Kuinka pitkään jaksaisit totaali-yksinhuoltajana?

Ei multa ainakaan ole kyselty, kauanko aion jaksaa :) Niin kauan jaksetaan kuin on alaikäisiä lapsia. Ja heistähän sitä voimaa saa, jos minulta kysytään. Nyt on kihomatotartunta päällä vielä muun lisäksi, joten pyykkikone pyörii. Senkin kyllä jaksaa.

#3 on kylläkin neljä lasta.

Varmaan viikon. Ilman tukiverkkoa siis.

Hyvin oon jaksanut.

Koko elämäni. Niin kauan kuin äitiä tai mummoa kaivattaisiin.

Varmaan arki laitettais siihen malliin, minkä pystyis hoitamaan. Isoin ongelma tulis vastaan taloudellisesti, sillä lasten harrastukset on sen verran tyyriitä, et ei yksin niitä maksais. Mut muuten näiden kanssa jo pärjäilis.

15 vuotta olen jaksanut ja ajattelin vielä 3 vuotta jaksaa :-)

Onhan tässä jo jaksettu, reilut viisi vuotta. "Elinkautista" jäljellä vielä 13 vuotta ja sitten vähän helpottaa. Tarkoitan siis sitä, että pakko jaksaa vielä 13v kunnes nuorimmainen täyttää 18v. Ei kai tätä ihan täysin ilman tukiverkkoa tarvitse pyörittää, onhan sitä kaikenlaista apua saatavilla. Jokaisen ite päätettävä kuinka laajasti apua hyödyntää. Minä hyödynnän suhteellisen vähän, säästellen lähinnä hätätapauksiin. Yritän pitää porukan terveenä, niin ei tarvitse töitä haitata sairaslomilla.

Haasteellisinta on aikataulujen laadinta. Just kun olet saanut paletin kasaan, tulee joku yllätys ja sekaisin menee. Positiivista on kuitenkin se, että tällaisessa perhemallissa lapsista tulee oma-aloitteisia, kun ei jokaista ehdi passaamaan.

Noin kolme päivää.

Neljä ja puoli vuotta tätä on nyt takana, 13 edessä. Koko ajan onneksi helpottaa, paitsi taloudellisesti.

Onneksi ei ikinä tarvitse tosissaan tuollaista miettiä, luojalle kiitos että on vain tuo yksi lapsi.

Koko elämäni jos oikeasti tilanne oliai tämä. Kyllä ihminen yleensä sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tässä omassa tosielämässäni kestin pakosta miehen 3,5 vuorokauden reissun yhden lapsen kanssa. Viimeisenä iltana tilasin miehen piikkiin (hänen suostumuksellaan) itselleni uuden laukun ja pari juttua kotiin palkintona rankoista päivistä. ;)

Nyt olen kolme vuotta jaksanut kolmen alle 10-vuotiaan kanssa. Tukiverkkoja on sen verran, että kerran kuussa saan lapset päiväksi hoitoon (siis muualle kuin tarhaan ja kouluun). Pakkohan sitä on jaksaa. En minä lapsiani pois anna. Ja he kasvavat niin nopeasti. 

Myönnän, että välillä haluaisin lyödä hanskat tiskiin ja sitten itken lapsien nukkuessa. Toisaalta n. 3 vuoden kuluttua nuorimmainenkin on koululainen ja voin aloittaa jonkun oman harrastuksen kodin ulkopuolella. Lasten kanssa se menee nopeasti.

Vastaisin, että 13 vuotta aion jaksaa vielä vähintään :)

Vaikea sanoa. Nyt olen 3 lapsen yhteishuoltaja. Taloudellisesti pärjäisin kyllä, mutta kyllä taitaisin kaivata omaa aikaa ja uutta suhdetta, jotka nyt hoituu lapsivapaalla... No, jos tämä olisi tilanne, niin pakko olisi pärjätä. Maksaisin vanhimmalle nuorimman hoitamisesta, että pääsisin salille ja jumppaan. Jos liikuntaa ehtisin harrastaa, niin pää pysyisi kuosissa. Nytkin olen kokolailla arjesta vastuussa, mutta hengähdystauot jäisi pois... 15 vuotta pitäisi jaksaa vielä.

Hassu kysymys. Suomessa on tuhansia totaaliyksinhuoltajia ja ennen ollut paljon sitäkin enemmän. Itse olen ollut n. 5 vuotta eikä tunnu missään. Mulla tosin on vain yksi perusterve lapsi, hyvä päiväkoti lapselle sekä vakituinen työpaikka. En koe elämääni raskaaksi. Ehkä kolmen kuukauden välein tulee iltaisin haikea ja surumielinen olo siitä ettei lapsen isä tai kukaan muukaan ole jakamassa arkea/juhlahetkiä tms, mutta se menee nopeasti pois.

Vaikka sata vuotta. Helppo homma.

En varmaankaan päivääkään kun alkaisin sitä tukiverkkoa etsimään, mutta periaatteessa niin kauan kuin olisi tarvis

[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 18:55"]

Nyt olen kolme vuotta jaksanut kolmen alle 10-vuotiaan kanssa. Tukiverkkoja on sen verran, että kerran kuussa saan lapset päiväksi hoitoon (siis muualle kuin tarhaan ja kouluun). Pakkohan sitä on jaksaa. En minä lapsiani pois anna. Ja he kasvavat niin nopeasti. 

Myönnän, että välillä haluaisin lyödä hanskat tiskiin ja sitten itken lapsien nukkuessa. Toisaalta n. 3 vuoden kuluttua nuorimmainenkin on koululainen ja voin aloittaa jonkun oman harrastuksen kodin ulkopuolella. Lasten kanssa se menee nopeasti.

Vastaisin, että 13 vuotta aion jaksaa vielä vähintään :)

[/quote]

Itse olet tilanteesi rakentanut :)

En lainkaan, en ole tyhmä.