Lue keskustelun säännöt.
Opettajaksi opiskelevalle, joka ei usko älykkyyden synnynnäisyyteen
22.09.2015 |
Ketju poistui, mutta aiheesta voinee jatkaa ilman Afrikka-ulottuvuutta.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 22:23"] Mutta itse oon kyllä käsittänyt, ettei lahjakkuus/älykkyys ole sinänsä synnynnäistä. Ei oo olemassa "matikkapäätä" tai "kielipäätä". [/quote]
Kyllä on. Älykkyyden (g) variaatio selittyy länsimaisessa yhteiskunnassa n. 50%:sti synnynnäisyydellä teini-iässä ja n. 80%:sti synnynnäisyydellä myöhemmällä aikuisiällä. Tämä aikuisiän voimakkaampi korrelaatio painottaa sitä, kuinka voimakkaasti kyse on synnynnäisestä tekijästä. Tämän tueksi on lähes vuosisadan mitalta käyttäytymisgenetiikan (mm. erillään eläneet identtiset kaksoset) tutkimuksia, jotka kerran toisensa jälkeen antavat samansuuntaisen tuloksen.
[quote]Kovalla harjoittelulla, sisäisellä motivaatiolla ja oikeanlaisella sosiaalisella verkostolla ihminen pystyy saavuttamaan enemmän kuin "ei mulla oo matikkapäätä"-asenteella (eli ajatuksella, että älykkyys olisi synnynnäistä).[/quote]
Asenne vaikuttaa, mutta sen vaikutus on rajallinen. Halusi uskoa toisin, ei tätä muuta. Myös "asenne" on pitkälti synnynnäisten taipumusten, temperamentin, impulsiivisuuden ja vastaavien vaikutuksen alainen.
[quote]Itse ainakin haluan uskoa, että ihminen voi oppia mitä tahansa, kun vaan tekee töitä sen eteen. Toki oppimisvaikeudet jne vaikeuttaa.[/quote]
Ei voi. Ei kannata opettajana "uskoa" tällaisia asioita, vaan ottaa selvää. Ettet syyllistä lahjattomia huonosta asenteesta, ja että huomiot erityislahjakkuudet ja pyrit auttamaan heitä saamaan lahjakkuuttaan vastaavia haasteita. Tämä synnynnäinen variaatio on hyvin merkittävää.
Lue Arthur Jensenin g-factor. Pitäisi mielestäni olla pakollista luettavaa opettajakoulutettaville.
Kommentit (48)
Onhan se geneettistä. Toisaalta lahjakkuuteen kuuluu sitkeys, jolla voi paljon kompensoida nopeaälyisyyttä. Mutta yhtälailla se on enimmäkseen geeneistä tulevaa.
70-luvulla oli joku teoria muodissa, nimi oli ehkä master learning, ja sen mukaan kaikki oppii kaiken, kyse on vaan ajasta. Tavallaan uskon siihen, mutta se ei poista geneettisiä lahjakkuuseroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse haluaisin ajatella asian niin, että geenit tarjoavat jokaiselle ihmiselle tietyt raamit tai vaihteluvälin. Sen sisällä menestykseen ja oppimiseen voi vaikuttaa motivaatiolla, ympäristötekijöillä ja kaikilla muilla vastaavilla asioilla.
Pitkäjänteisyydellä ja ahkeruudella pääsee usein parempiin tuloksiin kuin pelkästään älykkyydellä. Pisimmälle pääsee jos omaa noista kaikkia.
Toi Jansen ja muut kellokäyräteoreetikot ei kyllä ole mitenkään erityisen yksiselitteisen todistettuja teorioita tieteessä. Monet on sitäkin mieltä, että ne on todistettu vääriksi.
