Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lähdin/t hoitoalalta?
31.03.2022 |
Opiskelin sh-oppilaitoksessa 90-luvulla ja valmistuin mielenterveyspuolen hoitajaksi.
Tein alan pätkätöitä noin 2v.
Viimeinen alan työpaikkani oli suljetulla akuttiosastolla sijaisena, parin kk keikka .
Osastolla oli - ja potilaiksi sinne pääsi vain hyvin harhaiset tai toimintakykynsä menettäneet masentuneet tai ahdistuneet.
Osaston ilmapiiri oli kuitenkin ja siltikin jollain tavalla jopa lempeä, lähes kaikki hoitjista lempeitä ja varsinkin kokeneita ja potilaille oli siihen aikaan myös monenlaista terapiaa tarjolla.
Ei varmaan riittävästi, mutta kaikkea musiikki-ja taideterapiasta erilaisiin liikunta-ja rentoutusterapioihin kuitenkin.
Sitten osastolle tuli eräs ikäiseni puolituttu, joka oli hyvin ahdistunut ja erittäin itsetuhoinen.
Hän ehti olla osastolla kolmisen viikkoa, kunnes onnistui yrityksessään, eli päätti itse elämänsä.
En ollut sinä aamuyönä työvuorossa, kun tuo tapahtui, mutta menin saman vuorokauden iltaan Kysyin raportilla ilhatuneesti ”ai, onko xxx lähtenyt täältä jo jonnekin?” - ja pienen vaivaantuneen hiljaisuuden jälkeen joku sanoi ”no…xxx on joo lähtenyt - tästä maailmasta”.
Ja sitten raportti jatkui taas normaalisti - niinkuin mitään sen ihmeellisempää ei olisi tapahtunut.
Näistä itseäni keskimäärin 15-40v vanhemmista työntekijöistä yksikään, ei kertaakaan, kysynyt minulta, että olisinko tarvinnut työnohjausta tai halunnut käydä läpi tapahtuneesta johtuvia ajatuksiani. Kaikki kuitenkin tiesivät, että menehtynyt henkilö oli vieläpä tuttuni.
Samana iltana kävin liinavaatevarastossa ja näin siellä menehtyneen tytön kaikki tavarat ja vaatteet läpinäkyvässä isossa säkissä. Näin vuosikymmenet jälkeenpäinkin pystyisin luettelemaan säkissä olleiden kirjojen nimet, vaatteiden värit ja muuta. Siinä oli sen tytön elämä, siinä säkissä. Kun nyt kirjoitan tätä, tunnen miten rintaa alkaa puristaa, edelleen.
Olin vielä pari viikkoa siellä töissä, sitten sopimukseni sillä osastolla loppui, enkä ottanut enää muita tarjottuja töitä vastaan.
Tuo oli siis viimeinen työpaikkani hoitoalalla.
Tätä ei tiedä kukaan muu, kuin puolisoni. Joskus aiemmin jotkut kyselivät miksi lähdin hoitoalalta, mutten koskaan kertonut heillekään todellista syytä.
Kommentit (13)
Koska kyllästyin joka tuutista tulevaan hoitajien mollaamiseen. Bussikuskina on paljon mukavampaa. Tienaan paremmin, päivää kiitos näkemiin ja se on siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä kuvittelit, kun opiskelit mielenterveyspuolen hoitajaksi?
Mitä kuvittelin? No, mitä nyt parikymppisenä ihminen kuvittelee. Varmaan jotain sellasta, että voisin parantaa maailmaa edes jollain pienellä tavalla. Jotain tollasta. Miten niin?
Sinä olisit voinut myös itse sanoa työnantajalle, että tarvitset nyt apua. En siis syyttele sinua mitenkään. Varmasti oli traumaattinen tapahtuma ja ehkä he ajattelivat, että teet itse aloitteen, jos haluat puhua asiasta. En usko, että he halusivat mitätöidä kokemustasi mitenkään. Ehkä vieläkään ei olisi myöhäistä puhua asiasta ammattilaiselle? Ja jos sinulla on syyllisyyden tunteita tapahtuneesta niin jopa minä voin sanoa, että se ei ollut millään tavalla sinun syytäsi.
