Miten kannattaa toimia, jos naapurit eivät pidä minusta?
Kannattaako muuttaa välittömästi pois vai mitä pitäisi tehdä? En ole koskaan eläissänyt saanut heippalappuja opiskeluaikojeni jälkeen ja siitäkin on noin 10 vuotta. Koskaan ei ole saanut varoituksia tai häätöä. Mieluummin haluaisin heippalapun, jotta tietäisin, mistä on kyse. Talossa on hieman huonohko äänieristys kyllä. En uskalla tai edes halua selvitellä oma-aloitteisesti syytä asiaan.
Kommentit (30)
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00373
Harhaluuloisuushäiriö.
Ja koska et varmastikaan lue linkkiä, kopioin tähän joitain keskseisiä asioita:
-Harhaluulot ja -uskomukset ymmärretään yksilön keinona hallita ja väistää yksinäisyyteen, hylätyksi tulemisen pelkoon, merkityksettömyyteen ja traumaattisiin tunnemuistoihin liittyviä tunteita ja mielikuvia.
-Keski-iässä ja vanhemmalla iällä ilmenevien harhaluulojen taustalla voi olla joku diagnosoimaton fyysinen, erityisesti neurologinen sairaus. Nuoremmalla iällä alkavat harhaluulot voivat olla oire myös psykoottisesta mielialahäiriöstä tai skitsofreniasta. Tämän vuoksi harhaluuloista kärsivän kannattaa periaatteessa aina kääntyä lähiviikkojen kuluessa lääkärin puoleen.
-Jotkut harhaluuloisuushäiriöistä kärsivät voivat suurestikin hyötyä joko psykoosien hoitoon tarkoitettujen psykoosilääkkeiden tai masennuslääkkeiden käytöstä. Lääkkeet lievittävät taustalla olevia ahdistavia tunnetiloja, jolloin henkilön ei tarvitse hallita ahdistuneisuuttaan itsepäisten harhaluulojen avulla.
Kyseessähän on elämää vakavasti rajoittava ja hankaloittava oire, ehdottomasti kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.
Mistä sinä olet saanut tuon ajatuksen, etteivät naapurit pidä sinusta? Sano ulkona kohdatessa Moi! iloisesti
eikä siinä tarvitse sen pitempiä puheita pitää. Jos naapuri on juttutuulella, sano jotain, että onpa kiva/aurinkoinen/tuulinen jne ilma. Se riittää, ei muissakaan taloissa sen enempää ole yhteiseloa. Eikä se
tarkoita, etteivät naapurit pidä sinusta. Tämä on vain niin suomalaista.
Vierailija kirjoitti:
Tv-sketsin käsikirjoitus.
Elämäni on pääosin kuin (huono) sketsisarja.
Naapurit pitävät sellasista naapureista, joiden olemassaoloa ei huomaa. Kun et häiriköi, naapurisi pitävät sinusta -vaikka eivät sinua tuntisikaan.
Taidat laskea oman arvosi ns. statusajattelun varaan ja kun tärkeä elementti (tällä kertaa parisuhde) puuttuu alat kehitellä outoja johtopäätöksiä.
Elä omaa elämääsi ja anna naapureiden tehdä samoin, ei tarvitse olla kaveri naapureiden kanssa.
Ihmiset ovat sellaisia, että ne puhuvat aina, oli aihetta tai ei. Mitä pienempi paikkakunta tai taloyhtiö, niin on todennäköisempää olla juttujen kohteena. Aina ei edes riitä, että on ns. mauton ja hajuton ihmistyyppi. Kun tiedostaa nämä asiat, niin kannattaa kasvattaa paksumpi nahka ja olla välittämättä ja miettimättä, mitä joku naapuri ajattelee. Kun elelee sääntöjen mukaan, niin mitään oikeaa aihetta puheille ei ole, joten naapurin mielipiteellä ei ole väliä.
Minäkin ajattelen naapureistani kaikenlaista, mutta tuskin se niitä kiinnostaa.
Kyllä tuollainen tunne voi tulla. Esim täällä missä asun, naapurit ihan oikeasti vahtaavat toistensa menemistä ja tulemisia, joku tosi paljonkin. Siinä saattaa sitten tulla tunne, että eivät pidä minusta, mutta oikeasti on kyse siitä, etteivät he pidä oikeastaan kenestäkään, kaikki ovat vahdinnan ja mahdollisen huomauttelun kohteita. Siihen auttaa sellainen olkien kohautus, että "no, he nyt vaan ovat sellaisia" ja sitten jatkaa normaalia elämää itse.