Te joilla keskenmenotausta, miten kestatte/kestitte uuden raskauden ja mm. vessakaynnit jolloin vahtaa tuleeko varia paperiin vai ei...

ja ravasin vessassa yhtenään. Kerran työpaikan vessassa sitten huomasin paperissa kirkasta verta ja aloin välittömästi itkemään, kyynelsumun seasta kuitenkin huomasin että veri valuikin peukalostani johon oli ilmeisesti tullut keittiöhommissa pieni viiltohaava. Lopetin siihen panikoinnin, päätin olla ajattelematta pahinta koko ajan. Vauva syntyi ajallaan ja terveenä.

Niinkuin se muka olisi ollut jokin tae, että jos ei tähän mennessä ala vuoto niin hyvin menee loppuun asti.

Hyvin kuitenkin meni, vaikka alkuraskaudessa takapuoli oli melkein nilalla jatkuvasta pyyhkimisestä ;)

" no, kesken se menee kuitenkin" . Aloin iloita vauvasta vasta sen jälkeen kun se pahin km-vaara oli väistynyt.

Helvettiä ja piinaa suorastaan. Olen ajatellut asian niin, että jos rakenneultrassa vaikuttaisi kaikki olevan ok, sitten alan luottaa enemmän tähän raskauteen. Sitten vasta alan työstää tosissaan päässäni ajatusta, että Olen Raskaana..?!



Minulla myös oli vuotoa alkuraskaudessa. Takana siis kaksi lasta ja kaksi keskenmenoa. Nyt rv 18+

Ensin oli keskenmenopelko, sitten ennenaikaisuuden pelko. Ja sitten synnytyksessä pelkäsin koko ajan, että vauva kuolee. Ensimmäiset kuukaudet pelkäsin kätkykuolemaa. Siitä se sitten vähitellen helpotti. Minä en missään vaiheessa pystynyt olemaan täysin huolehtimatta. Nyt tuo vauva on jo iso leikki-ikäinen ja uutta tekee mieli. Aika näyttää, onko sekin raskaus yhtä ahdistavaa. Ai niin, tämä keskenmenojen jälkeen syntynyt lapsi on oikea enkeli niin luonteeltaan kuin ulkonäöltään.

koita olla ajattelematta keskenmenon riskiä. En kyl osaa oikeen neuvoa muuta.. Voimia!!

2km ja 2lasta

Itsellä km:ja liian monta, nyt taas raskaana ja hermo menee :-(

[/quote]

Takana oli 2km ja sitten 1 lapsi... nyt odotellaan josko toinen joskus tulisi, esikoinen on ihan just 3v eikä mitään ole tapahtunut =(

2km mulla ja onnistuneessa raskaudessa pelkäsin ihan loppumetreille et jokin menee pieleen. verta kyttäsin juu ja kaikkia nippailuja+kipuja. ultrat ja dobblerit helpottivat vain hetken kunnes paniikki taas alkoi.



nyt mulla kuitenkin ihanaakin ihanampi ja rakastakin rakkaampi poikavauva jota en vaihtais pois! kaikki stressi on unohtunut ja onnellinen olen että sain kokea onnistuneen raskauden. tsemppiä sulle!