Lue keskustelun säännöt.
Sain juuri Adhd -diagnoosin
Näin täällä
03.04.2022 |
Hei, onko kohtalotovereita? Sain juuri diagnoosin ja concerta -lääkityksen. Olen 42 -vuotias ja tällä hetkellä sairaslomalla töistä...niistä ei olekaan tullut mitään. En pysty multitaskaamaan, johtamaan prosesseja tekemään hallinnollisia hommia, en mitään tällaista kunnolla. Yritetty on ja rimpuiltu. Tavallaan diagnoosi oli helpotus mutta toisaalta shokki. Ammatinvaihtoa mietin, työterveyslääkäri huomenna. En jaksa enää epäonnistumisen kokemuksia töissä! Olen akateeminen mutta opinnoissa meni 10 vuotta ennen kuin valmistuin. Ihan sama vaikka ryhtyisi bussikuskiksi jos osaisi työssä ilman jatkuvaa häpeää. Onko kellään vinkkejä työelämään? Tai muuhunkin? Olen aina tiennyt että mussa on jotain mitä muissa ei ja kuullut että "ota itseäsi niskasta kiinni". Mutta se ei ole auttanut.
Kommentit (21)
Äh ärsyttää kun tää on niin muotisairaus nykyään.
Toki kaikki nykyinen elämänrytmi saattaa vaikuttaa ja tehdä vaikeutta keskittyä,kun kaikki pitää olla niin nopeata ja silleen...
Mutta ärsyttää kun jokaisella on nykyään muka ADHD ja siitä on tehty joku skelin ylpeyden aihe. Tosi noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, minulla oli pari vuotta sitten hyvin vastaava tilanne kuin sinulla. Concertan ansiosta pääsin jaloilleni ja takaisin töihin. Lääkitys on auttanut ratkaisevan paljon mm. keskittymään, tuomaan tasapainoa tunne-elämään, joten en stressaa niin herkästi, ja vuosikausia vaivannutta unettomuuttakin on nykyään vain harvoin.
Lääkityksen ohella tulee pitää kiinni hyvistä rutiineista, kuten mahdollisimman säännöllisestä vuorokausiryhmistä, riittävästä unesta, hyvästä ravinnosta, rauhoittumisesta ja tauoista päivän aikana, liikunnasta jne.
Vierailija kirjoitti:
Äh ärsyttää kun tää on niin muotisairaus nykyään.
Toki kaikki nykyinen elämänrytmi saattaa vaikuttaa ja tehdä vaikeutta keskittyä,kun kaikki pitää olla niin nopeata ja silleen...
Mutta ärsyttää kun jokaisella on nykyään muka ADHD ja siitä on tehty joku skelin ylpeyden aihe. Tosi noloa.
Monet sekoittavat itseaiheutetun keskittymishäiriön ADHD:n. Eli todella monilla on itseasiassa ADT, mutta koska se oireilee ihan samalla tavalla kuin ADHD niin se helposti laitetaan ADHD:n piikkiin. Monilla siis keskittymishäiriö paranisi, jos vain lukisivat ADT:stä ja noudattaisivat mitä sanotaan, että pitäisi tehdä että voi vieroittua siitä pois. Ja muutenkin eivät ihmiset halua myöntää, että on ADT koska se tarkoittaa, että se on itseaiheutettu. Mielummin ihmepilleriä käteen, milloin itse ei tarvitse tehdä mitään. Mutta kaikki ne neuvot mitä ADT:lle annetaan on samoja neuvoja, mitä myös ADHD potilaiden kannattaa noudattaa. Ero ADHD:lle ja ADT:lle on se, että se ADHD on aina ollut ja koska se on neurologinen häiriö, niin ei se koskaan parane.
Lääkitys auttaa tosi paljon. Älä luovuta.
