Väkivaltainen exä, traumoja ja elämä sosiaalisesti kuollutta - mikä avuksi?

Opettele espanjaa ja kato mihin se sut johtaa

Mulla on todella monikin asia pielessä pahasti, en jaksa pitää itsestäni huolta kuin välttämättömimmän verran eli pesen hiukset vain, jos joskus käyn vaikkapa lääkärillä tai muuten "ihmisten ilmoilla". Työt teen pääosin etänä. En jaksa olla ihmisten kanssa tekemisissä. En jaksa järjestellä kotiani liioista tavaroista. Olen hoikka, mutten jaksa syödä terveellisesti. Olen kokenut yksinäisyydestäni surua melkein koko aikuisikäni ja ne muutamat parisuhteet olivat vain hetkellinen, yhteensä noin kolmen vuoden ilo monta vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Opettele espanjaa ja kato mihin se sut johtaa

Ok? Voisi kiinnostaakin, mutta ei se sosiaalisiin kontakteihini auta.

Itsellä samanlainen ex, mutta en ole antanut sen vaikuttaa vaan päättänyt, että kiusallanikin jatkan eteenpäin. Tottakai se jälkensä jättää, mutta pakko vaan olla antamatta asioille liikaa painoarvoa ja oppia menneestä se minkä voi. Suosittelisin terapiaa, jossa voit purkaa tuntojasi, jos tuntuu ettei eteenpäin meneminen onnistu. Meillä on vain yksi elämä, ei sitä kannata exän takia hukata... 

Exäni rikkoi itsetuntoni ja aiheutti traumoja väkivaltaisuudellaan. Hän mm. talloi päätäni lattialla ja heitti likavettä päälleni kylpyhuoneessa sekä heitteli mua tavaroilla tai hedelmillä toisinaan. Joskus löi nyrkillä tai kuristi. Uhkaili henkeäni. Toinen exäni uhkasi ampuma-aseella. Pari kertaa mut on yritetty puskaraiskata ulkona. Lapsena mua kiusattiin vuosikaudet koulussa. Äitini ei halua olla läheisissä tekemisissä, vaikka oon aina ollut kiltti ja kunnollinen (tosin liian tarvitseva/needy). En vain pääse noista jutuista yli ja ne ahdistavat. Aloin pelätä ihmisiä joskus parikymppisenä jo. Olen hillitty ja kohtelias sekä ujo. Haluaisin silti kipeästi ystäviä. Mutta naiset hyljeksivät minua (en tiedä syytä).

Terapia tai vastaava nyt vaan on hyvä tie ulos tuosta

Etsi paikkakuntasi väkivaltatyön avopalvelu. Ne palvelut ovat ilmaisia. Esim. Vantaalla avopalveluyksikkö Koivula. Lahdessa turvakodin yhteydessä avopalvelut. Keravalla & Espoossa Lyömätän linja.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä samanlainen ex, mutta en ole antanut sen vaikuttaa vaan päättänyt, että kiusallanikin jatkan eteenpäin. Tottakai se jälkensä jättää, mutta pakko vaan olla antamatta asioille liikaa painoarvoa ja oppia menneestä se minkä voi. Suosittelisin terapiaa, jossa voit purkaa tuntojasi, jos tuntuu ettei eteenpäin meneminen onnistu. Meillä on vain yksi elämä, ei sitä kannata exän takia hukata... 

Mä en vain uskalla sanoa noita juttuja livenä, sillä ihmiset eivät tajua, miksi olen sietänyt sitä kaikkea. Kerran kävin traumaterapiassa eroni jälkeen ja se terapeutti suunnilleen janosi puolestani kostoa exälleni. Tunnen exäni ja kosto olisi ollut pahin virhe. Säikähdin ja lopetin käymästä siellä.

Harvalla on vaan se yksi hullu ex. Useimmiten ne sotkut alkavat jo lapsena. Vanhempien parisuhdemalli. Joka voi olla ihan mitä vaan, eikä edes päälle päin erityisen dramaattista.