Asiahan menee niin, että lahjakkuudesta - määritelllään se sitten mitn tahansa - on kaikilla, jopa kehitysvammaisilla, käytössä vain murto-osa. Sen sijaan ihmiset pääsääntöisesti oppivat sitä, mitä he harjoittelevat. Niinpä esim älykkyystestejä tunnetusti kalibroidaan niin, että niissä testataan aina sitä, mitä kyseisessä kulttuurissa on tapana opetella. Siinä sitten katsotaan keskiarvo, määrätään se sadaksi ja sen jölkeen aletaan verata yksilöitä keskiarvoon kuten indeksissä Näin olen kaikki kulttuurien väliset älykkyys ertailut ovat ihan huuhaata, koska keskiarvo on aina se sata, jos testi ylipäänsä tehdään oikein.
Various studies have found the heritability of IQ to be between 0.7 and 0.8 in adults and 0.45 in childhood in the United States.[6][8][18] It may seem reasonable to expect that genetic influences on traits like IQ should become less important as one gains experiences with age. However, that the opposite occurs is well documented. Heritability measures in infancy are as low as 0.2, around 0.4 in middle childhood, and as high as 0.8 in adulthood.[9][19] One proposed explanation is that people with different genes tend to seek out different environments that reinforce the effects of those genes.[8]
A 1994 review in Behavior Genetics based on identical/fraternal twin studies found that heritability is as high as 0.80 in general cognitive ability but it also varies based on the trait, with .60 for verbal tests, .50 for spatial and speed-of-processing tests, and only .40 for memory tests.[6]
In 2006, The New York Times Magazine listed about three quarters as a figure held by the majority of studies,[20] while a 2004 meta-analysis of reports in Current Directions in Psychological Science gave an overall estimate of around .85 for 18-year-olds and older.[9]
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 17:54"] Toki esim. matikka on toiselle helppoa ja toiselle vaikeaa. Tämä tarkoittaa sitä, että jälkimmäisen pitää tehdä enemmän töitä oppiakseen. Mutta molemmilla on mahdollisuudet samaan. Olen siis edelleenkin sitä mieltä, ettei älykkyys ole synnynnäistä, ja sitä ajatusta aion myös tuleville oppilailleni viestiä. [/quote]
Miksi olet sitä mieltä, jos et ole asiaan perehtynyt? Tuo näkemyskokonaisuutesi on myös ristiriitainen. Miksi matematiikka on toiselle helppoa ja toiselle vaikeaa? Jos uskot, että toinen voi saavuttaa saman osaamistason, niin miksi matematiikan numerot korreloivat niin vahvasti läpi koulutaipaleen, eikä tuota "saavuttamista" tosiasiallisesti tapahdu? Miksi tällä on myös vahva korrelaatio älykkyysmittausten kanssa? Miksi erillään eläneiden identtisten kaksosten matematiikan numerot ja älykkyysmittausten tulokset ovat hyvin yhteneviä ja vahvistuvat vanhetessa? (Kuten myös monet muut luonteenpiirteet).
Haluatko pitää käsityksestäsi kiinni sitä koskevaan tutkimusaineistoon perehtymättä? Onko uskomus, joka ei mahdollisesti pidä paikkaansa, kestävä pedagoginen pohja? Tasapäisyyden korostaminen on helposti lahjakkuuden mitätöimistä rajallisten resurssien luokkahuoneessa, eikä se ole tasapuolisuutta. Tasapuolisuutta on yksilöllisen variaation huomioiminen. Matemaattisesti lahjakas ei ole arvokkaampi oppilas, saati parempi ihminen, mutta hän ansaitsee haastavaa ja kykyjänsä vastaava opetusta siinä kuin kuka tahansa muukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole matemaattisesti lahjakas mutta kielellisesti melko hyvä. En syytä opettajia enkä ympäristöä vaan en yksinkertaisesti ymmärrä niitä asioita. Olin aina kiltti ja ahkera koulussa. Ei kaikki voi saada kaikista aineista kymppejä, se pitää tajuta! On sama mitä menetelmiä käyttää, jotain ei vaan tajuta eikä älytä eriyttämisestä ja vaikka mistä huolimatta. Totta kai on synnynnäistä lahjakkuutta. Ei ihmisestä tule Mozartia vaikka pimputtaisi pianoa vauvasta asti. Totuus on että häntä painostettiin käyttämään lahjaansa eli työtä piti tehdä jotta lahjakkuus puhkesi kukkaan.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 10:42"]
Tuohon matikkakysymykseen: oppilaat ovat eri vaiheessa oppimisessaan. Nämä, joilla onnistuu helpommin, omaavat jäsentyneemmät tietorakenteet ko. asiasta. Heidän on siis helpompi työskennellä, koska ovat sisäistäneet aiemmat asiat paremmin ja esim. työmuisti ei ylikuormitu uudesta asiasta. Näin ollen he voivat käyttää voimavarojaan uuden oppimiseen helpommin kuin toiset.
