Katkeruus ex -miestä kohtaan
Enpä keksi muutakaan sanaa kuvaamaan sitä fiilistä. Mies on aina ollut "levoton" , naisseikkailuja ja muuta, tehnyt reissuhommia ja ollut paljon pois kotoa. Olin käytännössä yksin koko ajan, viime vuodet täysin yksinhuoltajana, kun mies asui muualla ja erosimme. Olen siis yksin saanut kestää meidän suunnitellun (mies vakuutti osallistuvansa ja oli lapsenhankinnssa aloitteellinen) lapsen uhmat, sairaudet ja muut. Mies käy vilkaisemassa lasta kun joskus kiireitä ja töitä ehtii. Nyt kumminkin hän ilmoitti, että muuttaa tapaamassa naisen kanssa yhteen (toiselle puolelle suomea) ja perustaa perheen, kun on "oppinut virheistään" ja on nykyään paljon parempi mies. Onko normaalia että minua yhtäkkiä itkettää ja vituttaa, vaikka olemme olleet erossa jo vuosia? Jouduin hoitamaan kaiken yksin, enkä mitään muuta niin olisi toivonut, kuin normaalia perhettä. Nyt mies perustaa sen toisen kanssa.
Kommentit (13)
Et voi muuttaa elettyä elämää, tunteilleenkaan kukaan ei psykopaatti mitään voi, mutta miksi et itse pääse exästä eroon ja aloita sinäkin alusta jonkun fiksumman mihen kanssa.
Olen päässyt exästä kyllä eroon ja muitakin miehiä on ollut , kyse ei siis ole siitä. Minun on vain vähän vaikeampi ylipäätään tavata ketään kunnollista ja sitoutuvaa miestä, koska olen yleensä aina lapsen kanssa, ja vapaalle pääseminen vaatii järjestelyjä. Ap
Luuletko, että mies saa onnistuneen kuvion kasaan tällä kertaa? Ehkä se vain kuvittelee niin. Voi sitä naisparkaa, joka astuu miinaan... Vai?
Säälisit ennemmin sitä uutta naista. Tuskin muutos on pysyvä vaikka hetken kuvitteleekin ryhdistäytyvänsä. Sitäpaitsi jos oikeasti muuttuisi paremmaksi niin ensimmäiseksi alkaisi kantaa vastuunsa jo tiedänkin yhteisestä lapsesta. Eli lähetä viesti jossa kerrot että hieno homma ja toki hän nyt sitten rupeaa tapaamaan teidän lastenne säännöllisesti jne. Kysy milloin hakee lapseni luokseen viikonlopuksi.
Jaa-a. Vaikea sanoa. Kovasti mies hehkuttaa, kuinka on muuttunut ja kypsynyt ja on valmis perustamaan perheen. Itse jään tänne lapsen kanssa, miehellä on kuulemma aikaa luoda lapseen tiiviimpi suhde, kunhan tämä on isompi. Ap
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 07:49"]Olen päässyt exästä kyllä eroon ja muitakin miehiä on ollut , kyse ei siis ole siitä. Minun on vain vähän vaikeampi ylipäätään tavata ketään kunnollista ja sitoutuvaa miestä, koska olen yleensä aina lapsen kanssa, ja vapaalle pääseminen vaatii järjestelyjä. Ap
[/quote]
Hoida juttut netissä niin pitkälle on tarpeen, ei tarvitse lähteä toreja kiertämään, ja silloin kun on vapaalla saattaa itse lipsua, siis jos on vaan ihmettelemässä että löytyyköhän joku tänään minulle.
No YHn ongelmia tavallisia on nuo. Kokeile jostain netistä ei kaikki miehet pelästy ja monella on tavoitteena pidempiäkin suhde.
Itse olen 2 kertaa avioeron läpi käynyt mies ja aika vanhakin. Lähempänä 100 vuotta kuin syntymääni.
Ei se mies miksikään ole muuttunut, sama paska kun ennenkin näin se vain menee tuommoisten kohdalla. Ap ymmärrän sinua oikein hyvin mutta usko pois saat vielä paljon parempaa.
Nyt pakotat entisen miehesi ottamaan myös yhteisen lapsenne luokseen aina välillä että saat omaa vapaa-aikaa.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 08:02"]
Säälisit ennemmin sitä uutta naista. Tuskin muutos on pysyvä vaikka hetken kuvitteleekin ryhdistäytyvänsä. Sitäpaitsi jos oikeasti muuttuisi paremmaksi niin ensimmäiseksi alkaisi kantaa vastuunsa jo tiedänkin yhteisestä lapsesta. Eli lähetä viesti jossa kerrot että hieno homma ja toki hän nyt sitten rupeaa tapaamaan teidän lastenne säännöllisesti jne. Kysy milloin hakee lapseni luokseen viikonlopuksi.
[/quote]
Heh, tää oli loistava, rupeat tosiaan suhtautumaan noin miehen itsekehuihin :D
Voi ap...elämä on... Katkeruus on vihaa, ja vihasta pääsee ainoastaan antamalla anteeksi. Se ei ole kertahomma, vaam joudut tekemään sitä kerta toisensa jälkeen. http://www.tuulikkisaaristo.fi/?cat=26
Tee se itsesi vuoksi.
On se ihan normaalia tuntea katkeruutta. Eron vaikeiden tunteiden läpikäyminen kestää. Käy vaikka työterkalla yms. Mitä exään tulee, saa nähdä että jaksaako perhe-elämää vai vipattaako menojalka. Ja nythän sen pitäisi tutustua lapseensa, isompana lapsi on jo vieraantunut. Voimia hankalaan tilanteeseen!
Niin ja vaikkei menojalka vipattaisi, niin kutsuuko sohva tai muu "oman ajan tarve".
Ihan inhimillinen tunne. Anna itsesi tuntea ja elä läpi. Älä jää vellomaan ja anna sen jäädä pysyväksi.