Lue keskustelun säännöt.
Tutkimus: Suomen hyvinvointi 1970-luvun tasolla
03.04.2022 |
Vuonna 1989 hyvinvoinnin kasvu kääntyi pahoinvoinnin lisääntymiseksi. Suomessa on nyt yhtä hyvä olla tai huono olla kuin 1970-luvulla.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko 70-luvulla pahoinvointia?
Ihmiset elivät elämäänsä, kävivät töissä, matkustelivat harvoin (tai: harvat matkustelivat), viettivät hyvää, vaatimatonta elämäää, joka oli silloin ihan normaalia, onnellistakin. Ei olisi voitu kuvitellakaan, että nykyisen kaltainen kulutushysteria ja matkat monta kertaa vuodessa, luksuskesämökit, koko ajan uuden tavaran raahaaminen kotiin ja sen esittely muille, kalliin elektroniikan hankkiminen jo pikkulapsi-iässä olisi jotain "normaalia elämää", ja joka ei tähän kulutusstandardiin yllä, on KÖYHÄ!70-luvulla oli ihanaa. Elämä oli ihan riittävän hyvää ja onnellista. Ihmiset kävivät töissä ja hoitivat asiansa. Ei vielä ollut keksitty joka toisen masennusta ja yhteiskunnan elätiksi ryhtymistä milloin milläkin syyllä.
Ihmiset kävivät töissä, ja jos töitä ei ollut, muuttivat Ruotsiin.
Ihmiset kuolivat nuorempina, eläkkeiden maksamiseen ei mennyt niin paljon rahaa. Eläkkeellä ei ehditty olla keskimäärin kuin joku kymmenen vuotta.
Liikenteessä kuoli viisi kertaa niin paljon ihmisiä kuin nykyään, ja kaikkialla tupakoitiin. Jos naapurin setä kaappasi nurkan taa ja kähmi siellä, siitä ei kehdannut kertoa kenellekään.
Ennen eläkkeisiin ei mennyt niin paljon rahaa koska eläkeläisiä ei yksinkertaisesti ollut. Suuret ikäluokat syntyivät vasta 1945-1950. Aiemmin ihmisiä syntyi tasaisemmin, mutta kyllä 60-vuotiaaksi elänyt ennenkin eli helposti noin 80-vuotiaaksi. Aiempien vuosikymmenten suuri lapsikuolleisuus vain laski keskimääräistä elinikää hyvin paljon.
Kysymys ei ollut pelkästään lapsikuolleisuudesta, vaan esim. 50-vuotiaana odotettavissa olevan loppuelämän pituudesta. Valitsen tuon 50 vuotta rajaksi siksi, että ennen oli tavallisempaa kuolla vielä töissä ollessaan. Tähän on ollut vaikuttamassa lääketieteen kehitys, ennen muuta syöpähoitojen mutta kyllä muidenkin tautien, sekä sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien väheneminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko 70-luvulla pahoinvointia?
Ihmiset elivät elämäänsä, kävivät töissä, matkustelivat harvoin (tai: harvat matkustelivat), viettivät hyvää, vaatimatonta elämäää, joka oli silloin ihan normaalia, onnellistakin. Ei olisi voitu kuvitellakaan, että nykyisen kaltainen kulutushysteria ja matkat monta kertaa vuodessa, luksuskesämökit, koko ajan uuden tavaran raahaaminen kotiin ja sen esittely muille, kalliin elektroniikan hankkiminen jo pikkulapsi-iässä olisi jotain "normaalia elämää", ja joka ei tähän kulutusstandardiin yllä, on KÖYHÄ!1989 alkoi lama, virka ja rahavalta pilasivat maamme täysin. Saivat mahdollisuuden iskeä ja muuttuivat kuin kansan vihollisiksi, nykyään on kansakunta katoamassa, vaikka ollaan onnellisuuden huipulla, lienee vain uuseliitiltä onnellisuudesta kysytty.
