Soitonopettaja raivoaa?
Olen usein mukana lapsen soittotunnilla. Opettaja tuntuu hermostuvan lapseen jos joutuu sanomaan jostain asiasta useamman kerran. Korottaa ääntään, polkee jalkaa lattiaan yms. Lapsi on herkkis 11-v, aika hiljaisena lähtee usein tunnilta. 2/3 tutkintoon valmistautuu ja opinnot edenneet ihan hyvin. Olen katsonut vähän läpi sormien "taitelijan tunteenpurkauksina" (kenenkään muun en kyllä antaisi käyttäytyä lasta kohtaan noin), mutta välillä mietin onko käytös enää normaalirajoissa ja pitäisikö jo puuttua. Lapsi pärjää esim. kouluopinnoissa erittäin hyvin, ei ole kysymys oppimisvaikeuksista. Minkälaisia kokemuksia muilla soitonopettajista?
Kommentit (12)
Innon hiipumista onkin jo aistittavissa. Opettajan vaihtoa ollaan mietitty, lapselle ei tästä vaihtoehdosta ole vielä mainittu.
Toivoisin lisää kokemuksia opettajista, välillä mietin onko tässä taustalla jokin opettajan metodi saada lapseen enemmän rohkeutta tms. vai onko juuri tämän opettajan käytös aivan poikkeavaa. Ap
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 21:13"]Innon hiipumista onkin jo aistittavissa. Opettajan vaihtoa ollaan mietitty, lapselle ei tästä vaihtoehdosta ole vielä mainittu.
Toivoisin lisää kokemuksia opettajista, välillä mietin onko tässä taustalla jokin opettajan metodi saada lapseen enemmän rohkeutta tms. vai onko juuri tämän opettajan käytös aivan poikkeavaa. Ap
[/quote]
No jos lapsen into hiipuu niin se metodi on ainakin teidän lapselle täysin väärä. Vaihtakaa ihmeessä opettajaa, ne tunnit kun voi parhaimmillaan olla tosi innostavia ja palkitsevia eikä nyt kuulosta siltä yhtään.
Anna palautetta, jos homma ei muutu, kenkää ja uusi ope tilalle.
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ilkeä opettaja jätti aikamoiset arvet itsetuntooni. On valitettava tosiasia, että kaikki muusikot eivät ole päteviä pedagogeja. Muusikoiden työllisyys Suomessa on heikkoa ja moni tekeekin keikkojensa ohella soitonopettajan töitä. Mielestäni soitonopetuksen on aina oltava oppilaslähtöistä, niin että oppiminen tapahtuu turvallisessa ympäristössä. Soittaminen ja soittajaksi kasvaminen saattaa olla hyvin henkilökohtainen ja arka asia lapselle. Suosittelisin lapsen kanssa keskustelua ja opettajan vaihtoa.
Jos lapsen into on hiipumassa, niin kannattaa kokeilla toista opettajaa. Ette ainakaan menetä siinä mitään, koska jos soittotunti tai osaamattomuus soittotunnilla aiheuttaa hirveästi pelkoa, niin siinä menee oppiminenkin ja soittamisen ilo ihan sivu suun.
Itselläni oli myös sellainen kiukkuinen opettaja joskus lapsena, ja sen vuoden aikana oli välillä kyynelissä nieleskelemistä ennen tunnille menoa. Ja tunnilla kun joutui myös pelkäämään niitä purkauksia, niin eihän se keskittyminen ollut soittamisessa ollenkaan. Paljon paremmin edistyin leppoisamman, mutta silti tehokkaan opettajan johdolla.
Vaikka kyseessä olisi opettajan metodi saada lapseen lisää rohkeutta, niin eihän se välttämättä toimi. Ehkä vähän vanhempi lapsi osaa paremmin reagoida tuollaiseen aggressiiviseen kannustamiseen, mutta ei se oikein pienempiin lapsiin toimi, heitä alkaa vain pelottaa.
Vaihtakaa opettajaa! Meillä on lapsilla neljä eri soitonopettajaa ja kaikki on mukavia ja ystävällisiä. Opetus menee kehujen ja positiivisen kannustuksen kautta. Yksi on vähän tiukempi mutta ei kuitenkaan koskaan hauku, suutu tms.
