Lue keskustelun säännöt.
Kun pieni lapsi itkee ja huutaa kauhusta
02.04.2022 |
Välillä näkee ihmisiä, alle 3-vuotiaita, jotka eivät tule kuulluksi ja huutavat lopulta paniikissa. Se on kamalaa nähdä kun tietää, että lapselle kokemus on traumatisoiva - ja vanhemmille varmasti vaikea.
Auttaa ei voi, kun tilanne on päässyt paniikiksi asti. En pidä puhumista vanhemmille kannattavana, sillä pelkään, että minäkään en tulisi kuulluksi. Vaikka hyvällä puhuisin, ja rakentavasti, ymmärtäen ettei paniikkia voi käskeä pois; minä osaisin sen lopettaa, mutta pelkään tulevani torjutuksi... ja siis aiheuttavani vanhemmille vain lisää stressiä, jättäen lapsen selvemmin pulaan. Inhottaa olla pelkuri.
Tämä aloitus tuli tilanteesta, jossa äiti kaappasi 2-3 -vuotiaan ja sitoi hänen rattaisiin pakkovoimalla. Lapsen isä lässytti naismaisella äänellä pakollisuudesta, ja toisti samaa niin kauan, että lapsi PANIKOITUI; äiti kehoitti lasta sulkemaan silmänsä (!?) ja toisti tätä hätääntyneellä, mutta luonnottomalla lässyttävällä äänellä. Ajattelin, että vain Luoja voi tätä lasta auttaa.
Kun isä jatkoi lapsen panikoimista...katsoin taakseni ja loin häneen merkitsevän katseen. Onneksi isä hiljeni.
Kun he ohittivat minut, lapsi katsoi minua hädissään "PELASTA MINUT!!!" -ilmeellä - se oli sydäntä särkevää.
Te, joilla on pieniä lapsia. Kun tulee yllättäviä tilanteita, joissa lapsi joutuu tosi yllättäen sopeutumaan (esim. äkkilähtö), muistakaa, että rakkautta ei tarvitse silloinkaan "hyllyttää"; ilmaiskaa myötätuntonne (RAKKAUTENNE LAPSEEN) ja siirtykää/keskittykää nopeasti & jämäkästi tulevaan; älkää jämähtäkö lässyttämään, saati vänkäämään!
Lapset ovat aina yhteistyöhalukkaita, kunhan kokevat, että heidän tunteistaan välitetään. Oikeastaan se pätee kaiken ikäisiin ihmisiin, vai mitä?
paniikissa
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Olipa sekavaa tekstiä, mutta samaa mieltä siitä että kaikki aikuiset eivät todellakaan sovellu vanhemmiksi.
Mihin viestiin viittaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai tiedät, että monet nepsylapset saa hysteerisiä kohtauksia? Sillä ei ole mitään osaa tai arpaa, sanovatko vanhemmat siinä tilanteessa jotain vai eivät.
Missasit aloituksen pointin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonoa käytöstä ei saa palkita, koska se lisää huonoa käytöstä.
Nyt en ymmärrä, mistä puhut. Esimerkki?
Lapsi haluaa huomiota --> lapsi huutaa
--> lapsi saa huomiota --> lapsi huutaa tulevaisuudessa enemmän
Vrt:
Lapsi haluaa huomiota --> lapsi huutaa --> lapsi ei saa huomiota --> lapsi huutaa tulevaisuudessa vähemmän
PASKAAPASKAAPASKAA! Anna lapselle huomiota niin lapsen ei tarvitse huutaa. Laittakaa helevettiin ne kännykkänne ja puhukaa niille lapsillenne!
Ei lapset kyllä aina ole yhteistyökykyisiä. Todellakaan.
Viitaten aloituksessa kuvailtuun miehen puhetapaan, kannustan isiä olemaan rohkeammin MIEHIÄ. Ymmärrän, että yleensä äidillä on ylivalta: heillä on rinnat ja he yleensä imettävät, mikä tekee isän roolista perheen ruokkijana epäsuoran. Mutta isien ei tarvitse - eikä mielestäni kuulu! - olla hyviä kopioita äideistä. Heillä tulee olla omanlaisensa suhde lapseensa; ihan kaikki ihmissuhteissa ei onneksi perustu rutiineihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset kyllä aina ole yhteistyökykyisiä. Todellakaan.
Väsyneenä/kipeänä/nälkäisenä pienet ihmiset ei jaksa mitä tahansa tavalliseen tapaan; aikuisen täytyy vain harjoitella.
Lähtökohtaisesti vastuu on aikuisella, siinä että lapselle ei kasaudu liikaa kestämistä...
Kyllä lapset tahtovat, että aikuisetkin olisivat aina yhteistyökykyisiä! Lapset ymmärtävät kyllä paljon, ja uskovat, mutta eivät siedä kylmäkiskoisuutta. Kukapa sietäisi?
Aina aikuiset ei pysty ennakoimaan, he tekevät virhearvioita. Se on inhimillistä. Silloin lapsen pettymys on sallittava. Ongelmana on ehkä usein se, että kun aikuinen epäonnistuu ja lapsi uupuu (voi olla monen tekijän tulos!) aikuisen voi olla vaikea sietää epäonnistumistaan: hän turvautuu ylikontrollointiin.
