Duunari, joka vaatii AY-liikkeen lopettamista, tekee itsemurhan.

Ilman Ay-liikettä keskipalkka, mikä on nykyään 15 euroa tunti-luokkaa, laskisi muutamassa vuodessa alle kymmeneen euroon. Millä esim lapsiperheet elää?

Ilman työehtosopimuksia duunarin asema tulisi olemaan orjan asema, joka odottaisi kotona ilmaiseksi puhelimen päässä, josko työnantaja sattuisi soittamaan. Syödä kuitenkin pitää joka päivä ja asuakin jossakin ja muutkin kulut juoksee koko ajan. Millä elää, jos et tiedä koska sinulla on rahaa tai koska sitä tulee?

Ymmärrättekö että ihmisten on saatava tuloa, jotta voi elää ja kasvattaa lapsia?

ps AY-liikkeen muutamia saavutuksia:

2010

Vuorotteluvapaa vakinaistetaan. Työttömyysturvan uudistus: mm. työssäoloehdon lyheneminen 34 viikkoon, korotettujen etuuksien laajentaminen, sovitellut päivärahan enimmäiskesto poistuu, koulutusetuisuuksien uudistus.

2009

Aikuiskoulutustuen uudistus. Muutosturvan laajennus koskemaan myös määräaikaisia.

2008

Oppisopimuskoulutuksen etuihin muutoksia.

2007

Liittosopimukset. Laaja sosiaalipaketti (sosiaalitupo) eläke- ja työttömyysturvan uudistamisesta .

2006

Sairausvakuutus-järjestelmän rakenne- ja rahoitusuudistus. Muutoksia työttömyysturvalakiin. Koulutuspäivärahan määräyksiin muutoksia. Perhevapauksiin parannuksia.

2005

Tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Vuosilomalain kokonaisuudistus – virkamiehet vuosilomalain piiriin. Työaikapankkijärjestelmä/ etätyöohjeet. Työllistymisen ja muutosturvan toimintamalli

2004

Työeläkeuudistus, Ammatillisen koulutuksen uudistus.

2003

Tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Valtion palkkaohjelman jatko Valpas II. Työttömyysturvalain uudistus. Uusi työturvallisuuslaki. Tapaturma- ja ammattitautilain uudistus. Perhevapaa-järjestelmän uudistus.

2002

Työturvallisuuslaki uudistetaan. Kuntoutusajan palkkaus. Valtion henkilöstöä koskeva palkkaohjelma Valpas I. Uusi työterveyshuoltolaki: Sopimus helatorstaista voimaan (helatorstai lyhentää työaikaa ansioita alentamatta).

2001

Uusi työsopimuslaki. Neuvottelutulos työeläke- ja työttömyysturvajärjestelmien uudistamisesta. Aikuiskoulutustuki

2000

Sopimus ansiosidonnaisen työttömyysturvan tasokorotuksesta vuonna 2002.

1998

Työttömyysvakuutusrahaston perustaminen.

1996

Päivähoitolaki. Työaikalain kokonaisuudistus. Epätyypillisissä työsuhteissa olevien eläketurva. Vuosilomalain osittaisuudistus. Ulkomaalaisten t yöntekijöiden työehdot. Henkilöstörahastolain uudistus. Yhteistoimintalain uudistus.

1995

Ulkomaisten työntekijöiden työehdot. Vuorotteluvapaa. Työaikalaki.

1991

Laittoman irtisanomisen korvauksen enimmäismäärän nosto. Vuosilomalain muutos. Ammattikoulutusraha.

1989

Työttömyysturvalain muutos. Uusi yhdistyslaki.

1990

Henkilörahastolaki

1988

Työsopimuslain ja yhteis­toimintalain uudistukset. Henkilörekisterilaki. Kotihoidontuki laajenee. Tulopoliittisen selvitystoimikunta asetetaan.

