Lue keskustelun säännöt.
Tutkimus: Suomen hyvinvointi 1970-luvun tasolla
03.04.2022 |
Vuonna 1989 hyvinvoinnin kasvu kääntyi pahoinvoinnin lisääntymiseksi. Suomessa on nyt yhtä hyvä olla tai huono olla kuin 1970-luvulla.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole toimivaa poliisia tai rikosseuraamuslaitosta
Ei toimivaa lastensuojelua
Ei toimivaa varhaiskasvatusta
Ei toimivaa peruskoulua
Ei toimivaa ammattiopetusta..
... perusterveydenhoitoa, sairaalahoitoa, nuorisopsykiatrianq, lasten tehoa, tukea synnyttäjille...Minusta tämä maa ei ole hyvinvointivaltio
Missä maassa sitten muka on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko 70-luvulla pahoinvointia?
Ihmiset elivät elämäänsä, kävivät töissä, matkustelivat harvoin (tai: harvat matkustelivat), viettivät hyvää, vaatimatonta elämäää, joka oli silloin ihan normaalia, onnellistakin. Ei olisi voitu kuvitellakaan, että nykyisen kaltainen kulutushysteria ja matkat monta kertaa vuodessa, luksuskesämökit, koko ajan uuden tavaran raahaaminen kotiin ja sen esittely muille, kalliin elektroniikan hankkiminen jo pikkulapsi-iässä olisi jotain "normaalia elämää", ja joka ei tähän kulutusstandardiin yllä, on KÖYHÄ!70-luvulla oli ihanaa. Elämä oli ihan riittävän hyvää ja onnellista. Ihmiset kävivät töissä ja hoitivat asiansa. Ei vielä ollut keksitty joka toisen masennusta ja yhteiskunnan elätiksi ryhtymistä milloin milläkin syyllä.
Ihmiset kävivät töissä, ja jos töitä ei ollut, muuttivat Ruotsiin.
Ihmiset kuolivat nuorempina, eläkkeiden maksamiseen ei mennyt niin paljon rahaa. Eläkkeellä ei ehditty olla keskimäärin kuin joku kymmenen vuotta.
Liikenteessä kuoli viisi kertaa niin paljon ihmisiä kuin nykyään, ja kaikkialla tupakoitiin. Jos naapurin setä kaappasi nurkan taa ja kähmi siellä, siitä ei kehdannut kertoa kenellekään.
Ennen eläkkeisiin ei mennyt niin paljon rahaa koska eläkeläisiä ei yksinkertaisesti ollut. Suuret ikäluokat syntyivät vasta 1945-1950. Aiemmin ihmisiä syntyi tasaisemmin, mutta kyllä 60-vuotiaaksi elänyt ennenkin eli helposti noin 80-vuotiaaksi. Aiempien vuosikymmenten suuri lapsikuolleisuus vain laski keskimääräistä elinikää hyvin paljon.
1970-luvulla valtion rahaa ei mennyt asumistukeen, opintotukeen jne. Jokainen otti itse opintolainan ja maksoi sen sitten valmistuttuaan takaisin kymmenen vuoden aikana, minäkin tein niin. Asuttiin alivuokralaisena opintojen ajan jonkun perheen luona ja moni hoiti perheen lapsia opintojen ohella. Vuokra-asuntoja ei ollut tarpeeksi. Ja nyt ei viitsittäisi asua solussa ja saadaan asumistukea, opintorahaa ja tuettuja ruokailuja. Nykyään vaaditaan valtion tekevän kaiken, maksavan kaiken.
Nyt maksetaan eläkkeitä 33 miljardia. 1970-luvulla ei maksettu läheskään noin paljon.
Eläkkeelle pääsi 65-vuotiaana silloin. Eläkkeellä oloaika oli lyhyempi kuin nyt.
-70 luvulla eläkeikä oli 55. Vielä-80 luvullakin pääsi eläkkeelle 57 vuotiaana.- 90 laman jälkeen eläkeikää nostettiin roimasti ja epäilen ettei nostot ole vielä saatettu päätökseen. Minulla on tämä maaginen raja 64 vuotta ja 3 kuukautta, epäilen tosin että karkaa edeltä ennen kun pääsee lähellekkään. Tämän takia pyrin tekemään kuititta mahdollisimman paljon jotta voin riirtyä muutaman vuoden päästä kelan korvauksille oottamaan eläkettä.
