Lue keskustelun säännöt.
Uuvuttaa, ei hetken rauhaa lapsoperheessä..
19.09.2015 |
Kolme pientä lasta, pienimmäinen mahakipuilevavauva. Yksi pitkäaikaissairas, yksi villikko. Nyt just tuntuu, että saisipa olla viikonlopun yksin. Hiljaisuudessa, lukea, lenkkeillä, ottaa lasin viiniä. Mitään näitä ehdi nykyään yhtään. Ja omasta valinnasta. Mutta just nyt uuvuttaa. Vauva tässä rinnalla. Kurkku kipeä. Villasukat jalassa. Mies taltuttaa isompia unille..
Kommentit (4)
Oma tarinani on aivan toisenlainen. Elin 10 vuotta mieheni kanssa. Hän oli huippuvirassa ja yleni edelleen. Minä olin yliopistotutkintoa suorittava perheenäiti.
Kulissit kaatuivat ja minä pääsin pois väkivaltaisesta suhteesta.
Lapseni olivat silloin 8 v ja 5 kk. Vieläkin muistan sen lämpimän tunteen, mikä vallitsi kodissamme. Omistauduin lapsilleni enkä kaivannut omaa aikaa. Minulle oma aika oli sitä että kotonamme ei tarvinnut kenenkään pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 20:55"]Kolme pientä lasta, pienimmäinen mahakipuilevavauva. Yksi pitkäaikaissairas, yksi villikko. Nyt just tuntuu, että saisipa olla viikonlopun yksin. Hiljaisuudessa, lukea, lenkkeillä, ottaa lasin viiniä. Mitään näitä ehdi nykyään yhtään. Ja omasta valinnasta. Mutta just nyt uuvuttaa. Vauva tässä rinnalla. Kurkku kipeä. Villasukat jalassa. Mies taltuttaa isompia unille..
[/quote]
❤
Just samoissa fiiliksissä kulkenut viimeisen viikon. Nyt tässä istun uupuneena tunnin saunareissun jälkeen. Lämmitin itselleni ulkosaunan ja sanoin miehelleni että mä meen nyt tunniks pariks tuonne pihanperälle, että moido vaan. Silläaikaa oli lapset syötetty ja iltasatu luettu. Ja heti on vähän parempi fiilis.
/ 5 lapsen äiti
♥