Koronaeristys yksin oli hienoimpia kokemuksiani

Ymmärrän, että perheellisenä ihmisenä se olisi varmaan kamalaa, seinät kaatuu päälle ja lapset ja puoliso koko ajan kotona.

Yksin ollessa muistelen eristysaikaa kaihoten. Nykyään elämä kaupungissa on tehty niin helpoksi, että kauppa/apteekki/eläinkauppatavarat saa kontaktittomana kotiin ja elämä helpponee koko ajan.

Kun muutenkin elämä tuntuu olevan koko ajan yksilökeskeisempää, niin mikä hienompaa, kun sai olla kaksi viikkoa eristyksessä muista. Sai nukkua, syödä, katsoa mitä mielenkiintoisempia sarjoja ja leffoja, pelata, järjestellä kaappeja, olla möllötellä, eikä ketään tarvinnut nähdä. Niin vapaata oloa, stressitöntä elämää en ole varmaan koskaan kokenut. Kaksi viikkoa jouduin olla eristyksessä, kun tauti ja kuumeilu kesti melko pitkään ja flunssa sen jälkeen.

Nyt kun on ollut taas töissä ja velvollisuuksia, ei jaksa eikä ole energiaa mihinkään keskittyä samalla tavalla mihinkään kuin pakotettuna eristyksessä kotona.

Miten itse koit eristyksen? Oliko jokainen päivä täyttä tuskaa vai nautitko ajastasi?