4-lapsiset perheet!

Meille on tulossa 4. joulukuussa. Tällä hetkellä minusta tuntuu ettei tämä tästä sen kummemmaksi muutu. Isommat alkaa olla jo niin omatoimisia ettei niistä oo semmosta vaivaa.

Minulla myös mies käy päivät töissä ja illat opiskelee. Lisäksi on vielä työreissuja silloin tällöin 1-5pv kestäviä. Että paljon olen yksin lasten kanssa, mutta arki vaan täytyy järjestää sen mukaan. Välillä jo tuntuu jos mies on enemmän kotona että rytmit on ihan sekaisin eikä mikään toimi. =)

Anna vaan kuumeelle valta! =)

Meille viides tulossa tammikuussa, vanhin 5-vuotias. Hienosti menee, tietty välissä väsyttää ja uuvuttaa kun on niin monta pientä. Mutta mielestäni se on aivan luonnollista, ja kuuluu normaaliin elämään. Ehkä se elämä helpottaa sitten, kun vanhemmat lapset on isompia, eli sitten kun heistä on jotain konkreettista apua, eli voi antaa " vastuuta" jonkin verran.



Tosin nytkin olen huomannut, siis siitä lähtien kun nelonen oli vauva (nyt 1v.), että kyllä meillä jo kaksi vanhinta lasta (4. ja 5.v) on kovastikin mukana arjessa. Sellaista pientä apua, kuten vaipan tuomista, uuden vaatteen tuomista laatikosta, leikittämistä, pienimuotoista " pienemmän vahtimista" esim. vessareissun ajan jne... jne... Ja tuosta kaikesta on oikeesti suuri apu arkielämässä. Ajattele sitä ihanuutta, kun pääsee hetkeksi yksin vessaan! ;) Ymmärrät varmaan mitä ajan takaa.



Minua ei pelota ollenkaan tulevaisuus monen pienen kanssa. Ihanaa, kun kohta on taas pieni tuhisija talossa! :) Ja toivottavasti tämä viitonenkaan ei ole läheskään viimeinen... :)



En tiedä paljonko näistä ajatuksista on apua, mutta tulipahan kommentoitua! ;) Tsemppiä jatkoon!



Nasu rv 26 kera neljän termiitin

joten hyörinää kyllä riittäisi.

Kyllä tilannetta kannattaa miettiä etukäteen. Miten eri arkipäivän tilanteet järjestyy lasten kanssa: kulkemiset, kaupassa käynnit ym. Ja minkälaiset on omat " tukiverkot" , mistä tai keneltä saa apua tai tukea tarvittaessa esim sairastelujen, rikkinästen öitten tai muun väsymyksen takia.



Mä jotenkin ajattelin, että siinähän se näljäs menee " samassa" , mutta ei se kuitenkaan ihan niin ole. Meillä kyllä vaikutta sekin, että miehellä on luottamustoimet ym. lisääntyny ja harrastuksetkin vie aikaa.



Ihanaa tämä on, mutta myös raskasta. Pyykkiä kertyy valtaisat määrät ja kotitöitä riittää muutenkin.



Ihanasti lapset on kiintyny toisiinsa ja osaavat leikkiä keskenään. Mutta silti välillä on oma aika tarpeen.



Sekalaisin miettein T@hti, lapset p 6v8kk, t4v5kk, p2v1kk ja p3kk

Itse olisin ehkä halunnut neljännekin, mies sitten ei. Itse mietin sitä että taas alkaisi vauvarumba ja pikkulapsivaihe pyörimään uudestaan- töihin meno, harrastukset yms. sellaiset jäisivät taas myöhemmäksi. Onko teillä joilla jo 4 lasta omia harrastuksia vauva-aikana? Oletteko olleet muutenkin kotona lasten kanssa vai töissä välillä?



Lisäksi mietin tosiaan taloudellisia kysymyksiä, kuten sitä että auto menisi vaihtoon - paljon kalliimmaksi. Taloudellisesti olisi taas hoitovapaata enemmän edessä (haluan ehdottomasti että pienet lapsemme hoidetaan kotona) ja tulotaso silloin taas vuosia " venytysbudjetilla" . Reissuihin olisi taas yksi enemmän lähtijöitä ja kaikki maksaisi enemmän (siis huvitukset). Lisäksi mitä useampi lapsi sitä vähemmän voi keskittyä kunkin harrastuksiin ja olla vain yhden kanssa välillä. Jotenkin mielessäni siis siintää myös tuo aika pikkulapsivaiheen jälkeen. Entä sitten kun talossa olisi yhtä aikaa murrosikäisiä ja uhmaikäisiä ja vaihdevuosia elävä äiti. Tarpeet alkaisivat olla kaikilla niin erilaisia. Sitten toisaalta jos lapset ovat kaikki samaan putkeen, niin onko sitä itse väsynyt ja ei jaksa niin hyvin lasten kanssa, kärsiikö lapset.



Eli minä olen miettinyt lähinnä näitä negatiivisia asian puolia. Tuon miehen mielipiteen vuoksi. Kiinnostaisi vaan 4lapsisten perheiden kohdalla kuinka nämä asiat ovat sujuneet. Ja paljon kiinnostaa myös tuo ikäjakauma, onko isompia ikäeroja lasten välissä?