Millaisia tutkimuksia sinulle tehtiin, että sait diagnoosin? Olen itselläni alkanut myös epäillä ja mietin pitäisikö asialle tehdä jotain vai koittaako pärjätä. Hyperaktiivisuutta minulla ei ole, vaan enemmän ADD tyyppistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on jotenkin vaikea uskoa että on tuhansia ihmisiä joiden adhd on muka jäänyt tähän asti huomaamatta, varsinkin kun suuri osa heistä oli lapsia aikaan jolloin se oli muotidiagnoosi lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Millaisia tutkimuksia sinulle tehtiin, että sait diagnoosin? Olen itselläni alkanut myös epäillä ja mietin pitäisikö asialle tehdä jotain vai koittaako pärjätä. Hyperaktiivisuutta minulla ei ole, vaan enemmän ADD tyyppistä.
Hyperaktiivisuus voi muuten olla myös ikään kuin pään sisäistä eli vilkkaana juoksevia ajatuksia. Minulle tehtiin Diva2.0-kysely, neuropsykologin keskustelut (3 kertaa) ja keskustelu psykiatrin kanssa ja sitten lääkekokeilu (kaikki tämä yksityisellä, julkisella mennään paljon pitemmän kaavan mukaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin vaikea uskoa että on tuhansia ihmisiä joiden adhd on muka jäänyt tähän asti huomaamatta, varsinkin kun suuri osa heistä oli lapsia aikaan jolloin se oli muotidiagnoosi lapsilla.
Käsittääkseni etenkin tytöillä on voinut jäädä huomaamatta, koska kriteerit on tehty poikien käyttäytymisen perusteella ja tytöillä voi ilmentyä eri lailla.
Vierailija kirjoitti:
Äh ärsyttää kun tää on niin muotisairaus nykyään.
Toki kaikki nykyinen elämänrytmi saattaa vaikuttaa ja tehdä vaikeutta keskittyä,kun kaikki pitää olla niin nopeata ja silleen...
Mutta ärsyttää kun jokaisella on nykyään muka ADHD ja siitä on tehty joku skelin ylpeyden aihe. Tosi noloa.
Se ei ole millään tavalla ylpeyden aihe, koska diagnoosin ääneen sanominen aiheuttaa edelleen voimakkaita ennakkoluuloja työyhteisössä. Vaikka hoitotasapaino on löytynyt vuosia sitten ja kykenet neuronormatiivien kaltaiseen tuottavuuteen alallasi, se vaikeuttaa tai ainakin joutuu toistuvasti perustelemaan oman läsnäolonsa tarpeellisuutta muihin työkavereihin verrattuna. Se on raskasta, mutta hammastapurren odotan esimiesten vaihtumista, että asia unohtuu. Sanallakaan en kenellekään sano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia tutkimuksia sinulle tehtiin, että sait diagnoosin? Olen itselläni alkanut myös epäillä ja mietin pitäisikö asialle tehdä jotain vai koittaako pärjätä. Hyperaktiivisuutta minulla ei ole, vaan enemmän ADD tyyppistä.
Hyperaktiivisuus voi muuten olla myös ikään kuin pään sisäistä eli vilkkaana juoksevia ajatuksia. Minulle tehtiin Diva2.0-kysely, neuropsykologin keskustelut (3 kertaa) ja keskustelu psykiatrin kanssa ja sitten lääkekokeilu (kaikki tämä yksityisellä, julkisella mennään paljon pitemmän kaavan mukaan).
Ok, kiitos vastauksesta! Sitä juuri mietin, ettei ainakaan nyt oikein jaksaisi mitään pitkää tutkimusrupeamaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin vaikea uskoa että on tuhansia ihmisiä joiden adhd on muka jäänyt tähän asti huomaamatta, varsinkin kun suuri osa heistä oli lapsia aikaan jolloin se oli muotidiagnoosi lapsilla.