1987

Työturvallisuuslainsäädännön uudistus. Työsopimuslakiin syrjintäkielto työhönotossa. Aikuisten opintotuki. Tasa-arvolaki.

1985

Laki kotihoidontuesta.

1984

Tulopoliittinen kokonaisratkaisu, ns. Pekkanen II: työajan lyhennys 16/32 tuntiin vuonna 1986. Ansiosidonnainen työttömyysturva. Laki irtisanomismenettelystä.

1981

Keskitetty työehto- ja talouspoliittinen ratkaisu, ns. Pekkanen I. Ansiosidonnaisen sosiaaliturvan parannus äitiys-, vanhempain- ja sairaspäivärahoissa.

1980

Opintovapaalaki. Äitiyspäivärahan pidennys ja vanhempainloma. Ensimmäiset työehtosopimukset, jotka mahdollistivat, että sairaanlapsen hoitajana voi äidin suostumuksella olla myös lapsen isä.

1979

Talvilomaoikeuden laajennus.

1978

Yhteistoimintalaki. Työterveyshuoltolaki. Talviloma vuosilomalakiin. Isyysloma 12 päivää.

1977

Talviloma

1976

Työsuojelusopimus. Ryhmähenkivakuutus.

1974

Tulopoliittinen kokonaisratkaisu ns. Lindblom-sopimus: lapsilisien korotus, äitiysloma 7 kuukautta, verohelpotuksia, ansiokehitystakuu.

1973

Vuosilomalain uudistus. Työsuojelunvalvontalaki.

1972

Tulopoliittinen kokonaisratkaisu ns. Hämäläinen-Laatunen -sopimus: lomaltapaluuraha 10 % lomapalkasta, sairausajan palkkaetujen parantaminen.

1971

Sopimus työmarkkina- ja talouspoliittisesta kokonaisratkaisusta ns. UKK-sopimus. Koulutussopimus ja tiedotussopimus. Vähimmäispalkkalaki. Julkisen sektorin valtakunnalliset työehtosopimukset. Valtion sektorin luottamusmiessopimus.

1970

Työsopimuslain uudistus. Toinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu, ns. Liinamaa II: erorahajärjestelmä. Julkisen sektorin neuvottelu-, sopimus- ja lakko-oikeuden laajennus.

1969

Luottamusmiessopimus.

1968

Ensimmäinen tulopoliittinen sopimus, ns. Liinamaa I. Indeksiehtojen poistaminen, vuokrien ja hintojen valvonta, vapaa-ajan tapaturmavakuutus, työnantajat alkavat periä jäsenmaksuja suoraan ammattiliittojen jäsenten palkoista.

1967

Lomapalkkasopimus. Uusi ammattitautilaki.

1966

Irtisanomissuojasopimus. Valtion eläkelaki.

1965

Siirtyminen 40 tunnin viikkotyöaikaan.

1964

Valtion virkamiesten työsuhteiden neuvottelemista koskeva menettelytapalaki.

1960

Vuosilomalain muutos, vuosiloma 18-24 päivää. Työttömyysvakuutuslaki.

1959

Yleiseksi työajaksi 45 t/viikossa.

1958

Työturvallisuuslaki

1948

Lapsilisälaki. Tapaturmavakuutuslaki.

1947

Valtakunnalliset työehtosopimukset muotoutuneet työehtosopimus­järjestelmäksi. Luottamusmiesjärjestelmä luodaan.

1946

Työsopimuslain uudistus, laki työriitojen sovittelusta ja laki työtuomioistuimesta. Työaikalain muutos pidentää vuosiloman 12 -14 päiväiseksi.

1939

Vuosilomalaki, vuosiloma vakinaisissa töissä 5 -12 päivää.

1923

Työehtosopimuslaki.

1922

Työsopimuslaki, vuosiloma 4 - 7 päivää.

1917

8 tunnin työaikalaki.

1895

Tapaturmakorvauslaki.

1889

Asetus työväen suojelusta, ammattientarkastajat.