Miten saan vauvan ulos?

Tai oikeastaan olen jo luopunut toivosta. Ainakaan mitään en jaksa tehä sillä syyllä että jos synnytys käynnistyisi, kun se ei vaan näy käynnistyvän. Täällä vauva todennäköisesti olisi vielä joulunakin mahassa, ellei sitä sieltä pois ajettaisi (ovat lupailleet 20. päivä käynnistää). Ehkä vauva on kuullut minkälainen meno isosiskolla on päällä ja yrittää mahdollisimman pitkään pysytellä turvassa.



Itselläni 1v5kk esikoinen pitää hyvin liikenteessä ja ikkunoitten pesua ym kotitöitä olisi kyllä, jos vaan jaksaisi tehdä. Olen myös miettinyt että jos olisi viisas ja jaksais niin voisi leipoa pakasteeseen vauvan katsojia tai jopa ristiäisiä varten. Tai toisaalta, jos joutais niin kannattais vain levätä ja käydä käveleskelemässä ja yrittää nauttia vielä rauhallisista hetkistä... siis niin varmaan tekisin, jos itse saisin päättää eikä esikoinen määräisi :)



Joka tapauksessa, et ole ainut. Yritetään jotankin päin jaksella!



rv 41+2 (huh, niinkö paljo jo)

Ihanaa että joku muukin on luopunut toivosta. Ei jaksa eikä kiinnosta tehdä mitään,

aika käy pitkästyttäväksi. Mieskin aloittaa kesäloman huomenna ja ei voi tehdä mitään, kun odottaa. Hermot menee kun kaverit ja sukulaiset soittaa tai tekstittelee

useasti päivittäin, että, joko olet jo poksahtunut. Myös jos soitan parhaalle kaverilleni tai kälylleni, niin en kerkiä sanoa mitään, kun ne huutaa puhelimeen että joko olet matkalla sairaalaan.

Mulla on rv 39 + 3 meneillään, mutta kun poika painaa jo yli 4kg ja painaa selkähermoon, niin odottaminen käy TODELLAKIN hermoon:)

Eniten huolestuttaa että selkä poksahtaa ennen kuin poika pääsee maailmaan, kun on ollut toi selkä jo rempallaan ja sain sen just pari vuotta sit kuntoon, niin ei haluais että välilevy menis sijoiltaa tai tulisi niitä välilevyn pullistumia.

PIdän peukkuja teille että päättäisi vauvelit päästää meidät odottamisen "ilosta" ja palkitsisivat meidät terveellä olemuksellaan.



Yritetään pitää lippu korkealla, vaikka ei jaksaisi



Sohvi

onkin just se, kun ihmiset odottaa niin innolla. Onhan se ihanaakin, että meidän vauvaa odotetaan, mutta kun ei itse voi sille mitään ettei se tule ulos. Ja just tuo, että heti jos soittaa jollekin ihan vaan ajankuluksi, niin heti saa tuottaa pettymyksen kun onkin vaan kotona katsomassa telkkaria ja on tylsää :)



Ehkäpä sitä sitten pitäis vaan leipoa pakkaseen tai nauttia viimehetkistä miehen kanssa kahdestaan ja käydä kävelyillä ym. Kun vaan osais lopettaa oman olonsa kuuntelun ja elää päivä kerrallaan. Olispa täälläkin joku 1,5v energiapakkaus niin ei ehtisi pyöriä koko päivää oman navan ympärillä :D



Kiva kuulla, että muutkin on uupuneita.



Maikkoo

Eksyin tänne kurkkaamaan ja pakko kommentoida että ei se vauva sieltä tule vaikka mitä tekisi, 3 yliaikaista raskautta kokeneena voin sanoa, Tämä viimeinen syntyi rv 42+2 ja piti käynnistää, tyttö viihtyi masussa niin hyvin että ei olisi halunnut sieltä ulos ollenkaan. Menin sairaalaan edellisenä päivänä yliaikaiskontrolliin ja meinasivat lähettää takaisin kotiin kun oli niin ruuhkaa siellä mutta sanoin että en lähden enää kyllä mihinkään ennenkuin tämä muksu on ulkona, että en enää jaksa kantaa tätä mahaa. ottivat sitten sisään käynnistykseen taisin olla niin kypsän näköinen, savu nousi päästä X-(

Sitä vielä että meidän tyttö painoi syntyessään 4600kg että sohvi76 jos sulla jo tuossa vaiheessa noin iso niin onko ollut puhetta että leikataanko varsinkin jos menee yliajalle, 4,5 kg on raja että harkitaan leikkausta jos muut tekijät sopivat esim juuri tuo reilusti yliaikainen tai muuta, neuvolassa ei varmaan tuosta puhuta mitään jos ei muuten ole mitään häikkää, no sulla tuo selkä voi mennä.

Meijän vauva syntyi!

Mentiin yliaikakontrolliin ke aamuna, eli rv 41+5, mutta pistivät takaisin kotiin ja käskivät tulla seuraavana aamuna kalvojen puhkasuun. Itkuhan siinä väkisellä pääsi. Ilmeisesti vauva kuuli käynnistysaikataulun ja ymmärsi ettei mikään enää auta ja päättikin sitten alkaa itse tulla. Alkoi supistella ja kätilökaverin kannustamana (melko tehokasta synnytysvalmennusta :)) pysyin liikkeessa koko päivän ja supistukset tiheni ja voimistui. Illalla kahdeksan aikaan oltiinkin miehen kanssa jo takaisin sairaalassa ja 23.22 syntyi ihana pikkuinen tyttö, 3655g ja 50cm. Synnytys meni nopeasti ja hyvvin, vaikkakaan ei kivuttomasti toki. Nyt ollaan jo kotona ja neiti on juuri täyttänyt 2vrk. Tytöt yöunilla (toivottavasti), rauha maassa. Tsemppiä teille, jotka vauvaanne suostuttelette vielä syntymään!