En nyt ihan usko.
70-luvulla vain harva matkusteli ulkomaille lomailemaan. Perheissä oli max yksi auto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970-luvulla kodin perustaneiden eli siis tuolloin aikuisiksi tulleet ja näiden koko jälkipolvi eivät saa enää samaa elintasoa kuin oli näiden ensiksi mainittujen vanhemmilla eli lapsuudenkodissa. Meillä oli materiaalisesti ehkä paremmin kuin edes rikkailla nyt vaikka ei juuri millään rahalla, mutta henkisesti on ollut hirvittävää jo 1950-luvulta ja 1970-luvulla aivan kamalaa...
Mutta nyt vasta hirveää on sekä henkisesti että materiaalisesti... Ja nyt ei taida enää olla mitään paluuta menneisyyteen vaan joku hirveä Euroopan kulttuurin kriisi puhkeaa ja murentaa kaiken sisältäpäin... yhteiskunnat ja ihmiset ja heidän elämänsä... EIKÄ KUKAAN TIEDÄ MITÄ ON TULOSSA... Minä arvelisin, että mennään kohti jotain täydellistä HÄTÄTILAA... valmistautukaa sellaiseen henkisesti!!!
Jos ei suostu työmarkkinatuella töihin niin tulee 3 kuukauden karenssi. Jos tule sota niin tuolla kohtelulla en maata puolusta enkä auta fyysisesti heikompia.
Joo, ymmärrän hyvin. Päätin saman kun mua talvella koronapassiaikana syrjittiin, tervettä ihmistä.
Irwin teki 1970-luvulla parhaan tuotantonsa. Ajat ovat olleet ainakin siinä mielessä paremmat kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni rikkaiden ryhmähän rahastaa koko ajan Suomen veronmaksajia yhä köyhemmiksi... hyvinvointia ei ole kohta suurimmalla osalla ihmisistä lainkaan... Miten esimerkiksi sähköautojen pakkomyynti Suomessa mm. kunnille on vaikuttanut maailman ilmastoon parantavasti, missä ovat tunnusluvut tästä? Mille tileille myynnistä saadut eurot ovat päätyneet voidaanko tästä tehdä julkinen tutkimus sillä eiköhän suurin osa euroista ole päätynyt pienen rikkaiden ryhmän tileille? Eli ainoa hyötyjä on sovitusti rikas eliitti... ja media on valjastettu eliitin rahastukselle... me veronmaksajat tämän rikkaiden tileille maksamme, todella hyytävää harkittua toimintaa...
Sitten pitää se oma kulutus asettaa 70-luvun tasolle. Olen itse syntynyt -72, eikä silloin matkusteltu ulkomaille tai edes kotimaassa. Olen lapsuudessa ja nuoruudessa käynyt kerran Espanjassa ja kerran Ruotsissa. Nykyään pitää päästä matkustelemaan joka vuosi, useitakin kertoja. Ruoka oli perusruokaa: perunaa ja kastiketta, kylkeen tomaattia. Nyt pitää saada sushibuffasta kalliit sushit. Vaatteet olivat vaatimattomia, ei osteltu merkkivaatteita. Nyt pitää olla kallista kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viva la revolution kirjoitti:
Pieni rikkaiden ryhmähän rahastaa koko ajan Suomen veronmaksajia yhä köyhemmiksi... hyvinvointia ei ole kohta suurimmalla osalla ihmisistä lainkaan... Miten esimerkiksi sähköautojen pakkomyynti Suomessa mm. kunnille on vaikuttanut maailman ilmastoon parantavasti, missä ovat tunnusluvut tästä? Mille tileille myynnistä saadut eurot ovat päätyneet voidaanko tästä tehdä julkinen tutkimus sillä eiköhän suurin osa euroista ole päätynyt pienen rikkaiden ryhmän tileille? Eli ainoa hyötyjä on sovitusti rikas eliitti... ja media on valjastettu eliitin rahastukselle... me veronmaksajat tämän rikkaiden tileille maksamme, todella hyytävää harkittua toimintaa...