Ja pahentaa asioita.
Lapselle voi olla pelottavaa, jos isä on... huono kopio äidistä! 🤯
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ei voi , eikä pidä, mennä lapsen ehdoilla. Vastuulliset aikuiset päättävät. Toivottavasti lapsie ei teekkään aikuiset, jotka eivät osaa kasvattaa
Suomessa suhteellisen paljon sitä ilmiötä, että miehet alkaa naisellistua. Isät yrittää olla äitejä. Oletteko huomanneet? Ei päde todella maskuliinisiin miehiin, mutta suhteellisen moneen. Mikä on tilanne ulkomailla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina ei voi , eikä pidä, mennä lapsen ehdoilla. Vastuulliset aikuiset päättävät. Toivottavasti lapsie ei teekkään aikuiset, jotka eivät osaa kasvattaa
Ei tässä nyt ehdoista puhuttu, vaan tavasta olla suhteessa... Ja kukapa osaisi lasta kasvattaa, kun ei se ole ihmiskunnassa kovin tärkeää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonoa käytöstä ei saa palkita, koska se lisää huonoa käytöstä.
Nyt en ymmärrä, mistä puhut. Esimerkki?
Lapsi haluaa huomiota --> lapsi huutaa
--> lapsi saa huomiota --> lapsi huutaa tulevaisuudessa enemmän
Vrt:
Lapsi haluaa huomiota --> lapsi huutaa --> lapsi ei saa huomiota --> lapsi huutaa tulevaisuudessa vähemmänPASKAAPASKAAPASKAA! Anna lapselle huomiota niin lapsen ei tarvitse huutaa. Laittakaa helevettiin ne kännykkänne ja puhukaa niille lapsillenne!
Lapsi saa kyllä huomiota, mutta ei huutamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärtänyt aloituksesta kovinkaan montaa lausetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmailä
Kyllä. Itse en ole mitenkään pahana pitänyt, kun uhmaparku- tilanteissa ohikulkijat ovat pysähtyneet juttelemaan lapselleni mukavia. Joskus siitä on ollut apua ja koskaan ei ole ollut haittaa. Uusia kivoja tuttavia ollaan saatu.
Se on hyvä, jos ulkopuoliset saavat yrittää auttaa, kunhan lapsen vanhempi kykenee tarvittaessa suojelemaan lasta. Siis jos alkaa vaikuttaa siltä että auttamisyritys onkin häirintää, nolaamista tai muuta kiusantekoa. Epäystävällinen ei tarvitse olla! Mutta suunsa voi avata, kiittää ja lopettaa auttamisyritys, jos siltä tuntuu.
Joskus lapset löytävät turvan nimenomaan vieraista ihmisistä.
Mutta jos tilanne on mennyt liian pitkälle, on mielestäni viisainta olla puhumatta lapselle, tai ainakaan kysellä liikoja.
Kerran ulkopuolinen mieshenkilö yritti kääntää oin 2-vuotiaan hädän huumoriksi. Lapsi oli siihen liian stressaantunut, mutta vanhemmat eivät lopettaneet virnistelijän vitsailua. Mietin, olisiko lapsi tuntenut olonsa turvallisemmaksi, jos vanhemmat olisivat ystävällisesti ja jämäkästi näyttäneet ulkopuoliselle, että on jo 2 aikuista, jotka tilanteesta ovat vastuussa (ja he antavat lapselle tilaa). Tavallaan ulkopuolisen auttamisyrityksen voisi aina kääntää eduksi, ellei ulkopuolinen suoraan pysty auttamaan. On jokin ulkopuolinen epämukavuus, jonka vanhemmat kykenivät torjumaan. Lapsi noteeraa sen kyllä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtänyt aloituksesta kovinkaan montaa lausetta.
Ihmissuhteet on filosofiaa. ;)
Lasta ei saa jättää pulaan. Voi lohduttaa, rauhoittaa, kysyä mikä hätänä, jutella. Osa vanhemmista on narskuja, lapsi jää yksin selviämään.
lapset ovat ihania, mutta minulla ei voi koskaan olla omia voimakkaiden insestifantasioiden takia.
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei saa jättää pulaan. Voi lohduttaa, rauhoittaa, kysyä mikä hätänä, jutella. Osa vanhemmista on narskuja, lapsi jää yksin selviämään.
Miksi lapsi joutuu tilanteeseen, josta hänen pitäisi selvitä.
Vierailija kirjoitti:
lapset ovat ihania, mutta minulla ei voi koskaan olla omia voimakkaiden insestifantasioiden takia.
Omat lapset ovat kuin sinä ja rakastamasi ihminen yhteen sulautuneena, ja lapsesi vuoksi antaisit henkesi. Oma lapsi ei ole kuin kuka tahansa nuori ihminen. Joten epäilen, että fantasiasi kohdistuisi jälkeläiseesi, vaikka en suinkaan kiellä sen mahdottomuutta... (yllättävintä minulle on ollut, että isoäidit ovat hyväksikäyttäneet vauvoja - kaikki maailmassa on näköjään mahdollista.)
Kai tiedät, että monet nepsylapset saa hysteerisiä kohtauksia? Sillä ei ole mitään osaa tai arpaa, sanovatko vanhemmat siinä tilanteessa jotain vai eivät.