Onnekkaita ne, jotka vain "vahingossa" horjahtavat johonkin mänttiin.

Naiset vierastavat miksi?

Varmaankin oma mieli olisi hyvä rauhoittaa.

Kun oma mieli on rauhallinen voi alkaa hitaasti näkemään valoisampaa ympärillään. Miten oman mielen voi rauhoittaa? Se voi olla vaikeaa ja se voi tuntua liiankin vaikealta, lähes mahdottomalta. Luultavasti se ei ole mahdotonta. Ja kun se ei ole mahdotonta, niin se on mahdollista.

Jokainen ihminen on yksilöllinen ja jokainen on nähnyt ja kokenut eri asioita. Negatiivisten asioiden ei kuitenkaan tarvitse määritellä ketään, vaikka negatiivisia asioita olisi nähnyt tai kokenut paljonkin. Joskus negatiivisista asioista kiinni pitäminen voi tuntua jopa turvallisemmalta kuin niistä irrottaminen. Kun on tottunut johonkin, niin siihen on tottunut keho ja mieli.

Mielikuvissa voi olla hyvä pudottaa joitain asioita kokonaan lähettyviltään pois. Hitaasti mieli voi tottua siihen, että joitain asioita jää oikeasti pois. Tällöin on paljon tilaa uudelle.

Jotkut ihmiset välittävät ja ovat ihan mukavia.

Terveisin nainen joka tietää jotain traumaattisuudesta, yksinäisyydestä ja ongelmista

On myös kansallinen Nollalinja, jonne voi soittaa tai chatata asuinpaikasta riippumatta.

https://nollalinja.fi/

Kukaan mies ei ole minua lyönyt, ja silti olen ihan rikki noiden jäljiltä. Enempi se paskanpuhuminen ja vihamielisyys jättää jälkiä. Siis kun jälkikäteen tajuaa miten pimeitä tyyppejä sitä on tullutki katseltua. Ihan vaan siksi että jostain syystä niitä piti jotenkin ymmärtää.

Haaskattua aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Harvalla on vaan se yksi hullu ex. Useimmiten ne sotkut alkavat jo lapsena. Vanhempien parisuhdemalli. Joka voi olla ihan mitä vaan, eikä edes päälle päin erityisen dramaattista.

Onnekkaita ne, jotka vain "vahingossa" horjahtavat johonkin mänttiin.

Mulla kaikki kolme parisuhdetta ovat olleet toimimattomia. Olen päätynyt kontrolloinnin ja väkivallan kohteeksi tavalla tai toisella. Toistan vanhempieni mallia, jossa isäni oli se kiltti ja uskollinen ja äitini se aggressiivinen pettäjä. Itse olen perinyt isäni luonteen.

Itsesääli ja traumojen kanssa mässäily ei ainakaan auta asiaa. Kaikilla on traumoja. Sosiaalisia suhteita saa kun hakeutuu sosiaalisiin suhteisiin. Mieti minkälaisia sosiaalisia suhteita tarvitset ja sitten pikkuhiljaa otat askeleita siihen suuntaan.

Mulla on kans sellainen olo, että mulla on joku "likainen salaisuus". Liittyy kaikkeen kamalaan, jota oon kokenut jo lapsena, kun hoivasin alko-ongelmaista äitiäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä samanlainen ex, mutta en ole antanut sen vaikuttaa vaan päättänyt, että kiusallanikin jatkan eteenpäin. Tottakai se jälkensä jättää, mutta pakko vaan olla antamatta asioille liikaa painoarvoa ja oppia menneestä se minkä voi. Suosittelisin terapiaa, jossa voit purkaa tuntojasi, jos tuntuu ettei eteenpäin meneminen onnistu. Meillä on vain yksi elämä, ei sitä kannata exän takia hukata... 