Sen lamat syyt olivat kyllä jo aiemmin 80-luvulla harjoitetussa politiikassa. Kysymyksessä oli maailmanlaajuinen lama, ei se vain Suomea koskenut, mutta jo olisi oltu fiksuja, olisi sen tuloon varauduttu. Vaan eipä oltu, pankit tuputtivat lainaa ovista ja ikkunoista, ja ihmisethän ottivat kun saivat ja uskoivat että töitä ja sen myötä takaisinmaksukykyä piisaa, eikä valtiovalta tätä mitenkään hillinnyt, melkeinpä päinvastoin.
Mikä ihmeen GPI? Artikkeli on vuodelta 2008. Siinä sanottiin, että GPI on mitattu ekan kerran. En muista koskaan kuulleeni moisesta indeksistä. Oliko se myös ainoa kerta?
No, NL romahtaminen poisti ajan jolloin heikkolaatuiset ja halvalla tuotetut tavarat revittiin käsistä eli rahasammon joka tuotti miljardeja valtion kassaan hyvinvointipalveluiden tuottamiseen. Toinen vastaavanlainen alho koettiin Nokian matkapuhelinbisneksen romahtaessa. Hyvinvointi tarvitsee rahaa ja tällä hetkellä keskiluokka on köyhempää kuin koskaan, kiitos tiukalle vedettyjen verojen ja suunta on aina vain alaspäin uusien ikäluokkien pienentyessä ja vanhuksien lisääntyessä.
Kannattaa varustautua siis siihen, että paluuta entiseen ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla suuret ikäluokat ostivat ensimmäisen autonsa ja maa autoistui nopeasti. Vuonna 1976 Suomessa saavutettiin miljoonan henkilöauton raja.
Tällä hetkellä henkilöautoja on liikennekäytössä kolmisen miljoonaa. Jokainen voi laskea, kuinka paljon rahaa vapautuisi muuhun kulutukseen, jos autoista kaksi kolmasosaa korvattaisiin kimppakyydeillä tai julkisilla.
Oma isoisäni oli 70-luvulla ammatiltaan kuorma-autoilija, mutta siviilielämässä riitti mopo.
Niin riitti, koska isommat tavarat kulkivat kotiin sillä kuorma-autolla… DUH!
Nykyään ostetaan varmaan aika paljon niitä ”isompia tavaroita”, kun autojakin on kolminkertainen määrä. Ihmiset itsekin ovat aika hurjan paljon isompia...
Muuten isoisäni jäi eläkkeelle mainitulla 70-luvulla. Pärjäsivät mummon kanssa mopoineen mainiosti ilmankin kuorma-autoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään oletus tavallisesta elintasosta on vääristynyt ja ollaan tyytymättömiä, kun oma elintaso ei olekaan samaa kuin rikkailla. Itse elin aika vaatimattoman ja ehkä köyhänkin lapsuuden 80- ja 90-luvuilla, mutten muista että minä tai vanhempani olisivat olleet onnettomia tai harmitelleet asioita joihin ei ollut varaa. Olimme tottuneet siihen elintasoon joka meillä oli. Emme käyneet elokuvissa tai ravintoloissa emmekä matkustelleet ulkomaille, minulla ei ollut koskaan mitään kallista harrastusta mutta sain kyllä harrastusvälineitä.
Vaikka lapsuudessani totuin vaatimattomaan elintasoon, olen nyt aikuisena onnistunut parantamaan elintasoani selkeästi vanhempiini nähden. Ikäväkseni olen huomannut, että nyky-yhteiskunnassa on vaikeaa olla tyytyväinen siihen mitä on, sillä yhteiskunta ruokkii tyytymättömyyttä.
