Lue keskustelun säännöt.
Oletteko katuneet pois muuttoa kotipaikkakunnaltanne?
03.04.2022 |
Muutin siis toiselle puolelle Suomea. (etelästä pohjoiseen)
Olen nyt asunut pois kotipaikkakunnalta 3 vuotta.
On hirveä ikävä vanhalle kotipaikkakunnalle.
Tuntuu että täällä uudessa paikassa kaikki on jotenkin todella vierasta ja outoa.
Lisäksi täällä on erittäin vaikeaa olla ilman autoa, julkinen liikenne toimii erittäin huonosti. Hyvä jos kerran tunnissa mennee bussi jonnekin. (ei ole ajokorttia)
Ja työt loppuvat 4 kuukauden päästä täällä.
Ajattelin muuttaa takaisin etelään. Toivottavasti saisin sieltä töitä.
Alunperin muutin töiden perässä pohjoiseen.
Muilla samanlaisia ajatuksia?
Kommentit (18)
Ei, koska muutin pois juuri sieltä sellaisesta paikasta jossa bussi menee hyvällä tuurilla kerran tuntiin. Nyt asun ison kaupungin keskustassa, täällä on paljon parempi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muuttaa takaisin, ikävä kotikuntaa kohtaan ei lopu koskaan!
T:kokemusta on!
En, Olen vain katunut sitä etten muuttanyt veks sieltä jo vuosia aiemmin.
No muutat vaan sitten takaisin, on hyvä kokeilla kaikenlaista. Jos ei viihdy jossain ei se tarkoita että muutto oli turha tai meni pieleen, se oli kokemus.
Vierailija kirjoitti:
No muutat vaan sitten takaisin, on hyvä kokeilla kaikenlaista. Jos ei viihdy jossain ei se tarkoita että muutto oli turha tai meni pieleen, se oli kokemus.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Oli kaikin puolin vikatikki. Mutta nyt on vain kestettävä väärä valinta ja virhe ja yritettävä elää siitä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä, koskaan, kertaakaan!! Muutin Helsinkiin heti kun pääsin ja kävin vanhempien luona jonkun kerran vuodessa.
Muutin kasarilla pois kotoa opiskeleen jonka jälkeen asustelin pitkin suomea töiden ja seurustelujenkin vuoksi. Reilu vuosi sitten muutin takaisin synnyinseudulle pieneen kylään, kaupunkien yhä kansainvälisempi ilmapiiri oli lopulta liikaa.
Nyt on mielen ja kehon rauha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole katunut enkä voisi kuvitella muuttavani takaisin. En koskaan viihtynyt kotipaikkakunnallani, edes lapsena.
No en ole katunut. Kuolevalla paikkakunnalla olisi tulevaisuuden näkymät olleet toivottomat. Enkä edes pitänyt nuoruusajasta siellä, parasta oli lähteä, enkä ole takaisin menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en todellakaan. Muutin pois heti kirjoitusten jälkeen eikä ole aikomusta palata takaisin.
Ei.
Olen muuttanut usein. Ensimmäisen kerran muutin pois kotiseudulta opiskelemaan. Olen välillä käynyt kotiseudullakinvalmistumisen jälkeen vuoden pari olemassa, mikä vahvisti ajatusta, että aikani siellä on ohitse. Ihmiset ovat jatkaneet elämäänsä ja yhteistä on enää harvojen kanssa. He ovat jääneet ystäviksi vielä 10 vuoden jälkeenkin, kun muutin nykyiselle paikkakunnalle nykyisiin työtehtäviin. Nykyiseltä paikkakunnalta löytyi myös puoliso, joten kyllähän se maaduttaa ihmistä. Ei ole enää niin levoton kuin nuorena, ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinne kannattaa mennä mihin sydän halajaa. Minä tuijottelin vuosia junan ikkunasta entistä kotipaikkakuntaani opiskeluajoilta ja mietin että josko siellä joskus kävisin koska elin siellä siihen astisen elämäni onnellisimmat hetket. Kohtalo heitti minut tänne asumaan 20 vuotta lähtöni jälkeen ja nyt minä seison katsomassa ohi menevää junaa ja tiedän olevani kotona.
Muutin synnyinpaikkakunnaltani naapurikaupunkiin ja olen asunut täällä jo kohta 17 vuotta, mutta en tunne tätä paikkaa vieläkään kotoisaksi, en varmasti koskaan kotiudukaan tänne. Alkuun tietysti tuntui iso paikka mielenkiintoiselta, mutta nopeasti se haihtui, ja tämä paikka rupesi tuntumaan tylyltä ja kolkolta, ylimieliseltä paikalta.
Saattaisin viihtyä ehkä paremmin vähän pienemmällä paikkakunnalla, ei nyt millään muutaman tuhannen asukkaan pikkukylällä, mutta muutama 10 tuhatta asukasta olisi ehkä sopivankokoinen paikka mulle, synnyinpaikkakuntani oli vajaan 20 tuhannen asukkaan kylä. Sekin on tällä välillä muuttunut sellaiseksi, että en tiedä tuntisinko sitäkään paikkaa enää kotoisaksi.
No jaa. Olen alun perin kotoisin keskikokoiselta paikkakuunnalta Etelä-Suomessa. Sieltä muutin opintojen perässä Helsinkiin ja viihdyin heti. Julkisilla pääsi, löytyi monipuolinen kulttuuritarjonta ja ihania rantareittejä. Löytyi myös aidosti samanhenkistä seuraa.
Aina kotipaikkakunnalla käydessä tuli olo, etten kuulu sinne enkä kaivannut oikeastaan yhtään mitään.
Sitten minulle tuli tilaisuus päästä töihin Itä-Suomeen oman alan töihin, urakehitykseni kannalta loistopaikkaan ja ajattelin, että todennäköisesti viihtyisin ja olisi jopa varaa ostaa asunto.
Vuoden kestin. Ei paikassa ollut mitään varsinaista vikaa, mutta se ei vaan missään vaiheessa tuntunut kodilta. Helsingistä ja Tampereesta minulle on heti ensihetkistä asti tullut hyvä fiilis, vaikka kaupungeissa onkin puutteensa. En viihtynyt, en saanut kavereita, ei läytynyt harrastuksia. Muutin takaisin Helsinkiin kun sain täältä huonomman työn huonommalla palkalla. Käytän naurettavan suuren osan tuloistani lähiökämppään. En varmaan ikinä voi ostaa omaa. Aina välillä on levottomuuksia. Silti olen onnellinen ja rakastan joka päivää täällä varsinkin nyt, kun osaan kaikkea arvostaa.
Muutin pienestä kaupungista Helsinkiin -80 luvulla. Oli vapauttavaa muuttaa. Sain mieluisan työpaikan ja ystäviä. Kotikaupungissani tiedettiin naapureiden asiat paremmin kuin omat ja oltiin tunkeilevia ei hetkenkään rauhaa. Ei ole koskaan ollut ikävä kotiseudulle, ainoastaan ahdistaa kun ajattelen menneisyyttäni pienessä kaupungissa. En ole erakko mutta joskus on päiviä kun haluan olla itsekseni ja miettiä syntyjä syviä
Allekirjoitan ap:n tekstin.
Kyllä se kotipaikkakunta on jotenkin niin tärkeä, tuttu ja turvallinen.
itse muutin takaisin 4 vuoden muualla asumisen jälkeen.
Voi sitä helpotuksen määrää,kun pääsi takaisin.
Jouduin kyllä opiskelemaan takaisin muutin takia uuden ammatin, on mutta kyllä kannatti!