykyisin tuon ikäisillä ole? Pyydä numero ja sovi hänen kanssaan tästä lähin tapaamiset ja soita jutellaksesi. Ei kuvailemasi kaltaisen henkilön kanssa pidä olla tekemisissä ( se äiti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä katkaisin. Meillä oli välit menneet ihan solmuun, hän puuttui asioihini ja esitti vaatimuksia jotka johti isoon riitaan. En yksinkertaisesti vain yhtään halunnut enää häntä elämääni.
Kummius on lopulta aika keinotekoinen suhde ja monet vanhemmat käyttää sitä ikävästi hyväkseen saadakseen lapselleen lahjoja ja lapsenlikan. Sen juuret ovat uskonnossa mikä unohtuu monilta.
Minun tapauksessani väliä oli tullut tapaamisiin niin paljon että vaikea kuvitella kummilapsen kaipaavan minua. En halunnut että se olisi mennyt näin mutta ystävyys on kuitenkin vapaaehtoinen suhde ja sen pitäisi jäädä positiivisen puolelle.
Kyllä lopettaisin ystävyyden. Voithan olla kummilapsen kanssa tekemisissä , jos hällä ei ole puhelinta anna sinä "kummilahjaksi" niin voitte soitella keskenään. Tosin epäilen että äitinsä puuttuu tähän. Ei sun pidä olla kenenkään terapeutti , äiti käyttää tilannetta häikäilemättömästi hyväkseen.
Olen kyllä huomannut, että äiti käyttää tilannetta hyväkseen. Olen vasta vanhemmiten tajunnut asian.
On saanut neljä lasta, ja on sanonut jokaisen kohdalla, että "Voit olla tämänkin kummi" ja oon sitten sanonut, että minulla on jo usempia kummilapsia, en halua olla muiden lastesi kummi.
Hän ei ole tätä ymmärtänyt, on sitten linkittänyt jopa 100 euron lahjaa, että "Nyt kun oot tän tulevan vauvan kummi, ois ihana saada tää lahja sun tulevalle kummilapselle❤️"
Oon sanonut sitten toistamiseen, etten ole lupautunut kummiksi, enkä ole ostamassa. Seuraavien lasten kanssa sama juttu.
Niin monta asiaa, mitä olen huomannut pienoiseksi hyväksikäytöksi myöhemmin.
En siis usko siltikään, että tää kaveri ois läpeensä paha ihminen. En usko niin kenestäkään, mutta nyt ystävyys on tullut tiensä päähän.
Sanoako se sitten kauniisti vai vähemmän kauniisti? Vai vaan lopettaa yhteydenpidot ja sanoa, kun hän ehdottaa näkemistä, että "ei sovi"
Mä katkaisin. Tai en katkaissut mitenkään dramaattisesti, vaan yhteydenpito vain jäi vuosien varrella aivan täysin. Lupauduin kummiksi 18-vuotiaana. Silloin aluksi oltiinkin paljon tekemisissä muutama eka vuosi. Kasvettiin niin eri suuntiin ja eri ihmisiksi, ja välimatkaakin oli satoja kilometrejä, että se ehkä kerran vuodessa tapahtuva kyläily alkoi tuntua ihan todella väkinäiseltä, ei ollut mitään yhteistä puhuttavaa.
Olen ehkä mielipiteeni kanssa yksin, mutta minusta tämä kummihössötys on vähän... en tiedä. Tunnen useita ihmisiä, joista on kasvanut aivan täysipäisiä ihmisiä, vaikka se kummi ei olekaan pitänyt jatkuvasti yhteyttä ja muistanut joka käänteessä lahjoilla. Omalla lapsellani on kaksi pariskuntaa kummeina, joista toiset muistavat joulun ja synttäripäivän, ja kyläillään pari kertaa vuodessa. Toiset eivät juuri ole yhteydessä enää, hyvin harvoin nähdään johtuen kaikenlaisista sairauksista, elämäntilanteista jne. En koe, että lapseni jotenkin valtavasti tästä tilanteesta häiriintyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ystävyyttä tarvitse lopettaa, eikä pitää mitään eropuheita. Kun hän seuraavan kerran kutsuu, niin sano ettei nyt sovi. Kun soittaa, älä vastaa ja laita viesti perään, että nyt ei sovi, soitellaanko joku toinen kerta. Käy vaikka kerran vuodessa lapsen synttäripäivän tienoilla kylässä, sen nyt varmaan kestää. Sillä tavalla ystävyys ikään kuin lopahtaa omia aikojaan.
Mulla on myös tuollainen ystävä, joka puhuu tauotta itsestään eikä ole pätkääkään kiinnostunut muista. Kuvaus noista monologeista ja siitä, ettei jaksa kysyä tai kuunnella toisen asioita sopii aivan täydellisesti häneen. Nähdään harvakseltaan ja aina niin, että mukana on muitakin, kaksitaan en jaksa häntä tavata.
Taitaa tuolla kummilapsen äidillä olla jotain ongelmaa ymmärtää sosiaalisia tilanteita, tai sitten on vain niin yksinäinen että puhua purpattaa loputtomiin kun joku erehtyy kuuntelemaan. Kummilapsi on kyllä jo iso, joten hän osaa varmaan pitää kummin kanssa yhteyttä vaikka välit äitiin olisivat etäisemmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei kannata laittaa välejä poikki sanomalla suoraan, koska silloin välit mukavaan kummilapseenkin voisi kärsiä. Minä lakkaisin ottamasta yhteyttä, muuten kuin ehkä kerran vuodessa kummilapsen asioissa. Kun ystäväsi soittaa, voit ystävällisesti sanoa, että sinulla on nyt kiire etkä jouda juttelemaan tai välillä et vastaa ollenkaan. Pidä etäisyyttä, mutta ystävällisesti.
Katkase ihmeessä. Mä tiedän tapauksen, jossa joku on esittänyt jonkun perheen lapsen kummia, jotta ei tulisi ihmettelyjä puuttumisesta tuon perheen elämään. Eivät ole koskaan edes tavanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä huomannut, että äiti käyttää tilannetta hyväkseen. Olen vasta vanhemmiten tajunnut asian.
On saanut neljä lasta, ja on sanonut jokaisen kohdalla, että "Voit olla tämänkin kummi" ja oon sitten sanonut, että minulla on jo usempia kummilapsia, en halua olla muiden lastesi kummi.
Hän ei ole tätä ymmärtänyt, on sitten linkittänyt jopa 100 euron lahjaa, että "Nyt kun oot tän tulevan vauvan kummi, ois ihana saada tää lahja sun tulevalle kummilapselle❤️"
Oon sanonut sitten toistamiseen, etten ole lupautunut kummiksi, enkä ole ostamassa. Seuraavien lasten kanssa sama juttu.
Niin monta asiaa, mitä olen huomannut pienoiseksi hyväksikäytöksi myöhemmin.
En siis usko siltikään, että tää kaveri ois läpeensä paha ihminen. En usko niin kenestäkään, mutta nyt ystävyys on tullut tiensä päähän.
Sanoako se sitten kauniisti vai vähemmän kauniisti? Vai vaan lopettaa yhteydenpidot ja sanoa, kun hän ehdottaa näkemistä, että "ei sovi"
Näin.
Joo, ehkä vaan lopetan yhteydenpidot. En halua enää ihmisiä elämääni, kenen kanssa ei ole ystävyys tasapuolista.
Ja en ajatellut kans "polttaa siltoja" tai olla dramaattinen, ehkä vain sanon, ettei nyt oikein sovi tms.
Up