80 luvulla kaikki oli töissä. Massatyöttömyys alkoi 90 luvun lamasta eikä ole koskaan loppunut. Se aiheuttaa valtavia taloudellisia ja myös sosiaalisia ongelmia koska työttömiä sorretaan eikä heitä kohdella ihmisarvoisesti. Se paha olo siirtyy koko yhteiskuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin laitoit rahaa viimeisinä 3 kuukautena? Menikö rahasi vain vuokraan ja ruokaan? Köyhäkin kuluttaa aika tavalla, 70-luvulla ei osteltu todellakaan koko ajan kaikkea. Köyhyyden kriteerit on muuttuneet. Enkä tarkoita, ettei voisi olla tiukkaa, mutta olemme sokeutuneet kulutukseen.
70-luvulla jokainen hankinta mietittiin tarkoin. Tavara saatettiin ottaa kotiin kokeiluun tai vaate sovitettavaksi ja hankinta tehtiin tarveharkinnan perusteella. Kodinkoneet kestivät paremmin ja niitä myös korjattiin vikojen ilmaantuessa ja taas mentiin vuosia samalla laitteella. Jokaista eri toimenpidettä varten ei myöskään tarvita erillistä konetta. Astioita oli sen verran kuin tarvittiin ja sama 12 h parempi serviisi palveli vuosikymmenet.
Oli myös energiakriisi ja sähköä säännösteltiin jossain vaiheessa. Öljy oli jo silloin loppumassa maailmasta ja oli puhetta, että tulevaisuudessa autot liikkuisivat muulla kuin fossiilisessa polttoaineella. Kummasti sitä öljyä on kuitenkin riittänyt ja vihreä energia alkaa pakon edessä vasta nyt kehittyä.
1989 alkoi globaali poliittisen järjestelmän muutos. Lama-aika alkoi suomessa vasta 1991. Lama oli yhdistelmä idänkaupan hiipumista, pankkikriisiä ja kotikutoista laskusuhdanteen voimistamista. Ei tainnut lasku langeta kenellekään syylliselle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla suuret ikäluokat ostivat ensimmäisen autonsa ja maa autoistui nopeasti. Vuonna 1976 Suomessa saavutettiin miljoonan henkilöauton raja.
Tällä hetkellä henkilöautoja on liikennekäytössä kolmisen miljoonaa. Jokainen voi laskea, kuinka paljon rahaa vapautuisi muuhun kulutukseen, jos autoista kaksi kolmasosaa korvattaisiin kimppakyydeillä tai julkisilla.
Oma isoisäni oli 70-luvulla ammatiltaan kuorma-autoilija, mutta siviilielämässä riitti mopo.
70-luvulla ja vielä 80-alun alussakin liftaaminen tuntui olevan melko yleistä. Muistan että aika usein tapahtui niin, että kun oltiin vähän pidemmällä matkalla, poimittiin jossain vaiheessa joku liftari kyytiin. Olin itse lapsi tuohon aikaan, mutta kerran kun olin joidenkin kaverien kanssa vähän kauempana kotoa ja jostain syystä kävellen, kokeilimme paluumatkalla ihan huviksemme liftaamista, eikä siinä kestänyt montaakaan minuuttia, kun joku auto pysähtyi ja otti kyytiin.
Vierailija kirjoitti:
80 luvulla kaikki oli töissä. Massatyöttömyys alkoi 90 luvun lamasta eikä ole koskaan loppunut. Se aiheuttaa valtavia taloudellisia ja myös sosiaalisia ongelmia koska työttömiä sorretaan eikä heitä kohdella ihmisarvoisesti. Se paha olo siirtyy koko yhteiskuntaan.
"Turska" ja Sipilä jatkoivat maamme teurastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko 70-luvulla pahoinvointia?
