Julkiseen sairaalaan joutuminen mursi Kirsti Paakkasen
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008724085.html
Todella ikävää, olisi halunnut yksityiseen sairaalaan, mutta vastoin tahtoaan joutui kitumaan julkisella puolella.
Kommentit (30)
Asuiko Paakkanen yksin?
Silti joku olisi voinut tulla asumaan hänen kanssaan, ja yksityinen hoitajakin olisi voitu palkata kotiin.
Lähipiirissäni menehtyi henkilö, uoka sairasti syöpää muutaman vuoden, ja oli hoitotahdossaan ilmoittanut, että haluaa olla kotona loppuun asti. Olikin sitten viimeiset puoli vuotta vuodepotilaana tipassa kotona. Kotisairaanhoito kävi, milloin tiheämmin, milloin harvemmin. Puoliso tuuppasi lääkkeet tippaletkuun.
Saattohoito onnistuu kotonakin, jos sairaalla on edes vähän apua kotijoukoista.
Rikas ihminen voi palkata apua niin paljon kuin haluaa.
Jos Kirsti Paakkanen kuoli Jorvin sairaalassa, niin hän oli ilmeisesti jo niin huonossa kunnossa, että häntä ei voitu siirtää saattohoitoon viereiseen Espoon sairaalan yhteydessä toimivaan Villa Glimsiin, joka on 15-paikkainen julkinen saattohoito-osasto. Tai sitten Glims oli täynnä.
Mitä tulee Helsingissä toimiviin yksityisiin sairaaloihin, niin Mehiläinen ja Eiran sairaala eivät ainakaan tarjoa saattohoitopalveluita. Ainoastaan kallista toipumishoitoa julkisella puolella tehdyn leikkauksen jälkeen.
On varmaan oikeasti ikävä kokemus viimeisinä päivinään yhtäkkiä joutua ihan toisenlaiseen paikkaan kuin mihin on tottunut. Yhtäkkiä kukaan ei enää kuuntele toiveita samalla tavalla kuin aina ennen, henkilökohtaiset tavarat viedään jonnekin, lääkäriä ei näe, saati tuttua lääkäriä, ympäristö on kolkompi varmaan monella tavalla yksityissairaalaan verrattuna.
Monen muun tavoin ihmettelen, että noin varakkaalle ihmiselle ei ollut mahdollista (?) toteuttaa yksityistä saattohoitoa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Faith kirjoitti:
On varmaan oikeasti ikävä kokemus viimeisinä päivinään yhtäkkiä joutua ihan toisenlaiseen paikkaan kuin mihin on tottunut. Yhtäkkiä kukaan ei enää kuuntele toiveita samalla tavalla kuin aina ennen, henkilökohtaiset tavarat viedään jonnekin, lääkäriä ei näe, saati tuttua lääkäriä, ympäristö on kolkompi varmaan monella tavalla yksityissairaalaan verrattuna.
Monen muun tavoin ihmettelen, että noin varakkaalle ihmiselle ei ollut mahdollista (?) toteuttaa yksityistä saattohoitoa.
Yhtään vähättelemättä KP:n viimeisiä kiusauksia totean, että sama kohtalo on useimmilla vaikeasti sairailla, jotka joutuvat osastohoitoon. Joku voisi kumminkin käyttää sanaa "pääsevät". Sairaalahoitoon pääsy ei milloinkaan ole itsestäänselvää, ei edes Suomessa.
Olennaisempaa on, että sairasta käy katsomassa säännöllisesti edes yksi tuttu, luotettava ihminen.
Eikö se ole hyvä, että perintö säätiöitiin ja nyt siitä jaetaan stipendejä.
Nyt vain alkoi sukulaisia harmittaa, että jäivät ilman miljoonia. Ahneus on jännä juttu. Höperöä mummoa yrittivät saada muuttamaan testamenttia. Ei ehkä olisi muutos edes mennyt läpi enää.
Kirjassaankin sanoo, että perinnön saa lahjakkaat suomalaiset lapset. Ei sukulaiset.
Sillähän hääräs siellä taustalla takapiruna jokin psyko asianhoitaja-hemmo, joka kielsi ystävien yhteydenpidon ja takavarikoi puhelimen.
Inhottava juttu.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut juttua mutta noin lähtökohtaisesti hämmästyttää, miten on mahdollista, ettei upporikas ihminen saa omilla rahoillaan ostaa itselleen sellaista hoitoa, jota haluaa? Ymmärrän, ettei köyhällä ole varaa yksityissairaalaan mutta kun Paakkasella ei tosiaankaa ollut tätä ongelmaa. Vai oliko vanhemmiten?
Yksityissairaaloissa ei tehdä kaikkia vaativampia toimenpiteitä. Ne tehdään julkisella puolella.
Ja Kirstin luottomies, palkollinen, taisi passittaa hänet sen jälkeenkin julkiselle puolelle, vastoin Kirstin tahtoa. Mutta säästyipähän rahaa ja "päästiin siitä akasta vihdoinkin".
Kirstillä ei ollut omia lapsia, jotka olisivat katsoneet Kirstin perään.
Mihinkähän ne säätiön rahat menee?
Vi är alla kommunister när vi dör.
Hoitotestamentti kannattaa tehdä.