[/quote]
Mutta eikö kysymys ole nyt siitä, miksi toiset sisäistävät asiat hetkessä, kun toisilla saman asian sisäistämien vie vuosia, jos onnistuu lainkaan. Minusta kyse on älykkyydestä tai lahjakkuudesta. Lahjakas omaksuu opetettavan sisällön nopeasti tai jopa osaa sen jo valmiiksi "intuitiivisesti".
Peruskoulun ongelma on, että lahjakkuus tunnistetaan ja tunnustetaan vain liikunnassa ja taideaineissa. Akateemisissa aineissa aihe on tabu, josta ei keskustella. Tässä hukataan valtavasti potentiaalia kun lahjakkaiden kehitystä ei tueta.
[/quote]
Just toi on virheellistä että lahjakkaita pitäisi tukea. Ei näin. Vaan oppimishäiriöisille pitäisi oikeasti tarjota vanhaa kunnon tukiopetusta etenkin lama-aikana enemmän ja tuetusti. Sinne sitä rahaa pitäisi pistää. Lahjakkaille voi vaikka vinkata että kirjastossa on joku kirja joka kannattaa lukea. Heikoimpaa lenkkiä pitää tukea. Se on kaikista paras keino.
Esimerkiksi minä olen maksanut yhteiskunnalle puuteellisen tukiopetuksen takia useita satojatuhansia euroja. Jos olisin saanut tukiopetusta olisin varmasti saanut ammatin ajoissa. Nyt olen kohta neljäkymmentä ja en ole vieläkään kouluttautunut mihinkään. Muistan miten 90-luvun laman aikana meillä ei ollut koulussa opettajia koska heidät oli lomautettu ja oppilaiden vanhemmat vahtivat opetusta. Minä luonnollisesti jäin opetuksesta paitsi. Kukaan ei neuvonut miten laskut ja tehtävät suoritetaan. Omat vanhemmat kävivät ylitöissä eivätkä kerenneet tukea kotitehtävissä. Sisarukseni pärjäsivät hyvin koulussa. Minä olisin tarvinnut tukea.
Laman ansiosta käytimme 70-luvun kirjoja. Kirjoissa tuskin oli vikaa vaan siinä ettei opettaja tai kukaan vanhempi kerennyt neuvomaan minua tunneilla yhtään. Eikä asiaa helpottanut yhtään se että olin todella ujo. Minua ei olisi pitänyt päästää peruskoulusta läpi. Silti pääsin.
Yläasteella tilanne paheni kun ryhmiä jaettiin sen mukaan miten pärjättiin esimerkiksi matematiikassa. Jouduin häiriköiden kanssa samalle luokalle ja oppiminen kärsi entisestään. Matematiikan taitoni ovat kolmasluokkalaisen tasolla. Juuri niihin aikoihin kolmanella tukiopetuksesta jouduttiin luopumaan vaikka olisin tarvinnut sitä kipeästi.
On äärimmäisen väärin että menestyneet saavat korkeaa palkkaa kun vertaa meikäläiseen joka on olosuhteiden pakosta joutunut siivoojaksi. Nykyään kielimuurin takia en edes pärjää siivoojana koska suurin osa työväestä puhuu ihan toista kieltä kuin minä. Syytän systeemiä.