Koska kyse on yhä ADT:stä. Jos on kyennyt nuoresta lähtien menestymään suht hyvin koulussa, niin harvoin silloin on kyseisellä henkilöllä ADHD:ta, tai edes sitä ADD:tä. Koska se on kuitenkin neurologinen häiriö, eli se on synnynnäinen. ADT yleisemmin ilmenee siinä teinivuosista eteenpäin, kun alkaa enemmän käyttämään nettiä, enemmän koulustressiä, puhelin tulee tärkeämmäksi ja jossain vaiheessa työtkin alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin vaikea uskoa että on tuhansia ihmisiä joiden adhd on muka jäänyt tähän asti huomaamatta, varsinkin kun suuri osa heistä oli lapsia aikaan jolloin se oli muotidiagnoosi lapsilla.
Koska kyse on yhä ADT:stä. Jos on kyennyt nuoresta lähtien menestymään suht hyvin koulussa, niin harvoin silloin on kyseisellä henkilöllä ADHD:ta, tai edes sitä ADD:tä. Koska se on kuitenkin neurologinen häiriö, eli se on synnynnäinen. ADT yleisemmin ilmenee siinä teinivuosista eteenpäin, kun alkaa enemmän käyttämään nettiä, enemmän koulustressiä, puhelin tulee tärkeämmäksi ja jossain vaiheessa työtkin alkaa.
ADHD-oireiden voimakkuushan vaihtelee yksilöstä toiseen ja lisäksi usein ihmiset oppivat kompensoimaan oireitaan erilaisilla selviytymiskeinoilla. Ihminen voi vaikuttaa ulkoisesti hyvin pärjäävältä, mutta todellisuus voikin olla uuvuttavaa päivittäistä selvitymistä pienistäkin asioista. Lisäksi hyperfokusoituminen voi auttaa, jos pääsee tekemään asioita, joista on aidosti kiinnostunut, mutta siltikin päivittäiset toimet voivat mennä sähläämiseksi.
Itsellänikin on maisteritutkinto suoritettu ja alan töissä, mutta ulkopuoliset eivät tiedä jatkuvaa kamppailua uupumusten yms. asioiden ja oireiden kanssa. Lääkitys aidosti muutti paljon ja nyt ei voi kun ihmetellä miten olen jaksanut kaikki nämä vuodet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin vaikea uskoa että on tuhansia ihmisiä joiden adhd on muka jäänyt tähän asti huomaamatta, varsinkin kun suuri osa heistä oli lapsia aikaan jolloin se oli muotidiagnoosi lapsilla.
Koska kyse on yhä ADT:stä. Jos on kyennyt nuoresta lähtien menestymään suht hyvin koulussa, niin harvoin silloin on kyseisellä henkilöllä ADHD:ta, tai edes sitä ADD:tä. Koska se on kuitenkin neurologinen häiriö, eli se on synnynnäinen. ADT yleisemmin ilmenee siinä teinivuosista eteenpäin, kun alkaa enemmän käyttämään nettiä, enemmän koulustressiä, puhelin tulee tärkeämmäksi ja jossain vaiheessa työtkin alkaa.
En tiedä mitä tämä ADT on, mutta minulla oireet alkoi lukiossa, eikä silloin vielä käytetty nettiä kuin ATK-luokassa. Eikö siitä ole tutkimuksiakin, että erityisesti tyttöjen ADHD jää huomaamatta lapsena ja se tulee esille sitten, kun esim. koulutehtävien vaativuus kasvaa. Se on kyllä totta, että multitaskaaminen ja joka puolelta tulevat ärsykkeet haittaavat normaalienkin ihmisten keskittymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin vaikea uskoa että on tuhansia ihmisiä joiden adhd on muka jäänyt tähän asti huomaamatta, varsinkin kun suuri osa heistä oli lapsia aikaan jolloin se oli muotidiagnoosi lapsilla.
