Lue keskustelun säännöt.
Mistä teidän mielestänne anoreksia johtuu?
Kommentit (22)
Nettipornosta , aika pitkälti tässä tyhjentävä vastaus. Tytöt kattoo että tuommoinenko minun pitää olla ja ottavat siitä mallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En työskentele syömishäiriöisten kanssa, mutta muulla tavoin oireilevien kyllä. Enkä tiedä, meneekö arvailuni ollenkaan oikein, mutta tavalla tai toisella näen anoreksian liittyvän tunne-elämän säätelyyn. Kun ei ole muita keinoja hallita mieltään, niin tehdään sitä ulkoisella asialla (kuten syömisellä, laihduttamisella), jotta saadaan hetkellisesti hyvä olo. (sama kuin päihteiden käytöllä)
Tältä pohjalta näen, että tunne-elämä pitäisi saada tasapainoon tunnetaitoja opettelemalla ja itsetuntoa nostamalla, jolloin voisi elää tasapainossa itsensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En työskentele syömishäiriöisten kanssa, mutta muulla tavoin oireilevien kyllä. Enkä tiedä, meneekö arvailuni ollenkaan oikein, mutta tavalla tai toisella näen anoreksian liittyvän tunne-elämän säätelyyn. Kun ei ole muita keinoja hallita mieltään, niin tehdään sitä ulkoisella asialla (kuten syömisellä, laihduttamisella), jotta saadaan hetkellisesti hyvä olo. (sama kuin päihteiden käytöllä)
Tältä pohjalta näen, että tunne-elämä pitäisi saada tasapainoon tunnetaitoja opettelemalla ja itsetuntoa nostamalla, jolloin voisi elää tasapainossa itsensä kanssa.
Onko anorektikolla hyvä olo? Hänhän on luuranko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä järkeä kysyä tällaista maallikoilta?
Eivätköhän psykiatrit tiedä. Lue muutama nykyaikainen lastenkasvatusopas, jos haluat ennaltaehkäistä. Läsnä kannattaa olla ja tukea lasta. Tunnetaidot ovat tärkeitä. Traumat pitää käsitellä. Itsetuntoa tulee kehittää kannustamalla lasta haastamaan itseään, asettamaan tavoitteita ja uskomaan itsensä. Toisaalta pitää varoa, ettei mene ylisuorittamisen puolelle.
Monen toimintakykyisenkin aikuisen kannattaisi mennä psykoterapiaan, niin lapset voisivat varmasti paremmin.
Perheessä autoritääristä kasvatusta. Ihmistä ei hyväksytä sellaisena kuin hän on. Lihavuutta ei suvaita. Lapsi kuullut, että laihana oleminen on tärkeintä mitä on, sitten hän on hyvä ja kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En työskentele syömishäiriöisten kanssa, mutta muulla tavoin oireilevien kyllä. Enkä tiedä, meneekö arvailuni ollenkaan oikein, mutta tavalla tai toisella näen anoreksian liittyvän tunne-elämän säätelyyn. Kun ei ole muita keinoja hallita mieltään, niin tehdään sitä ulkoisella asialla (kuten syömisellä, laihduttamisella), jotta saadaan hetkellisesti hyvä olo. (sama kuin päihteiden käytöllä)
Tältä pohjalta näen, että tunne-elämä pitäisi saada tasapainoon tunnetaitoja opettelemalla ja itsetuntoa nostamalla, jolloin voisi elää tasapainossa itsensä kanssa.
Onko anorektikolla hyvä olo? Hänhän on luuranko!
No ei tietenkään ole, mutta tunnetasolla saa syömisellään hetkellisen hallinnan itsestään, jolloin voi kokea hetkellisesti, että ei ole ahdistunut. Tuo hyvä olo on huono ilmaus tosiaan, mutta ei anorektikolla varmaan ole muutoinkaan sama mittaristo hyvään oloon kuin terveellä ihmisellä. Jollain tavalla ei kykene kuuntelemaan kehon viestejä oikein ja toteuttamaan hyvää oloa kuin terve ihminen.