Terveisin: kakkensa antanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole minkään sortin asiantuntija, joten kerron vain omista kokemuksistani. Olen 70-luvulla syntynyt "peruskoulun lapsi" ja elin aikuiseksi asti siinä luulossa, että kenestä vaan on melkeinpä mihin vaan. Ja sinänsä tämä on tietysti ollut hyvä ajattelutapa, koska olen uskonut mahdollisuuksiini, mutta oli jotenkin järisyttävää kun sitten aikuisiässä, mm. älykkääseen mieheeni tutustuessa tajusin, että eivät ne kaikki tehneet esim. lukiossa sellaista työmäärää kuin minä. Silloin ihmettelin, miten edes ehtivät harrastaa. Meillä esikoisen koulumotivaatio ei ole hyvä, eikä tee ikinä läksyjä (tekee open mukaan koulupäivän aikana kaiken tarvittavan) ja kokeisiin lukee hyvä jos parissa minuutissa sellaiset tiivistelmälaatikot hissan kirjasta tms. Ja silti vaan oppii. Itse en olisi ikinä pystynyt moiseen. Eli oma ajatukseni on, että älykkyys on pitkälti synnynnäistä. Mutta sillä saamallaan älykkkyydellä sitten kukin tekee mitä haluaa, eikä se läheskään pelkästään määrää tulosta. (Olen esim. huolissani lapseni tulevaisuudesta, kun motivaatio mihinkään, mikä vaatii ponnistelua, on ihan nolla.)
John Steinbeck pohtii romaanissaan Eedenistä itään perinnöllisyyden ja toimintamme suhdetta jokseenkin näin:
- Siasta ei saa ravihevosta, vaikka kuinka harjoittelisi.
- Ehkä ei, mutta ylen nopsajalkaisen sian kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on väärin että älykkäillä on usein kokeampi palkka. Esimerkiksi lääkärit ovat todella hyvä esimerkki siitä miten epäreilu yhteiskunta meillä on. Lääkäri ja vammainen.
Vammainen ei koskaan pääse kovalla työllä lääkäriksi. Vammainen ei myöskään saa koskaan yhtä korkeaa palkkaa vaikka ylittäisi itsensä ja tasonsa opiskelemalla ahkerasti. Se on väärin.
Minusta vammaisten jotka ylittävät omat rajansa pitäisi saada vähintään yhtä ja hieman korkeampaa kuukausipalkkaa kuin lääkäreiden.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 13:51"]
Minusta on väärin että älykkäillä on usein kokeampi palkka. Esimerkiksi lääkärit ovat todella hyvä esimerkki siitä miten epäreilu yhteiskunta meillä on. Lääkäri ja vammainen.
Vammainen ei koskaan pääse kovalla työllä lääkäriksi. Vammainen ei myöskään saa koskaan yhtä korkeaa palkkaa vaikka ylittäisi itsensä ja tasonsa opiskelemalla ahkerasti. Se on väärin.
Minusta vammaisten jotka ylittävät omat rajansa pitäisi saada vähintään yhtä ja hieman korkeampaa kuukausipalkkaa kuin lääkäreiden.
[/quote]
Vammainen joka pääsee macs donaldsiin töihin ansaitsisi saman verran kuin lääkäri?
Minusta se kuulostaa kohtuulliselta. Jokainen ylittää omalla tasollaan itsensä ja harjoittelee ahkerasti. Lääkäreiden palkoista voisi leikata reippaasti pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 17:45"]
John Steinbeck pohtii romaanissaan Eedenistä itään perinnöllisyyden ja toimintamme suhdetta jokseenkin näin: - Siasta ei saa ravihevosta, vaikka kuinka harjoittelisi. - Ehkä ei, mutta ylen nopsajalkaisen sian kuitenkin.
