Kipukynnys kulttuurisidonnainen?
Hyvä ystäväni on hammashoitaja. Hän ihmettelee sitä, että asiakkaana olevat arabimiehet useimmiten itkevät vastaanotolla, kun poistetaan hammas tai jopa kun poistetaan hammaskiveä! Vaikka siis on puudutettu ennen hampaanpoistoa ihan samoin kuin suomalaisetkin asiakkaat. Ovatko oikeasti jotenkin kipuherkempiä kuin muut vai mikä tässä on syynä? Hänen mukaansa suomalaiset lapsetkaan eivät ole yhtä onnettomia kuin nämä aikuiset miehet.
Kommentit (7)
Voisiko olla, että eivät ole juurikaan käyneet hammaslääkärissä, ja pelkäävät sitä hirveästi, ja jännitys lisää kiputuntemusta? Kun taas suomalaiset ovat käyneet hammaslääkärissä ja ns. tietävät odottaa jos ei kipua, niin ainakin epämukavuutta.
Kulttuurillisia eroja. Arabit ja latinot herkästi panikoivat. Venäläiset eivät yleensä vähästä valita kipua jne. Tietenkin ihmisissä yksilöllisiä eroja.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 18:12"]
Voisiko olla, että eivät ole juurikaan käyneet hammaslääkärissä, ja pelkäävät sitä hirveästi, ja jännitys lisää kiputuntemusta? Kun taas suomalaiset ovat käyneet hammaslääkärissä ja ns. tietävät odottaa jos ei kipua, niin ainakin epämukavuutta.
[/quote]
Mulla ainakin toimii näin. Kerran on porattu hermoon ja kerran työnnetty piikkiä jalkaan niin, että taju meinannut lähteä. Jotenkin ei tunnu enää kovin kauhealta.
T: Mies
Tottakai kipukynnys, kuten myös sairaus- ja terveydkäditys on kulttuurisidonnainen. Emme mekään sjsttele nöistä smoin kuin vaikka sata vuotta sitten. Silloin ihan toinenmäärä kipua oli normaalia, kuin nykyään.
Ystäväsi arabi-kokemuksessa on kuitenkin kyse jotain muusta kuin kivun kokemuksesta: ensinnäkin siinä on kyse kivun tai ylipäänsä tunteen ilmaisemisesta kussakin kulttuurissa hyväksyttävällä tavalla - toisissa kulttuureissa itkeminen on ok tai jopa odotusarvo, toisisa puretaan hammasta ja kuljetaan pää pystyssä vaikka omaa lasta hautaamaan. Toisenakin kyse on kivun odotuksesta: jos kokemus kertoo, että kohta sattuu, sitä pelkää enemmän kuin jos kokemus kertoo, että kyllä se siitä. Koömanneksi kyse on arvokkuudesta ja nöyryytyksestä. Me voimme juuri ja juuri päästä yli siitä, että joku tunkee kätensä ja välineensä meidän suuhun, koska harjoittelemme hammaslääkäriä lapsesta asti - mutta onhan se oikeasti todeella intiimiä ja alistavaa, nöyryyttävää.
Eivät ne kivusta itke vaan sen vuoksi, että metallikoukkuja ja imuria pitelee naispuolinen hammashoitaja ja poraa naispuolinen hammaslääkäri. Harmittaahan se, kun naisilla on aseet käsissä.
Siitä on muutama vuosi aikaa, kun hoidin terveyskeskuksessa afgaanipakolaista. Ihmettelin myös itse miehen kipuherkkyyttä. Sitten näin sydänfilmiä ottaessani miehen selän, se oli täynnä ruoskimisesta jääneitä arpia. Ehkä joillain voi olla kipuherkkyyden syynä myös aiemmat kokemukset kidutuksesta.
Varmaan osiltaan.