Mä en vain uskalla sanoa noita juttuja livenä, sillä ihmiset eivät tajua, miksi olen sietänyt sitä kaikkea. Kerran kävin traumaterapiassa eroni jälkeen ja se terapeutti suunnilleen janosi puolestani kostoa exälleni. Tunnen exäni ja kosto olisi ollut pahin virhe. Säikähdin ja lopetin käymästä siellä.

Minulla on myös muutamia huonoja suhteita takana. Minua myös on kiusattu, nuoruusiässä ns kavereiden taholta, ja yksi parisuhde, jossa oli väkivaltaa. Lisäksi nuoruusiän loppupuolella tai varhaisaikuisuuden alussa muutama traumaattinen kokemus. Jostain käsittämättömästä syystä tuollaiset kokemukset tuntuu siltä, että muut eivät tule uskomaan minua, että puhun totta. Että näin on käynyt ja että minulle tehtiin näin. Ehkä just toi, että miksi kukaan jäisi tuollaiseen tilanteeseen aiheuttaa tän ajattelun. 

Lisäksi tuollaisista kokemuksista tulee häpeää, tai itselleni ainakin tuli, ja sitten tulee tunne ettei kelpaa tavallisten ihmisten seuraan, että on jotenkin pilalla ihmisenä. Niin hakeutuu sitten sellaiseen seuraan joka on joko jollain tapaa syrjäytynyttä tai haitallista itselle, eli tulee lisää huonoja kokemuksia ja häpeää. 

En mäkään jaksanut peseytyä, en kokenut varsinaisesti olevani masentunut, en vaan nähnyt sille enää mitään syytä. Koin olevani pilalla, ja jos on niin syvästi ja lopullisesti pilalla, niin miksi edes peseytyä. Muistan kun eräänä päivänä kauan sitten yhtäkkiä ajattelin, että antaisin mitä vain, että voisin tuntea ylpeyttä itsestäni. Koska se mitä koin joka sekunti oli sen vastakohta. Olin sen seurauksena sisältä ihan kuollut. Päätin sillä hetkellä, että aion rakentaa elämäni uudelleen, ainoana tavoitteena se, että voisin joku päivä tuntea vielä sen ylpeyden tunteen. 

Tein hullun lailla töitä, mutta pääsin sisään yliopistoon. Koskaan minulla ei ollut sellaista motivaatiota ollut ennen elämässäni, ei silloinkaan kun asiani olivat vielä hyvin. Menin terapiaan, totesin itselleni, elämä on jättänyt jäljet, mutta aion nousta tästä. Ja nousin, ottamalla askeleen kerrallaan, tekemällä parempia valintoja. 

Vierailija kirjoitti:

Opettele espanjaa ja kato mihin se sut johtaa

Tämä vaikuttaa ehkä ensi vilkaisulla random-kommentilta, mutta komppaan 100 lasissa. Espanjan alkeiden oppimisen jälkeen kannattaa hakeutua espanjankieliseen maahan oppimaan lisää. Siitä se elämä vasta alkaakin muuttua, ja nimenomaan positiiviseen suuntaan.

nim. kokemusta on!

Ja sellainen asia vielä, että pelko ohjaa nyt elämääsi ja valintojasi. Siihen pelkoon erityisesti tarvitsee terapiaa. Vaikka terapeuttiin on vaikeaa luottaa, niin jos vain uskallat, niin voit pystyä yhdistämään kokemuksesi ja pääsemään pelosta yli. Näin minulle kävi. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan mies ei ole minua lyönyt, ja silti olen ihan rikki noiden jäljiltä. Enempi se paskanpuhuminen ja vihamielisyys jättää jälkiä. Siis kun jälkikäteen tajuaa miten pimeitä tyyppejä sitä on tullutki katseltua. Ihan vaan siksi että jostain syystä niitä piti jotenkin ymmärtää.

Haaskattua aikaa.

Oletko kuullut henkisestä väkivallasta? Henkinen väkivalta voi olla jopa traumatisoivampaa kuin fyysinen väkivalta.