Kuten äskenkin viittasin päihdeongelmaisiin, niin samoinhan he hetkellisesti kokevat alkoholin auttavan saamaan tilanteen hyväksi, siinä hetkessä, vaikka tosi asiassa alkoholinkäyttäminen pahentaa oloa pitkässä juoksussa.
Vierailija kirjoitti:
En työskentele syömishäiriöisten kanssa, mutta muulla tavoin oireilevien kyllä. Enkä tiedä, meneekö arvailuni ollenkaan oikein, mutta tavalla tai toisella näen anoreksian liittyvän tunne-elämän säätelyyn. Kun ei ole muita keinoja hallita mieltään, niin tehdään sitä ulkoisella asialla (kuten syömisellä, laihduttamisella), jotta saadaan hetkellisesti hyvä olo. (sama kuin päihteiden käytöllä)
Tältä pohjalta näen, että tunne-elämä pitäisi saada tasapainoon tunnetaitoja opettelemalla ja itsetuntoa nostamalla, jolloin voisi elää tasapainossa itsensä kanssa.
Saatat olla oikeilla jäljellä. Jälkeen päin olen ajatellut että oma syömishäiriöni johtui konttollista, se oli se yksi asia jonka hallitsin ja pystyin näkemään mitä sain aikaan.
Ja tuolle joka ihmetteli hyvää oloa niin siinä tarkoitetaan henkistä puolta. Vaikka minusta nälkä on aina ollut mukava tunne, se tosin voi johtua aiemmasta sairastelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En työskentele syömishäiriöisten kanssa, mutta muulla tavoin oireilevien kyllä. Enkä tiedä, meneekö arvailuni ollenkaan oikein, mutta tavalla tai toisella näen anoreksian liittyvän tunne-elämän säätelyyn. Kun ei ole muita keinoja hallita mieltään, niin tehdään sitä ulkoisella asialla (kuten syömisellä, laihduttamisella), jotta saadaan hetkellisesti hyvä olo. (sama kuin päihteiden käytöllä)
Tältä pohjalta näen, että tunne-elämä pitäisi saada tasapainoon tunnetaitoja opettelemalla ja itsetuntoa nostamalla, jolloin voisi elää tasapainossa itsensä kanssa.
Saatat olla oikeilla jäljellä. Jälkeen päin olen ajatellut että oma syömishäiriöni johtui konttollista, se oli se yksi asia jonka hallitsin ja pystyin näkemään mitä sain aikaan.
Ja tuolle joka ihmetteli hyvää oloa niin siinä tarkoitetaan henkistä puolta. Vaikka minusta nälkä on aina ollut mukava tunne, se tosin voi johtua aiemmasta sairastelusta.
Ja täytyy muistaa, että nämä erilaiset oireilut on todella inhimillisiä ja ihan loogisia toimintatapoja, kun muita "selvitytymiskeinoja" ei ole käytössä. Tiedostaessaan niistä voi sitten opetella hiljalleen pois ja saada uusia tilalle. Uskon myös, että aika moni tässä yhteiskunnassa oireilee tuolla hallinnan tunteella ja kontrolloinnilla, mutta läheskään aina sitä ei tunnisteta eikä se edes välttämättä mene sairaalloisen toiminnan puolelle (sehän voi siis kohdistua melkein mihin vaan; ruokavalioon, statuksen ylläpitoon, urheiluun, työelämään jne..). Mutta silti ihmisen kokemuksena se voi olla, että on "pakko tehdä asioita tietyllä tavalla, jotta pää pysyy kasassa". Tietenkin omat hallintakeinot onkin tärkeitä myös psyyken toiminnan kannalta, mutta toisaalta ihmisten olisi hyvä myös miettiä omia keinojaan olla läsnä, suorittamatta ja kokeilla, miltä luottamus elämään tuntuu, ilman että tarvitsee kokea olevansa koko ajan itse puikoissa ja hallitsemassa kaikkea.