Suomessa on maailman 7. pienimmät tuloerot.
Eli, toisin sanottuna Suomi on menettänyt neljä vuosikymmentä.
Vaaleja taas kohta pukkaa, olisiko aika vaivautua äänestämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta ollaan takaisin 1400 luvulla kunhan tuet viedää n, töitä ei ole ja varaa ei ole kuin turvekuoppaan ja heinän syöntiin. Onneksi rikkaat porskuttavat kultaisissa kartanoissaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko 70-luvulla pahoinvointia?
Ihmiset elivät elämäänsä, kävivät töissä, matkustelivat harvoin (tai: harvat matkustelivat), viettivät hyvää, vaatimatonta elämäää, joka oli silloin ihan normaalia, onnellistakin. Ei olisi voitu kuvitellakaan, että nykyisen kaltainen kulutushysteria ja matkat monta kertaa vuodessa, luksuskesämökit, koko ajan uuden tavaran raahaaminen kotiin ja sen esittely muille, kalliin elektroniikan hankkiminen jo pikkulapsi-iässä olisi jotain "normaalia elämää", ja joka ei tähän kulutusstandardiin yllä, on KÖYHÄ!70-luvulla oli ihanaa. Elämä oli ihan riittävän hyvää ja onnellista. Ihmiset kävivät töissä ja hoitivat asiansa. Ei vielä ollut keksitty joka toisen masennusta ja yhteiskunnan elätiksi ryhtymistä milloin milläkin syyllä.
Hyvin oli asiat, turhat hömpät eivät häirinneet eloa.
Sairaalle lapselle sai kodinhoitajan kotiin. Teki ruuat ja leipoi ja leikitti lasta, mikäli lapsi jaksoi.
Se oli ilmaista, jos lapsesta oli päiväkotimaksu maksettu.
Siis mitä hyvinvointia nykymeno on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten pitää se oma kulutus asettaa 70-luvun tasolle. Olen itse syntynyt -72, eikä silloin matkusteltu ulkomaille tai edes kotimaassa. Olen lapsuudessa ja nuoruudessa käynyt kerran Espanjassa ja kerran Ruotsissa. Nykyään pitää päästä matkustelemaan joka vuosi, useitakin kertoja. Ruoka oli perusruokaa: perunaa ja kastiketta, kylkeen tomaattia. Nyt pitää saada sushibuffasta kalliit sushit. Vaatteet olivat vaatimattomia, ei osteltu merkkivaatteita. Nyt pitää olla kallista kaikilla.
Tämä on niin totta!
Vierailija kirjoitti:
On se hirveetä, kun ei voi laittaa parin vuoden väkein sisustusta uusiksi, matkustella ainakin sen kaksi kertaa vuodessa, ostella vaatteita ja kenkiä jatkuvasti, käydä usein ulkona syömässä / tilata ruokaa kotiin jne.jne. siis mistä lähtien tällainen kuului ihmisten arkeen? Tai edes juhlaan...
Hyvin sanottu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla suuret ikäluokat ostivat ensimmäisen autonsa ja maa autoistui nopeasti. Vuonna 1976 Suomessa saavutettiin miljoonan henkilöauton raja.
Tällä hetkellä henkilöautoja on liikennekäytössä kolmisen miljoonaa. Jokainen voi laskea, kuinka paljon rahaa vapautuisi muuhun kulutukseen, jos autoista kaksi kolmasosaa korvattaisiin kimppakyydeillä tai julkisilla.
Oma isoisäni oli 70-luvulla ammatiltaan kuorma-autoilija, mutta siviilielämässä riitti mopo.
Niin riitti, koska isommat tavarat kulkivat kotiin sillä kuorma-autolla DUH!
Niin mitkä tavarat? Ei 70-luku ollut mitään kulutusjuhlan kulta-aikaa.
Eläkkeelle pääsi 65-vuotiaana silloin. Eläkkeellä oloaika oli lyhyempi kuin nyt.