Käymättömässä Nato-keskustelussa sallitaan vain yksi mielipide: ”Kyllä” UMV-Raportti

Alkaakohan Suomen Nato-jäsenyydestä käytävä "keskustelu" nyt vihdon hiipua, siis ihan kuin koronarokotteen tehokin? Esimerkiksi Svenska Dagbladet sanoi suoraan lauantain etusivullaan, että Ruotsin Nato-hankkeet eivät riipu Suomesta, vaikka niitä onkin kovasti yritetty yhteen niputtaa. UMV-Raportin on kirjoittanut Jonathan Widell.

Eilen Dagens Nyheterissä oli vähän samanlaista urputusta, tosin siltä kantilta, että Ruotsin pitäisi olla pontevampi Nato-jäsenyytensä edistämisessä, sen sijaan, että se kulkisi koko ajan Suomen peesissä. Lisäksi juttu oli haudattu itse lehden syvyyksiin jonnekin sivulle 10 tai niin pois päin.

Pääministeri Magdalena Anderssonin kannatusluvut ovat todella lujalla pohjalla jo muutenkin, joten tämänviikkoista avausta, jonka mukaan hän ei sulje pois Ruotsin Nato-jäsenyyttä, ei todennäköisesti johda mihinkään todellisiin toimiin poliittisten kohtaloiden kohetumisen toivossa.

Ei yksinkertaisesti tunnu uskottavalta tämä skenaario, jota Suomen laatumediassa hehkutetaan, että Ruotsissa on jokin suuri käänne tapahtumassa pelkästään sen takia, että Suomen perse saataisiin jotenkin pelastettua.

Tosin Ruotsin ex-pääministeri Carl Bildt käy vielä suomalaisille valehtelemassa Ilta-Sanomille, että Suomi ja Ruotsi tulevat muodostamaan yhteisen Nato-ratkaisun lähikuukausina. Valehtelua tässä on ensinnäkin se, että ”ratkaisuksi” ei enää tämän painostuksen jälkeen kelpaa se vanha eli nimittäin se, että sanotaan Nato-jäsenyydelle ”EI”.

Painostus tekee muuten – ihan oikeudellisestikin – onton tuntuiseksi puhua mistään ”ratkaisusta” tai ”päätöksestä”, kun tähän ”päätökseen” ei kelpaa kuin yksi vastaus eli ”KYLLÄ”, tai muuten sitä tahkotaan yhtä useaan otteeseen kuin aikoinaan Euroopan unionin uusia perustamissopimuksia kansanäänestyksissä.

Kansanäänestyksillä pitkä historia EU:ssa, vaikka Suomi sen kieltää
Kansanäänestyksistä puheen ollen, koska niitähän ei haluta Suomessa järjestää: kansanäänestyksillä on pitkä historia Euroopan unionissa (ja sen edeltäjissä). Jopa perustamissopimuksia on hylätty, puhumattakaan unioniin liittymisestä. Perustamissopimuksia tosin on jouduttu tahkomaan, kuten sanottu: Maastrichtin sopimus Tanskassa vuonna 1992 ja Nizzan sopimus Irlannissa vuonna 2001.

Eri kansanäänestysten merkityksestä EU:n perustamissopimusten yhteydessä voi tutkia tästä. Muistamme, että Norja kieltäytyi liittymästä koko hemmetin Euroopan unioniin 1994 ja sitä aikaisemmin Euroopan yhteisöjen jäsenyyden vuonna 1972. Eikä asia jää siihen.

Vaikka Suomessa ei kansanäänestyksiä järjestetä, linja on toinen muualla. Tanskassa järjestetään EU:n puolustusyhteistyöhön liittymisestä kansanäänestys kesäkuun alussa. Hallitus siellä selittää, että Ukrainan tilanne on tehnyt välttämättömäksi tilannetta maan muutenkin puolinaista neutraliteettia uudelleen. Maahan on Natossa, mutta ei ole tähän mennessä suvainnut esimerkiksi amerikkalaisjoukkoja maaperällään. Nyt kun Tanskan Nato-politiikka on muuttumassa, ollaan näköjään pistämässä uusiksi Tanskan politiikka myös EU:n sisällä.

Eilen Irlannissa hallitus päätti olla muuttamatta perustuslakia sotilaallisesta neutraliteetista luopumiseksi. Toisin kuin Suomen perustuslaissa, Irlannissa perustuslaissa säädetään maan neutraliteetista. Samoin kuin Suomessa, neutraliteetti on kyseenalaistettu Ukrainan tapahtumien takia. Toisin siis kuin Irlannissa, Suomen hallituksen ja presidentin kanta oman maansa neutraliteettiin on hyvin epäselvä. Irlannissa tuo Nizzan sopimus kaatui ensimmäisellä ”kierroksella” juuri EU:n puolustuspolitiikan takia, ja toisella ”kierroksella” maan neutraliteetti taattiin.