Mutta ehkä tähän tarpeeseen onkin noussut juuri mindfulness- ja joogajutut, jotka tänä päivänä ovat aika suosittuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En työskentele syömishäiriöisten kanssa, mutta muulla tavoin oireilevien kyllä. Enkä tiedä, meneekö arvailuni ollenkaan oikein, mutta tavalla tai toisella näen anoreksian liittyvän tunne-elämän säätelyyn. Kun ei ole muita keinoja hallita mieltään, niin tehdään sitä ulkoisella asialla (kuten syömisellä, laihduttamisella), jotta saadaan hetkellisesti hyvä olo. (sama kuin päihteiden käytöllä)
Tältä pohjalta näen, että tunne-elämä pitäisi saada tasapainoon tunnetaitoja opettelemalla ja itsetuntoa nostamalla, jolloin voisi elää tasapainossa itsensä kanssa.
Onko anorektikolla hyvä olo? Hänhän on luuranko!
On, syömisen/painon hallinta tuo hänelle henkistä hyvää oloa, fyysisesti ei niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse anoreksian sairastaneena minulla oli ensimmäisenä kyse hallinnan tunteesta. Toki ajatus siitä, että minun pitäisi laihduttaa, oli mukana. Tuntui että syöminen (tai oikeastaan syömättömyys) ja liikunta oli ainoa asia jota pystyin hallita elämässäni, siihen kukaan ei voinut puuttua ja sanella miten voisin asiat tehdä. Se oli mulle omaa ja josta sain päättää itse. Tuntui etten ansainnut syödä ja ikäänkuin rankaisin itseäni liikunnalla ja syömättömyydellä.
Tätä on tosi vaikea selittää. Mutta kommentoija 4 osasi aika hyvin tiivistää asian tai ainakin tuo voisi kuvastaa omaa tilannettani, jossa silloin olin. Toki syyt voivat olla moninaiset, jokainen on yksilö ja jokaisella on omat kokemukset ja syyt tässä asiassa.
Hallitseva ja ahdistava äitisuhde. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En työskentele syömishäiriöisten kanssa, mutta muulla tavoin oireilevien kyllä. Enkä tiedä, meneekö arvailuni ollenkaan oikein, mutta tavalla tai toisella näen anoreksian liittyvän tunne-elämän säätelyyn. Kun ei ole muita keinoja hallita mieltään, niin tehdään sitä ulkoisella asialla (kuten syömisellä, laihduttamisella), jotta saadaan hetkellisesti hyvä olo. (sama kuin päihteiden käytöllä)
Tältä pohjalta näen, että tunne-elämä pitäisi saada tasapainoon tunnetaitoja opettelemalla ja itsetuntoa nostamalla, jolloin voisi elää tasapainossa itsensä kanssa.
Onko anorektikolla hyvä olo? Hänhän on luuranko!
On, syömisen/painon hallinta tuo hänelle henkistä hyvää oloa, fyysisesti ei niinkään.
Aika kova väite. Kyllä mä sanoisin, että vaikka anorektikon temput tuo hänelle HETKELLISTÄ hyvää oloa, niin pääosin olo on kyllä todella ahdistunut ja neuroottinen. Ihan jokainen syöty ruoka aiheuttaa ahdistusta, liian vähän liikkuminen aiheuttaa ahdistusta, "kiinnijäämisen pelko" aiheuttaa ahdistusta jne.
Kehopositiivisuus on myös jo rexia.
siitä, ettei enää ole luonnonvalintaa, vaan tuollaisetkin pääsevät lisääntymään. ennen luonto olisi karsinut päävikaiset nirsot pois
Mulla johtuu pitkälti kehodysforiasta. En kestä yhtään naisellisia piirteitä kropassani, joten kompensoin esim. epätoivottua hormonitoimintaa, vääriin paikkoihin kertyvää rasvaa yms. näillä keinoin.
Syömishäiriö tunnetusti myös muuttaa pitkään jatkuessaan henkilön ajattelu- ja toimintamalleja, joten lopulta koko homma kroonistuessaan muistuttaa ihan samanlaista addiktiivista, pakonomaista käyttäytymistä kuin esim. alkoholisteilla, uhkapelaajilla jne.
Syitä voi olla monenlaisia. Kuten mielenterveysongelmissa yleisemminkin.