Taas tämä 'mikä tätä miestä vaivaa' kysymys:

Lääkitys ottamatta jonain päivinä? Silmälasit jääneet kotiin?

Kysy suoraan siltä mikä vittu sitä vaivaa. Simple.

Se ei pidä susta, mutta toisina päivinä se on ite stressaantunut ja näyttää sen noin, toisina ei. Joku sussa ärsyttää eikä se aina jaksa sitä.

Olen mies (millä nyt ei tässä kohtaa ole varmaan kauheasti väliäkään) ja olen käyttäytynyt joskus tolla tavalla. Pohjimmiltani olen aika epävarma ja läheisriippuvaisuudesta kärsivä ihminen. Olen kuitenkin oppinut todella taitavasti esittämään itsevarmaa ja vältän tietoisesti toisten miellyttämistä (tai mielistelyä, miten nyt nämä sanat pitäisi ymmärtää). Jos en pidä jostain ihmisestä, en tiedä pitääkö hän minusta tai pelkään että käyttäydyn väärin jossain tilanteessa, saatan käyttäytyä tuolla tavalla.

En usein ole uskaltanut puhtaasti ignoorata ikäviä ihmisiä, vaan jään tavallaan roikkumaan ja toivon että välimme voisivat parantua. Tai otan liikaa vastuuta sosiaalisista tilanteista ja syytän itseäni siitä, jos jonkun ihmisen kanssa emme tervehdi tai heitä läppää, jolloin yritän sitten ajoittain korjata tilannetta tervehtimällä, menemällä juttelemaan tms. Pohjimmiltaan siis pelkään yli kaiken että teen ihmisten olon epämukavaksi tai että aiheutan heille minkäänlaista kipua tai vaivaa.

Mutta joskus olen saattanut käyttäytyä em. tavoilla ihan puhtaasti sen takia, että piilolinssit on jäänyt kotiin.

Mulla johtuu ihan mielenterveydellisistä syistä. Jos joskus menen juttelemaan oma-aloitteisesti niin silloin yritän vaan esittää normaalia ihmistä. Tavallisesti annan huonon itsetunnon sanella tekemiseni eli en tervehdi koska en uskalla häiritä olemassaolollani oikeita ihmisiä.