-hoitotyöntekijöiden julkinen mollaaminen
-työtä ei arvosteta ollenkaan, kuvitellaan että kuka tahansa selviytyy siitä
-jatkuva hoitajien tyhmiksi ja laiskoiksi haukkuminen
-samaan aikaan työssäni liian niukat resurssit, yritän tehdä kolmen ihmisen työt
-potilaiden hoito on täysin retuperällä, koska ei ole aikaa hoitaa heitä niinkuin kuuluisi
-jatkuva huono omatunto siitä, että potilaat eivät saa ihmisarvoista hoitoa
-jatkuva pelko siitä, että joku kuolee tai vammautuu koska et voi tehdä työtäsi siten kuin kuuluisi
-et ehdi perehdyttää uusia, jatkuvasti vaihtuvia työkavereita, eikä ehdi/viitsi lääkäritkään omiaan, siinäpä sitten ollaan taas pelko prseessä että kuka kuolee/loukkaantuu, kun perehtymättömät ihmiset yrittävät tehdä työnsä jotenkuten
-palkka on surkea
-työvuorot saat tietää vian 3 vkoa etukäteen, mitään harrastuksia tms et voi hankkia kolmivuorotyön takia koska työnantaja ei jousta koskaan mitenkään
-työnantajan suuntaan sen sijaan pitää olla joustamassa koko ajan, ikinä et tiedä milloin pääset omasta vuorostasi lähtemään kotiin kun taas puuttuu seuraavasta vuorosta porukkaa ja potilaat jää heitteille jos lähdet
-mikään ei riitä, vaikka annat kaiken työlle, ei, silti pitää olla tehokkaampi, nopeampi, tehdä useamman ihmisen työt, venyä vielä vähän, jäädä vielä yhteen vuoroon.... aivan loputon suo
-johtaminen on onnetonta, työpaikkakiusaajat juhlii ja se joka nuoleskelee pomo peräpäätä eniten, pärjää parhaiten
-työilmapiiri on kauhea, koska kaikki ovat uupuneita ja ahdistuneita, kukaan ei enää jaksa, tiuskitaan, tapellaan, itketään, osa lusmuaa omista töistään niin, että ne tunnollisimmat joutuu tekemään näittenkin työt
Siinäpä sitä alkuun. Varmaan jotain unohtuikin, mutta olen ihan varma että kollegani tässä ketjussa kyllä nostavat nekin asiat esille joita minä en muista tähän hätään kertoa.
terveisin kaupan kassalle vaihtanut sh
Kaupan kassalle vaihtanut sh, siinäpä se tyhjentävästi sanottuna. Ihan samanlaiset ajatukset täälläkin. Oletko viihtynyt kaupan puolella? Terveisin sh, joka miettii vaihtaisiko hotellin puolelle töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaupan kassalle vaihtanut sh, siinäpä se tyhjentävästi sanottuna. Ihan samanlaiset ajatukset täälläkin. Oletko viihtynyt kaupan puolella? Terveisin sh, joka miettii vaihtaisiko hotellin puolelle töihin.
Olen kyllä, ihanaa mennä töihin kun tietää ettei vastuussa yhdenkään ihmisen hengestä tai terveydestä :D Eikä työt seuraa kotiin, aina pääsee lähtemään silloin kun työvuoro loppuu vaikka mikä tilanne olisi. Ja palkka on vähintään sama kuin hoitoalalla leikkaussalissa töissä ollessani... Olen töissä pienessä putiikissa, niin sekin on ihanaa että saa välillä olla ihan yksin töissä. Siis asiakkaita tietenkin lukuunottamassa. Ihanaa, kun saa tehdä työt niinkuin parhaaksi näkee tai vaikka istahtaa kahville hiljaisena hetkenä.
itse valmistuin vuosi sitten ja tehnyt hoitoalan (AMK) töitä nyt kohta vuoden. jään pian äitiyslomalle ja sanon jo nyt, ei ole kiire takaisin. aion olla koko kolme vuotta kotona mitä voi. sitten mietin jotain joko muuta tai hoitotyötä välikätenä, esim puhelinpalvelussa. asiakkaiden tapaaminen väsyttää ja pitää olla niin sosiaalinen, mitä en vapaa-ajalla yhtään ole, koskaan ollutkaan. pitää pitää keskustelua yllä ja osattava hirveästi small talkia. kokeilen mieluummin hommaa vain tietokoneen äärellä ilman asiakaskontakteja. ja palkka. se on jo toinen asia. en suosittele kenellekään läheiselleni hoitoalaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on tätä ihme selittämistä. Luuletteko että insinöörin pärjää 40 tunnilla viikko. Teen vähintään lauantaina verran lisää duunia kk palkan nimissä. Ja sitten huudetaan että miess vihaa, että naisen euro diipa daapaa. Ihme selittämistä kun jokainen kaks aivosolua omaava tajuaa että teen 30% enemmän duunia. Ja PS. Ketä nämä sairaanhoitajat äänesti. No jotain feeministejä tietty. Saatte sitä mitä äänestätte.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tätä ihme selittämistä. Luuletteko että insinöörin pärjää 40 tunnilla viikko. Teen vähintään lauantaina verran lisää duunia kk palkan nimissä. Ja sitten huudetaan että miess vihaa, että naisen euro diipa daapaa. Ihme selittämistä kun jokainen kaks aivosolua omaava tajuaa että teen 30% enemmän duunia. Ja PS. Ketä nämä sairaanhoitajat äänesti. No jotain feeministejä tietty. Saatte sitä mitä äänestätte.
Trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupan kassalle vaihtanut sh, siinäpä se tyhjentävästi sanottuna. Ihan samanlaiset ajatukset täälläkin. Oletko viihtynyt kaupan puolella? Terveisin sh, joka miettii vaihtaisiko hotellin puolelle töihin.
Olen kyllä, ihanaa mennä töihin kun tietää ettei vastuussa yhdenkään ihmisen hengestä tai terveydestä :D Eikä työt seuraa kotiin, aina pääsee lähtemään silloin kun työvuoro loppuu vaikka mikä tilanne olisi. Ja palkka on vähintään sama kuin hoitoalalla leikkaussalissa töissä ollessani... Olen töissä pienessä putiikissa, niin sekin on ihanaa että saa välillä olla ihan yksin töissä. Siis asiakkaita tietenkin lukuunottamassa. Ihanaa, kun saa tehdä työt niinkuin parhaaksi näkee tai vaikka istahtaa kahville hiljaisena hetkenä.
Saat sitten ilmeisesti tessiä parempaa palkkaa vai onko kokemusta/vastuuta kerääntynyt jo? Itse myös harkitsen kassalle menoa, mutta tietämäni perusteella palkat ovat juuri huonoja, jopa alle 2000 €/kk ja vaikea saada kokoaikaista työtä.
Vierailija kirjoitti:
itse valmistuin vuosi sitten ja tehnyt hoitoalan (AMK) töitä nyt kohta vuoden. jään pian äitiyslomalle ja sanon jo nyt, ei ole kiire takaisin. aion olla koko kolme vuotta kotona mitä voi. sitten mietin jotain joko muuta tai hoitotyötä välikätenä, esim puhelinpalvelussa. asiakkaiden tapaaminen väsyttää ja pitää olla niin sosiaalinen, mitä en vapaa-ajalla yhtään ole, koskaan ollutkaan. pitää pitää keskustelua yllä ja osattava hirveästi small talkia. kokeilen mieluummin hommaa vain tietokoneen äärellä ilman asiakaskontakteja. ja palkka. se on jo toinen asia. en suosittele kenellekään läheiselleni hoitoalaa!
Siis lähdit hoitoalalle tietäen, ettet jaksa vuorovaikutusta ihmisten kanssa kasvokkain ja tietäen täsmälleen, millainen pakkaus alalla on? Kuulostaa vähän…no, siis lyhytnäköiseltä, sanotaan nyt näin, kun en viitsi sanoa tyhmäksi.
Kirjoitit, että istut tietokoneella mielummin. Olisko nettipokeri mitään?
Toivon sulle joka tapaukses hyväunista vauvelia, että sulle jää mahdollisimman paljon aikaa surffailla netissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hain alan 3v terv.huollon pohjakoulutuksella monimuoto-sairaanhoitajakoulutukseen, mutta pääsin vain varasijalle. Harmitti todella paljon.
Työkokemukseni oli liian lyhyt, mutta tyypiltäni olisin ollut alalle hiton hyvä, tiedän itsekin sen.
Tykkäisin siitä työstä, palkka olis riittänyt mulle, tykkään ”pahoista” paikoista ja haasteista, olen kovakuntoinen, tehokas, nopea ja sosiaalisesti terävä.
Vaan kun en päässyt silloin opiskelemaan, valitsin sitten toisen alan.
Nyt kk palkkani on 3300€/kk ja teen töitä noin 3-4 päivää viikossa ja niistä kaksi pystyn tekemään yleensä etänä ( totta, en huijaa ).
Perjantait pidän vapaana, myös suht usein maanantain ja viikonloput tietysti.
Kun luen näitä valituksia, toki ovat aiheellisia varmasti, niin ajattelen silti, että mulle olis kelvannut sairaanhoitajan työ. Olisinpa vaan päässyt sinne kouluun.
Alue: Aihe vapaa
Mitä kuvittelit, kun opiskelit mielenterveyspuolen hoitajaksi?