[/quote]
Siksi keisarin uusista vaatteista valehtelu pitäisi lopettaa heti ja antaa jokaiselle tasapalkka. Älykkyydestä ei saa palkita korkeammalla palkalla. Nythän on niin että helposti kouluissa menestyvät saavat parhaimmat virat ja elävät todella leveästi.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 17:32"]
En ole minkään sortin asiantuntija, joten kerron vain omista kokemuksistani. Olen 70-luvulla syntynyt "peruskoulun lapsi" ja elin aikuiseksi asti siinä luulossa, että kenestä vaan on melkeinpä mihin vaan. Ja sinänsä tämä on tietysti ollut hyvä ajattelutapa, koska olen uskonut mahdollisuuksiini, mutta oli jotenkin järisyttävää kun sitten aikuisiässä, mm. älykkääseen mieheeni tutustuessa tajusin, että eivät ne kaikki tehneet esim. lukiossa sellaista työmäärää kuin minä. Silloin ihmettelin, miten edes ehtivät harrastaa. Meillä esikoisen koulumotivaatio ei ole hyvä, eikä tee ikinä läksyjä (tekee open mukaan koulupäivän aikana kaiken tarvittavan) ja kokeisiin lukee hyvä jos parissa minuutissa sellaiset tiivistelmälaatikot hissan kirjasta tms. Ja silti vaan oppii. Itse en olisi ikinä pystynyt moiseen. Eli oma ajatukseni on, että älykkyys on pitkälti synnynnäistä. Mutta sillä saamallaan älykkkyydellä sitten kukin tekee mitä haluaa, eikä se läheskään pelkästään määrää tulosta. (Olen esim. huolissani lapseni tulevaisuudesta, kun motivaatio mihinkään, mikä vaatii ponnistelua, on ihan nolla.)
[/quote]
Ärsyttävää että poikasi luultavasti tulee läpäisemään kaikki kurssit tulevaisuudessa vaivaa näkemättä ja saa hyväpalkkaisen työn. Tuollaiset kultalusikkapennut ärsyttävät minua. On niin väärin muita ihmisiä kohtaan että osa selviää niin helpolla ja kuvittelee ansainneensa paikkansa... Entä ne kehitysvammaiset jotka tekevät nälkäpalkalla mc donaldsilla töitä? Osa yritti todella kovasti pärjätä koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 18:08"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 13:19"][quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 10:42"] Tuohon matikkakysymykseen: oppilaat ovat eri vaiheessa oppimisessaan. Nämä, joilla onnistuu helpommin, omaavat jäsentyneemmät tietorakenteet ko. asiasta. Heidän on siis helpompi työskennellä, koska ovat sisäistäneet aiemmat asiat paremmin ja esim. työmuisti ei ylikuormitu uudesta asiasta. Näin ollen he voivat käyttää voimavarojaan uuden oppimiseen helpommin kuin toiset. [/quote] Mutta eikö kysymys ole nyt siitä, miksi toiset sisäistävät asiat hetkessä, kun toisilla saman asian sisäistämien vie vuosia, jos onnistuu lainkaan. Minusta kyse on älykkyydestä tai lahjakkuudesta. Lahjakas omaksuu opetettavan sisällön nopeasti tai jopa osaa sen jo valmiiksi "intuitiivisesti". Peruskoulun ongelma on, että lahjakkuus tunnistetaan ja tunnustetaan vain liikunnassa ja taideaineissa. Akateemisissa aineissa aihe on tabu, josta ei keskustella. Tässä hukataan valtavasti potentiaalia kun lahjakkaiden kehitystä ei tueta. [/quote] Musta tuntuu, että joudun nyt koko ajan toistamaan samaa. Mun käsitys on se, että älykkyys on toiminnan seurausta, ei mikään synnynnäinen ominaisuus. Se, että sisäistää asian nopeasti/helposti, johtuu aiemmasta toiminnasta (mm. aiemmin opitut asiat, tiedonkäsittelyn kehittyminen), joka tukee uuden asian oppimista. Oppiminen on konstruktivistista, uusi asia liitetään vanhempaan tietoon. Ei ne opittavat asiat sun "lahjakkaiden" päähän tyhjästä ilmesty?