Ihmiset elivät elämäänsä, kävivät töissä, matkustelivat harvoin (tai: harvat matkustelivat), viettivät hyvää, vaatimatonta elämäää, joka oli silloin ihan normaalia, onnellistakin. Ei olisi voitu kuvitellakaan, että nykyisen kaltainen kulutushysteria ja matkat monta kertaa vuodessa, luksuskesämökit, koko ajan uuden tavaran raahaaminen kotiin ja sen esittely muille, kalliin elektroniikan hankkiminen jo pikkulapsi-iässä olisi jotain "normaalia elämää", ja joka ei tähän kulutusstandardiin yllä, on KÖYHÄ!70-luvulla oli ihanaa. Elämä oli ihan riittävän hyvää ja onnellista. Ihmiset kävivät töissä ja hoitivat asiansa. Ei vielä ollut keksitty joka toisen masennusta ja yhteiskunnan elätiksi ryhtymistä milloin milläkin syyllä.
Ihmisenset kävivät töissä, ja jos töitä ei ollut, muuttivat Ruotsiin.
Ihmiset kuolivat nuorempina, eläkkeiden maksamiseen ei mennyt niin paljon rahaa. Eläkkeellä ei ehditty olla keskimäärin kuin joku kymmenen vuotta.
Liikenteessä kuoli viisi kertaa niin paljon ihmisiä kuin nykyään, ja kaikkialla tupakoitiin. Jos naapurin setä kaappasi nurkan taa ja kähmi siellä, siitä ei kehdannut kertoa kenellekään.
Ja kiusatuksi joutuminen oli kiusatun syytä!
Täysin vääristelevä tutkimus ja väite. Koko tutkimus ja artikkeli perustuu hyvinvoinnin mittaamiseen gpi:llä. Se taas perustuu ajatukseen, että sitä onnellisempi yhteiskunta, mitä vähemmän on tuloeroja. Esim. Neuvostoliitto olisi tuon mittarin mukaan ollut moninverroin onnellisempi maa kuin USA... Jokainen ymmärtänee, ettei niin ole, vaan sellaisten väitteiden taustalla on ideologia. 1970-luvulla epäilemättä tuloerot olivat pienemmät Suomessa kuin elintason noustua sen jälkeen. Tuon logiikan mukaan onnellisuus olisi korkeampaa, jos kaikkien kk-tulot olisivat 500 euroa/kk kuin jos osalla ne olisivat 3500 euroa ja osalla 4500 euroa. Mutta eiköhän kaikki haluaisi oikeasti ne tuhansien kuukausitulot mieluummin.
"Kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indeksi (Index of Sustainable Economic Welfare, ISEW) on Herman Dalyn ja John B. Cobb Jr:in vuonna 1989 kehittämä kestävän taloudellisen hyvinvoinnin mittari. ISEW ottaa huomioon kuluttajien hyvinvoinnin tasoon vaikuttavat tekijät kattavasti rahamääräisinä. ISEW:n laskennan lähtökohtana toimii yksityinen kulutus, jota painotetaan yhteiskunnan tulonjaon tasaisuutta kuvaavalla Gini-indeksillä siten, että tasaisempi tulonjako tuottaa kulutukselle korkeamman arvon. Painotuksen taustalla on oletus, että tulonjaon tasaisuus lisää yhteiskunnan hyvinvointia."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko 70-luvulla pahoinvointia?
Ihmiset elivät elämäänsä, kävivät töissä, matkustelivat harvoin (tai: harvat matkustelivat), viettivät hyvää, vaatimatonta elämäää, joka oli silloin ihan normaalia, onnellistakin. Ei olisi voitu kuvitellakaan, että nykyisen kaltainen kulutushysteria ja matkat monta kertaa vuodessa, luksuskesämökit, koko ajan uuden tavaran raahaaminen kotiin ja sen esittely muille, kalliin elektroniikan hankkiminen jo pikkulapsi-iässä olisi jotain "normaalia elämää", ja joka ei tähän kulutusstandardiin yllä, on KÖYHÄ!