Koska kyse on yhä ADT:stä. Jos on kyennyt nuoresta lähtien menestymään suht hyvin koulussa, niin harvoin silloin on kyseisellä henkilöllä ADHD:ta, tai edes sitä ADD:tä. Koska se on kuitenkin neurologinen häiriö, eli se on synnynnäinen. ADT yleisemmin ilmenee siinä teinivuosista eteenpäin, kun alkaa enemmän käyttämään nettiä, enemmän koulustressiä, puhelin tulee tärkeämmäksi ja jossain vaiheessa työtkin alkaa.
En tiedä mitä tämä ADT on, mutta minulla oireet alkoi lukiossa, eikä silloin vielä käytetty nettiä kuin ATK-luokassa. Eikö siitä ole tutkimuksiakin, että erityisesti tyttöjen ADHD jää huomaamatta lapsena ja se tulee esille sitten, kun esim. koulutehtävien vaativuus kasvaa. Se on kyllä totta, että multitaskaaminen ja joka puolelta tulevat ärsykkeet haittaavat normaalienkin ihmisten keskittymistä.
https://www.yths.fi/adhd-vai-sittenkin-adt/
On sitä ADT voinut siis olla ennen tietokoneaikaakin, mutta nuo tietokoneet, netti ja puhelimet vain edesauttavat ADT:n kehittymistä. Eli sulla tuo itseasiassa sopii ADT elämääsi, koska ne tulivat juuri silloin, kun elämä alkoi olemaan kuormittavaa, eli lukion aikana.
Itselleni koulu on ollut sitten ihan ensimmäiseltä luokalta asti vaikeaa. Vaikka kyseessä olisikin ollut mieluinen aihe, niin siltikin minulla on ollut vaikeuksia tehdä läksyjä loppuun ja keskittymisen vaikeuden takia jätinkin ne usein tekemättä. Pidin itseäni usein tyhmänä ja peruskoulun todistukseni taisikin olla jotain 7 luokkaa.. Kun sain diagnoosin aikuisena ja kävin aikuislukion, niin sitten se keskiarvo olikin 9. Eli kyse ei ollut siitä, että olin tyhmä, vaan ihan oikeasta ADHD:sta ja sitä, etten voi sitä mitenkään säädellä itse, varsinkaan lapsena kun aivot eivät ole edes kehittyneet tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin vaikea uskoa että on tuhansia ihmisiä joiden adhd on muka jäänyt tähän asti huomaamatta, varsinkin kun suuri osa heistä oli lapsia aikaan jolloin se oli muotidiagnoosi lapsilla.
Koska kyse on yhä ADT:stä. Jos on kyennyt nuoresta lähtien menestymään suht hyvin koulussa, niin harvoin silloin on kyseisellä henkilöllä ADHD:ta, tai edes sitä ADD:tä. Koska se on kuitenkin neurologinen häiriö, eli se on synnynnäinen. ADT yleisemmin ilmenee siinä teinivuosista eteenpäin, kun alkaa enemmän käyttämään nettiä, enemmän koulustressiä, puhelin tulee tärkeämmäksi ja jossain vaiheessa työtkin alkaa.
En tiedä mitä tämä ADT on, mutta minulla oireet alkoi lukiossa, eikä silloin vielä käytetty nettiä kuin ATK-luokassa. Eikö siitä ole tutkimuksiakin, että erityisesti tyttöjen ADHD jää huomaamatta lapsena ja se tulee esille sitten, kun esim. koulutehtävien vaativuus kasvaa. Se on kyllä totta, että multitaskaaminen ja joka puolelta tulevat ärsykkeet haittaavat normaalienkin ihmisten keskittymistä.
https://www.yths.fi/adhd-vai-sittenkin-adt/
On sitä ADT voinut siis olla ennen tietokoneaikaakin, mutta nuo tietokoneet, netti ja puhelimet vain edesauttavat ADT:n kehittymistä. Eli sulla tuo itseasiassa sopii ADT elämääsi, koska ne tulivat juuri silloin, kun elämä alkoi olemaan kuormittavaa, eli lukion aikana.