[/quote]
Minustakin tuntuu, että toistamme sinulle samaa asiaa jota kieltäydyt hyväksymästä vaihtoehdoksi lainkaan. Alan huolestua niistä lapsista joita tulet opettamaan. On kauheaa tehdä töitä hulluna ja ihmetellä miksi ei opi, jos sinulle väitetään että voit oppia kaiken työllä. Minusta ei tule koskaan huippujääkiekkoilijaa vaikka asuisin jäällä. Joistain ei tule koskaan huippumuusikkoa tai huippumatemaatikkoa vaikka tekisivät mitä.
Tottahan toki on erilaisia lahjakkuuksia, tästä osuudesta en ole eri mieltä. Mutta vielä tärkeämpää kyllä on, että opettaja uskoo, niin, nimenomaan USKOO siihen, että oppilas voi oppia jotain. Jos opettaja ei usko oppilaaseen ja oppilas ei usko itseensä, niin eipä siitä todellakaan mitään tule.
Olen huomannut älykkyyden periytymisen kyllä. Mulla on suvussa paljon älykkäitä ihmisiä, ollut jo sukupolvien takaa, jotka ovat olleet esim. musiikillisesti ja kielellisesti lahjakkaita, vaikkeivat olekaan käyneet yliopistoa tai mitään muitakaan korkeakouluja. Moni kävi kansakoulun ja sitten piti mennä töihin suvun maatilalle (olen kummaltakin puolelta vanhaa talonpoikaissukua). Olen ollut pienestä asti lahjakas lukemaan ja kirjoittamaan, ja opin esimerkiksi englannin kielen varhaisessa vaiheessa ilman mitään suuria ponnisteluita. Lukion loppuun asti samalla luokalla kanssani ollut ystäväni, joka oli ollut tismalleen samojen opettajien tunneilla eli saanut samat lähtökohdat koulusta ja kotoakin kannustettu, oli huono käytännössä jokaisessa aineessa, siinä missä itse sain hyviä numeroita pienellä työpanoksella. Toisaalta kovin älykkäitä ihmisiä ei hänellä suvussa ollut muutoinkaan (enkä halua nyt ilkeillä, en todellakaan koskaan ystävälleni ääneen tästä puhunut, itsekseni mietin). Ystäväni tapauksessa edes ahkera ja pitkäjänteinen työ ei riittänyt korkeakouluun pääsemiseen, itse pääsin ensimmäisellä yrittämällä. Toki minunkin täytyy yliopistossa opiskella ajatuksen kanssa, mutta jotenkin lähtökohdat asioiden sisäistämiselle ovat paremmat. Joku sanoikin tuossa, että perimä antaa ne tietyt raamit liikkua ja loppu on itsestä kiinni, ja tällä minä ja ystäväni -asettelulla pyrin juurikin havainnollistamaan kuinka ne raamit voivat erota toisistaan.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 22:11"]
Totuus on että häntä painostettiin käyttämään lahjaansa eli työtä piti tehdä jotta lahjakkuus puhkesi kukkaan.
[/quote]
sinä et tiedä mitään.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 21:41"][quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 17:54"] Toki esim. matikka on toiselle helppoa ja toiselle vaikeaa. Tämä tarkoittaa sitä, että jälkimmäisen pitää tehdä enemmän töitä oppiakseen. Mutta molemmilla on mahdollisuudet samaan. Olen siis edelleenkin sitä mieltä, ettei älykkyys ole synnynnäistä, ja sitä ajatusta aion myös tuleville oppilailleni viestiä. [/quote]
Miksi olet sitä mieltä, jos et ole asiaan perehtynyt? Tuo näkemyskokonaisuutesi on myös ristiriitainen. Miksi matematiikka on toiselle helppoa ja toiselle vaikeaa? Jos uskot, että toinen voi saavuttaa saman osaamistason, niin miksi matematiikan numerot korreloivat niin vahvasti läpi koulutaipaleen, eikä tuota "saavuttamista" tosiasiallisesti tapahdu? Miksi tällä on myös vahva korrelaatio älykkyysmittausten kanssa? Miksi erillään eläneiden identtisten kaksosten matematiikan numerot ja älykkyysmittausten tulokset ovat hyvin yhteneviä ja vahvistuvat vanhetessa? (Kuten myös monet muut luonteenpiirteet).