Tuota itsetunnon nakertamista vähän pelkäänkin. Palautteen antaminen suoraan opettajalle tunnin aikana tuntuu mahdottomalta. Ehkä on otettava yhteyttä musiikkiopiston rehtoriin ja hoitaa asiaa sitä kautta. Ap
Itselläni oli sellainen soitonope 6-15 vuotiaaksi jota pelkäsin kamalasti. En osannut mitään ja minua moitittiin, olin myös herkkä tyttö. Soittotunnit olivat pahinta mitä tiesin elämässä, en olisi halunnut mennä sinne mutta äiti kannusti(onneksi, sillä soittaminen on minulle nyt ammattai). Viikon paras hetki oli kun soittotunti oli ohi, sitten alkoi jo piinaava pelko seuraavasta tunnista. Äiti yritti jossain vaiheessa vaihtaa opettajaa mutta se ei käynyt, toisaalta hyvä sillä siitä toisesta opesta on kuulunut pedohuhuja. Kaiken lisäksi ope ei tajunnut tasoani eikä lapsen kehitysherkkyyskausia, eli aina soitatti minulla liian vaikeita kappaleita joten epäonnistuminen sekä omissa että open silmissä oli taattu. Kun vaihdoin opettajaa viimein, sain ihan uusia ulottuvuuksia soittoon ja arvosanani paranivat. Toisaalta ankaran open vallan alla opin hyvän tekniikan. Toisaalta terapiassa asti on asian vuoksi käyty, sekä pelkojen että syvälle juurtuneiden epäonnistumisen tunteiden vuoksi.
Lapset kehittyvät vähän erilaisissa tahdeissa. Joskus joku asia on vaikea pari vuotta, sitten se yhtäkkiä valkenee hetkessä kun aika on kypsä. Open tehtävä on opettaa taitoja oppilaan omalla tasolla ja luoda onnistumisenkokemuksia, elämyksiä, avata musiikian maailmaa. tähän löytyy loppumattomat mahdollisuudet vaikka oltaisiinkin tietyllä tasolla. Näissä tilanteissa kun oppilas ei ole vielä valmis tai ei edes tule koskaan sille tasolle, opettaja voi kuitenkin soitattaa oppilaalla oppilaan omantasoisia kappaleita ja pysyttäytyä oppilaan teoriatasolla. Ei siinä auta hermostua. Toistaakin pitää, kerrasta toiseen, kärsivällisesti.
Tutkintojen suorittaminen on oppilaitoksissa tiukkaa tahtia. Mielestäni aika turhaan, sillä tutkintoja voi vielä aikuisenakin suorittaa, kiirettä ei ole.
Kannattaisi selvittää mitä mieltä oppilas itse on, meneekö tunneille mielellään vai pelkääkö. Uskaltaako mennä yksin vai haluaako aina sinut mukaansa. Valittaako sairaudentuntua soittotuntipäivinä?
Kaikenlainen taiteellinen ilmaisu on hirvittävän herkkää ja henkilökohtaista, oman sisäisen paljastamista muille, jos sitä ulkopuolinen moittii ja on tyytymätön, se iskee syvälle itsetuntoon, ellei sitten ole tosi paksu kuori.
Ilmoitus musiikkiopiston rehtorille ja opettaja vaihtoon. Oletko jutellut lapsesi kanssa, mitä mieltä hän itse on opettajasta? Toisaalta tuon ikäinen ei välttämättä osaa arvioida opettajan taitoja. Tunneillakäyminen pitäisi olla hauskaa, eikä se sulje pois edistymistä!
t. soitonopettaja musiikkiopistossa
Uteliaisuuttani kysyn... miksi olet mukana soittotunnilla? Onko lapsellasi joku, ongelma, että tarvitsee sinut sinne? En ole ollut oikeastaan koskaan kummankaan lapsen soittotunnilla ja hyvin heillä menee.
Lapsi ei vaikuta oikein pitävän opettajasta. Itkemään ei ole alkanut, mutta on hiljainen ja vaisu tunnin jälkeen. Opettaja on temperamentiltaan hyvin erilainen kuin lapsi tai me vanhemmat. Olen tunnilla mukana, koska en "uskalla" häntä yksin sinne raivoamisen vuoksi jättää, haluan tietää mitä on joutunut kokemaan. Kieltämättä näin kirjoitettuna näyttää kamalalta. Ap
Vaihtakaa ihmeessä opettajaa! Tuollaisesta opettajan käytöksestä saattaa jäädä lapselle ikäviä muistoja tai aiheuttaa turhaa pelkoa. Pahimmassa tapauksessa koko into soittoharrastukseen loppuu. Opettaja ei selvästi sovi työskentelemään lasten kanssa, mikäli hermostuu noin helposti. Hyviä ja parempia opettajia on suomi täynnä!