Itselleni koulu on ollut sitten ihan ensimmäiseltä luokalta asti vaikeaa. Vaikka kyseessä olisikin ollut mieluinen aihe, niin siltikin minulla on ollut vaikeuksia tehdä läksyjä loppuun ja keskittymisen vaikeuden takia jätinkin ne usein tekemättä. Pidin itseäni usein tyhmänä ja peruskoulun todistukseni taisikin olla jotain 7 luokkaa.. Kun sain diagnoosin aikuisena ja kävin aikuislukion, niin sitten se keskiarvo olikin 9. Eli kyse ei ollut siitä, että olin tyhmä, vaan ihan oikeasta ADHD:sta ja sitä, etten voi sitä mitenkään säädellä itse, varsinkaan lapsena kun aivot eivät ole edes kehittyneet tarpeeksi.
Neuropsykologin ja psykiatrin mukaan asia pitäisi ratketa viimeistään lääkekokeilussa. Itselläni Concerta laski sykettä, kun sen pitäisi neuronormeilla pikemminkin nousta.
Vierailija kirjoitti:
Äh ärsyttää kun tää on niin muotisairaus nykyään.
Toki kaikki nykyinen elämänrytmi saattaa vaikuttaa ja tehdä vaikeutta keskittyä,kun kaikki pitää olla niin nopeata ja silleen...
Mutta ärsyttää kun jokaisella on nykyään muka ADHD ja siitä on tehty joku skelin ylpeyden aihe. Tosi noloa.
Totta! Mä halusin olla erilainen teini ja siksi mä hain helpotusta päihteistä, jätin kouluja kesken, masennuin, ahdistuin, paloin monta kertaa loppuun, olin psykiatrisellakin hoidossa (COOL!) ja odotin vuoden tutkimuksiin pääsyä ja sitten tutkimukset kesti vuoden. Sit mä sain muodikkaat lääkkeet (mutta vaan sen Ceen enkä sitä muodikkaampaa Elvansea) Mut sit lääkkeen saannin jälkeen ei huvittanutkaan olla enää COOL ja muodikas, joten aloin opiskelemaan kunnolla ja pärjäsin muutenkin paremmin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin vaikea uskoa että on tuhansia ihmisiä joiden adhd on muka jäänyt tähän asti huomaamatta, varsinkin kun suuri osa heistä oli lapsia aikaan jolloin se oli muotidiagnoosi lapsilla.
Koska kyse on yhä ADT:stä. Jos on kyennyt nuoresta lähtien menestymään suht hyvin koulussa, niin harvoin silloin on kyseisellä henkilöllä ADHD:ta, tai edes sitä ADD:tä. Koska se on kuitenkin neurologinen häiriö, eli se on synnynnäinen. ADT yleisemmin ilmenee siinä teinivuosista eteenpäin, kun alkaa enemmän käyttämään nettiä, enemmän koulustressiä, puhelin tulee tärkeämmäksi ja jossain vaiheessa työtkin alkaa.
Yksi suurimpia epäkohtia on edelleen se, että kuvitellaan, että jos tyttö pärjää koulussa, ei voi olla adhd:ta. Sehän se ongelma nimittäin onkin. Edelleen kuvitellaan, että adhd näkyy aina päälle päin. Tyttöjen huonoa käytöstä ei siedetä. He eivät ole tyhmiä. He oppivat pidättelemään, mutta se kostautuu muussa elämässä. Raivarit, masennus, burn outit, ahdistus jne. Adhd ilmenee hyvin monilla juuri teini-iästä eteen päin ja ENNEN KAIKKEA siinä vaiheessa, kun tulee perhettä, on ruuhkavuosia jne. Moni pärjäilee jotenkin tuohon asti, kunnes pakka leviää.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin vaikea uskoa että on tuhansia ihmisiä joiden adhd on muka jäänyt tähän asti huomaamatta, varsinkin kun suuri osa heistä oli lapsia aikaan jolloin se oli muotidiagnoosi lapsilla.