Ikähaarukka on murkusta vauvaan, eli aika riemunkirjava. Toisaalta on helpottavaa että kaksi koululaista jo selviävät arkirutiimeista melko itsenäisesti, vaikka toki aikaa saisi heillekin jäädä enemmän. Kuitenkin tämä on heille myös etu, yksi vanhempi kotona ja aina lähellä.



Minä olen ihan tyytyväinen, onnellinen näistä lapsista, toki välillä väsy iskee. En kuitenkaan nää tosiaan isoa eroa kolmen ja neljän lapsen välillä, ainakaan kun osa on isompia. Neljä lasta peräkkäin on toki varmasti haastavampi juttu. Kuitenkin jos neljännen haluaa, ikäeron jättäminen kolmeen vanhimpaankin tuntuisi hassulta. Meillä on kaksi kahden " sarjaa" , leikkiparit ja taisteluparit ikäänkuin.



Kaikinpuolin hyvin on mennyt, muutamia hermopainepiikkejä toki ilmenee kun murkku ja uhmis saa kohtauksen samaan aikaan tms. Kaikille ei tämmöinen varmaan sovi, vähän huumoria tarvitaan ja pitkää pinnaa. Niin ja raha-asiasta toteaisin että neljällä voi kierrättää tavaraa, ja onneksi kulutushuiput tulee eriaikaan eri ikäisillä.

Ikää tytöillä kohta 9v ja 7v, pojat ovat 4,5v ja 1v4kk, eli ikäerot olleet 2-3 vuotta. Olen ollut koko ajan kotona, ja tarkoitus olisi ollakin vielä pitkään. Ehkä siksi tuota lapsiasiaa en ole itse miettinyt raha-asioiden kautta, koska en ole välissä ollut töissä, vaan koko ajan suunnilleen samalla minimi-äitiysrahalla tai kotihoidontuella (johon kuntamme sentään maksaa vielä jonkinlaista kuntalisää). Auto nyt meni vaihtoon pari vuotta sitten, se olikin ainut hankinta jonka teimme (paitsi tietysti uudet vaunut ja kaikkea pientä kuopukselle, mutta se on kuitenkin aika pientä auton tai asunnon vaihdon rinnalla). Kotimme olemme katsoneet riittävän tälle porukalle (kaksi lasta kummassakin lastenhuoneessa), ja kyllä tänne ehkä mahtuisi vielä yksi lisääkin.



Toki hommaa on enemmän kuin kuin ennen, mutta mielestäni se ei nyt niin kauheasti ole lisääntynyt. Ruokaa menee enemmän, pyykkiä tulee enemmän ym, mutta lisäykset tulevat jotenkin niin vähitellen ettei niitä oikein huomaa.



Aika paljon olen lasten kanssa yksin, koska mies tekee paljon töitä ja on hänellä myös yksi aikaa vievä harrastuskin. Muutamana iltana viikossa tulee vasta lasten nukkuessa kotiin, muulloin noin kuudelta. Yhden viikonlopun kuussa saattaa olla poissa, ei kyllä aina. Omat vanhempamme asuvat reilun tunnin ajomatkan päässä ja ovat pääosin vielä työelämässä mukana, joten aika vähän heitä " vaivaamme" . Ystäväperheellä ovat lapset joskus leikkimässä jos tarvitsee itse mennä vaikka hammaslääkäriin johon ei viitsi mennä kaikkien kanssa. Joskus kaikki lapset ovat mummolassa yhden tai kaksi yötä, ja me vanhemmat jossain poissa (luksusta!).



Eipä kai tämä liian rankkaakaan ole koska mieli tekee jo viidettä ja sitä viimeistä vauvaa. Mielestäni aika paljon on kiinni omasta asenteesta ja siitä kuinka tarkka on siivouksesta ym, joskus pitää päästää itsensä hieman helpommalla. Asia on tietysti eri jos perheessä/lapsilla on sairautta tms, mutta meillä kaikki ovat perusterveitä ja nukkuneetkin yönsä vähintään vuoden ikäisestä heräilemättä.

Me kanssa mietittiin neljättä, mutta yrittämättä jäi. Meillä myös sama periaate, että pienet lapset hoidetaan kotona ja koululaistenkaan ei odoteta huolehtivan itse itsestään vaan halutaan kouluikäisiäkin viedä harrastuksiin jne.



Meillä ei talous ja minun työasiat antaneet periksi, siihen, että olisin ollut putkeen kotona liki 10 vuotta. Sitten taas, jos neljännen tekisi nyt, kun muut jo eskari- ja kouluikäisiä, niin se tarkottaisi, että koko perheen voimin liikuntaharrastukset - me mm. vaelletaan, lasketellaan - jäisi, koska ekat kolme vuotta jompi kumpi vanhemmista joutuis aina menemään sen pienen ruoka- ja päiväunirytmin mukaan ja myöhemminkin se pienin olis ihan eri tasolla kaikissa jutuissa, kun ne isommat. Tykätään myös matkustaa ja vaikeampaa rakentaa mielekästä päiväohjelmaa koko perheelle, jos porukassa uhmis ja teinejä.



Eli meillä talousasiat , vanhempien työambitiot (ei olla hirveitä uratykkejä, mutta kumpikaan ei halua jättäytyä pois koulutustaan vastaavista töistä vuosiksi) ja " perheen kiinteys" - en osaa sitä nyt hyvin selittää, mutta ehkä joku tuosta yllä selitetystä tajuaa - ratkaisivat sen, että lapsiluku jää kolmeen.