Toivon totisesti että tämä "kehitykseksi" kutsuttu menis reippaalla voimalla taaksepäin. Tai lähinnä ja etupäässä se mitä nk.korvien välissä on ihmisillä viimeisinä vuosikymmeninä tapahtunut (en edes yritä arvailla sitä ,,,). Esim.tekniikan yms.kehittymisessä ei ole sinänsä pahaa, mutta niihin ja kaikkeen liittyvissä älyttömissä villityksissä on erittäinkin paljon sitä ... Maailma on ehkä kehittynyt, mutta ihmisarvo on täysin surkastunut sen mukana, ja kauna ja kademieli on joka hetki hetkeltä entistä suurempi ... :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla suuret ikäluokat ostivat ensimmäisen autonsa ja maa autoistui nopeasti. Vuonna 1976 Suomessa saavutettiin miljoonan henkilöauton raja.
Tällä hetkellä henkilöautoja on liikennekäytössä kolmisen miljoonaa. Jokainen voi laskea, kuinka paljon rahaa vapautuisi muuhun kulutukseen, jos autoista kaksi kolmasosaa korvattaisiin kimppakyydeillä tai julkisilla.
Oma isoisäni oli 70-luvulla ammatiltaan kuorma-autoilija, mutta siviilielämässä riitti mopo.
Niin riitti, koska isommat tavarat kulkivat kotiin sillä kuorma-autolla… DUH!
Mitkä isommat tavarat?
Huonekalut ostettiin naimisiin mennessä ja niitä käytettiin sen jälkeen.
Lähiruokakaupassa käytiin kävellen tai pyörällä päivittäin, ja sieltä tuotiin yksi kassillinen raaka-aineita, mistä sitten tehtiin kotona ruoka.
Suomessa ei ole toimivaa poliisia tai rikosseuraamuslaitosta
Ei toimivaa lastensuojelua
Ei toimivaa varhaiskasvatusta
Ei toimivaa peruskoulua
Ei toimivaa ammattiopetusta..
... perusterveydenhoitoa, sairaalahoitoa, nuorisopsykiatrianq, lasten tehoa, tukea synnyttäjille...
Minusta tämä maa ei ole hyvinvointivaltio
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole toimivaa poliisia tai rikosseuraamuslaitosta
Ei toimivaa lastensuojelua
Ei toimivaa varhaiskasvatusta
Ei toimivaa peruskoulua
Ei toimivaa ammattiopetusta..
... perusterveydenhoitoa, sairaalahoitoa, nuorisopsykiatrianq, lasten tehoa, tukea synnyttäjille...Minusta tämä maa ei ole hyvinvointivaltio
Olen eri kieltä jokaisesta kohdasta. Tosin psykiatrista ei ole kokemuksia, mutta kyllä niitäkin palveluja on. Ei pitäisi päätyä tilanteeseen, jossa ko palvelua edes tarvitaan. Kotikasvatus ja tapojen ja vastuun opettaminen kuuluu kotiin, ei minnekään muualle.
Suomen valtionvelka oli 8,6 miljardia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole toimivaa poliisia tai rikosseuraamuslaitosta
Ei toimivaa lastensuojelua
Ei toimivaa varhaiskasvatusta
Ei toimivaa peruskoulua
Ei toimivaa ammattiopetusta..
... perusterveydenhoitoa, sairaalahoitoa, nuorisopsykiatrianq, lasten tehoa, tukea synnyttäjille...Minusta tämä maa ei ole hyvinvointivaltio
Olen eri kieltä jokaisesta kohdasta. Tosin psykiatrista ei ole kokemuksia, mutta kyllä niitäkin palveluja on. Ei pitäisi päätyä tilanteeseen, jossa ko palvelua edes tarvitaan. Kotikasvatus ja tapojen ja vastuun opettaminen kuuluu kotiin, ei minnekään muualle.
Eri mieltä siis. Tämä on todellinen hyvinvointivaltio ja maailman onnellisin sellainen.
1989 alkoi lama, virka ja rahavalta pilasivat maamme täysin. Saivat mahdollisuuden iskeä ja muuttuivat kuin kansan vihollisiksi, nykyään on kansakunta katoamassa, vaikka ollaan onnellisuuden huipulla, lienee vain uuseliitiltä onnellisuudesta kysytty.