Mistähän ajat mahdat puhua? Nimittäin 80-luvulla ei puhuttu adhd:sta ollenkaan. Silloin oli ihan muut diagnoosit. Ja eihän se aina muka ole jäänytkään huomaamatta. On huomattu haasteita, mutta vielä nykypäivänäkään ei opettajat tai muut "ammattikasvattajat" tunnista piirteitä, etenkään, jos se ei ole ylivilkkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin vaikea uskoa että on tuhansia ihmisiä joiden adhd on muka jäänyt tähän asti huomaamatta, varsinkin kun suuri osa heistä oli lapsia aikaan jolloin se oli muotidiagnoosi lapsilla.
Koska kyse on yhä ADT:stä. Jos on kyennyt nuoresta lähtien menestymään suht hyvin koulussa, niin harvoin silloin on kyseisellä henkilöllä ADHD:ta, tai edes sitä ADD:tä. Koska se on kuitenkin neurologinen häiriö, eli se on synnynnäinen. ADT yleisemmin ilmenee siinä teinivuosista eteenpäin, kun alkaa enemmän käyttämään nettiä, enemmän koulustressiä, puhelin tulee tärkeämmäksi ja jossain vaiheessa työtkin alkaa.
En tiedä mitä tämä ADT on, mutta minulla oireet alkoi lukiossa, eikä silloin vielä käytetty nettiä kuin ATK-luokassa. Eikö siitä ole tutkimuksiakin, että erityisesti tyttöjen ADHD jää huomaamatta lapsena ja se tulee esille sitten, kun esim. koulutehtävien vaativuus kasvaa. Se on kyllä totta, että multitaskaaminen ja joka puolelta tulevat ärsykkeet haittaavat normaalienkin ihmisten keskittymistä.
https://www.yths.fi/adhd-vai-sittenkin-adt/
On sitä ADT voinut siis olla ennen tietokoneaikaakin, mutta nuo tietokoneet, netti ja puhelimet vain edesauttavat ADT:n kehittymistä. Eli sulla tuo itseasiassa sopii ADT elämääsi, koska ne tulivat juuri silloin, kun elämä alkoi olemaan kuormittavaa, eli lukion aikana.
Itselleni koulu on ollut sitten ihan ensimmäiseltä luokalta asti vaikeaa. Vaikka kyseessä olisikin ollut mieluinen aihe, niin siltikin minulla on ollut vaikeuksia tehdä läksyjä loppuun ja keskittymisen vaikeuden takia jätinkin ne usein tekemättä. Pidin itseäni usein tyhmänä ja peruskoulun todistukseni taisikin olla jotain 7 luokkaa.. Kun sain diagnoosin aikuisena ja kävin aikuislukion, niin sitten se keskiarvo olikin 9. Eli kyse ei ollut siitä, että olin tyhmä, vaan ihan oikeasta ADHD:sta ja sitä, etten voi sitä mitenkään säädellä itse, varsinkaan lapsena kun aivot eivät ole edes kehittyneet tarpeeksi.
Miksi ihmeessä vähättelet muiden diagnooseja?
Ei ainakaan kannata bussikuskiksi lähteä, kun siinä pitää olla aika tarkka koko ajan.
Oletko käynyt ADHD ohjaajalla? Sellainen voisi auttaa. Itse lääkityshän auttaa vain pikkuisen, mutta ei vie koko ongelmaa pois.
Sun pitää yhä koko loppuelämäsi noudattaa tälläisiä asioita:
- Uni rytmi / päivärytmi (huono ja vähäinen uni vaikeuttaa ADHD:n kanssa pärjäämistä)
- Tietokoneen ja kännykän vähäinen käyttö (kuormittaa ADHD aivoja vielä enemmän kuin normiaivoja)
- Hyvä ruokavalio