Haluatko pitää käsityksestäsi kiinni sitä koskevaan tutkimusaineistoon perehtymättä? Onko uskomus, joka ei mahdollisesti pidä paikkaansa, kestävä pedagoginen pohja? Tasapäisyyden korostaminen on helposti lahjakkuuden mitätöimistä rajallisten resurssien luokkahuoneessa, eikä se ole tasapuolisuutta. Tasapuolisuutta on yksilöllisen variaation huomioiminen. Matemaattisesti lahjakas ei ole arvokkaampi oppilas, saati parempi ihminen, mutta hän ansaitsee haastavaa ja kykyjänsä vastaava opetusta siinä kuin kuka tahansa muukin.
[/quote]
Kuten jo aiemmin mainitsin: olen itse vielä opiskelija, en valmis opettaja. Mulla ei siis ole vielä valmista kokonaiskuvaa näistä asioista, pohdin vain kurssikirjani tekstiä omien mielipiteideni pohjalta.
Tuohon matikkakysymykseen: oppilaat ovat eri vaiheessa oppimisessaan. Nämä, joilla onnistuu helpommin, omaavat jäsentyneemmät tietorakenteet ko. asiasta. Heidän on siis helpompi työskennellä, koska ovat sisäistäneet aiemmat asiat paremmin ja esim. työmuisti ei ylikuormitu uudesta asiasta. Näin ollen he voivat käyttää voimavarojaan uuden oppimiseen helpommin kuin toiset. Tämä on mun tän hetkinen käsitys asiasta.
Tietenkään kaikki eivät saavuta "samaa tasoa" kaikessa. Eihän jokaisesta voi tulla kaikkien alojen asiantuntija, aika ei riittäisi siihen. Ihmiset tuppaa valitsemaan itseään kiinnostavat ja motivoivat asiat, ja keskittävät voimavaransa niihin. Yhteys älykkyysmittauksiin selittyy sillä, että koulu ja älykkyystestit mittaavat saman tapaisia asioita.
Luulen, että opettajan tutkimuksellinen puoli tulee esiin maisterivaiheen pedagogisissa. Suoritan tällä hetkellä kandivaihetta.
Lisäksi sanoin jo aiemmin, että aion huomioida oppilaiden kehitysvaiheet eli he tulevat saamaan itselleen sopivia tehtäviä ja opetusta. Meillä taitaa olla tuon suhteen vain se ero, että sä mietit synnynäistä lahjakkuutta, mä oppilaiden kehitysvaiheita oppisisällön suhteen.
En itse usko geenien vaikutukseen. Uskoin ennen, mutta sitten luovuin siitä uskosta ja totesin, ettei sellaista ole. Usko geeneihin on itseään toteuttava ennuste. Usko siihen, ettei luonnostaan muka osaa jotakin, eikä voi tulla hyväksi siinä, on se seikka, joka sinua estää.
Kyse on vain motivaatiosta. Sain nimittäin unelman lääkärin ammatista. Peruskoulun fysiikka ja kemia 5, matikka koko kouluhistorian 6-7. Aina tunnettu taiteilijasieluna. Menin lukioon, jossa matikka, kemia, fysiikka tässä järjestyksessä 10, 10, 9. Enkä käsitä, miksi luulin aiemmin etten voi osata. Tottakai voin. Se vaati alkuun työtä, mutta nyt jo sujuu.
Näkyville