Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko tavaroiden hamstraaminen sairasta?
30.03.2022 |
ostelen tavaraa, vaikka en tarvisi.
Se on vaan niin mukavaa.
Mitä halvemmalla tavaran saan sitä parempi mieli siitä tulee.
Asunto on jo niin täynnä että pitäisi muuttaa isompaan.
Käytän lähes kaiken vapaa-aikani kaupoissa osteluun. Ostan aina jos on jotain tosi halpaa.
Viimeksi tänään ostin 15 tyynyä, kun maksoivat Maskussa 1€/kpl vaikka entistiäkin hirveästi.
Kommentit (20)
No ei kyllä mun mielestä ole normaalia ostaa noin paljon tavaraa kerralla, vaikka kuinka halvalla saisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen saa ostaa mitä haluaa, mutta kyllä varmasti sota ja pula-aika on periytynyt jotenkin vanhemmilta sukupolvilta joillekin.
Ei ole normaalia!
Pyytäkää ammattijärjestäjä avuksi!
No en nyt sairaaksi sanoisi. Itse olen sitä tehnyt ja koen, että se oli ajattelematonta. En ollut kaukaa viisas ja ajatellut, että tavaroista pitää huolehtia, niille pitää löytää paikka, niitä pitää ehkä pesettää / korjauttaa ja tavarasta tulisi myös olla hyötyä. Itselle kertyi paljon tavaroita, joita ei juurikaan käytetty edes. Aloin sitten järjestellä tavaroitani ja pikkuhiljaa huomasin, miten ajattelemattomasti olin menetellyt. Tavaroista olikin yllättävän vaivalloista päästä eroon, nytkin on myynnissä Marimekon verhokappa, jota kukaan ei ole edes kysellyt. Kierrätyspisteet on kaukana jne. Tsemppiä!
Kyllä se oire on jostakin. Ostan itse tosi paljon kirppareilta kaikkea (kun halvalla saa) . Tiedostan sen korviketoiminnoksi jolla täytän ne elämäni osat, joista puuttuvat asiat, jotka normaaliin elämään kuuluisivat.
Keräilyharrastukseni on myös mennyt jopa omasta mielestäni aivan sairaalloisen ööveriksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raja kulkee siinä: Et mahdu vuotessa nukumaan ja enää ei kulku yhteytää vuoteesesi,sen enempää keitötä ei voi käytää ,ei olohuonetta,kun roinan keskelle ei mahdu!
Itsekkin tunnistan hamstraamiseni, mutta en koe että siitä pitäisi päästä eroon.
Se on vähän niinkuin harrastukseni, tykkään ostaa halpaa tavaraa ja se on minun asiani.
Eniten ostan tavaraa Rustasta,T okmannilta ja muista halpakaupoista.
En kuitenkaan koskaan osta mitään kallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle tulee hamstraamisesta ja tavaroista turvallisuuden tunne.
Eipä ainakaan ole pulaa mistään.
Jugurttipurkkeja en kuitenkaan säästä.
No ei tuo kyllä normaaliakaan ole, eli sanoisin että on sairasta!
Eikä tuo ostelu ole pelkästään "oma asia"!
Tämä maailma hukkuu turhaan tavaraan. Pitää miettiä, missä ja millaisissa oloissa tuo halpa tavara on tehty. Sitä kuljetetaan ehkä tuhansien kilometrien takaa, minkä takia?
Lisäksi kun teistä aika jättää, tuo tavara on ihan roskaa ja jollain on hirveä homma sen läpikäymisessä ja hävittämisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tuollainen kaupoissa kiertely kertoo siitä, että on liikaa aikaa. Tarvitset kehittävämpiä harrastuksia.
Itse en juurikaan shoppaile, mutta hukun tavarapaljouteen. Minulta kuoli sekä äiti että mummu lyhyen ajan sisällä ja nyt heidän tavaransa ovat minulla. Minulla on jo aiemminkin ollut taipumusta kiintyä tavaroihin, joten nyt vasta ongelmissa olen. Hyvä puoli tietysti on se, että rahaa en laita menemään enkä ostele uutta. Mutta osa asunnosta on sillä lailla, ettei kulkuväylää ole.
11 jatkaa... Kannattaa siis miettiä sitä, että ovatko ne tavarat ihania vain pelkästään se fiilis kun saa jotain kivaa halvalla. Eli kiinnytkö tavaroihin, käytätkö ja pidätkö niitä hyvin, vai lojuvatko röykkiössä tarpeettomana sitten kun ostohalu on tyydytetty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo halvan tavaran ostelu tulee tosi kalliiksi, jos sen takia pitää hommata uusi asunto.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuollainen kaupoissa kiertely kertoo siitä, että on liikaa aikaa. Tarvitset kehittävämpiä harrastuksia.
Itse en juurikaan shoppaile, mutta hukun tavarapaljouteen. Minulta kuoli sekä äiti että mummu lyhyen ajan sisällä ja nyt heidän tavaransa ovat minulla. Minulla on jo aiemminkin ollut taipumusta kiintyä tavaroihin, joten nyt vasta ongelmissa olen. Hyvä puoli tietysti on se, että rahaa en laita menemään enkä ostele uutta. Mutta osa asunnosta on sillä lailla, ettei kulkuväylää ole.
Miksi otit noi tavarat luoksesi? Ne olisi voinut kierrättää eteenpäin saman tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuollainen kaupoissa kiertely kertoo siitä, että on liikaa aikaa. Tarvitset kehittävämpiä harrastuksia.
Itse en juurikaan shoppaile, mutta hukun tavarapaljouteen. Minulta kuoli sekä äiti että mummu lyhyen ajan sisällä ja nyt heidän tavaransa ovat minulla. Minulla on jo aiemminkin ollut taipumusta kiintyä tavaroihin, joten nyt vasta ongelmissa olen. Hyvä puoli tietysti on se, että rahaa en laita menemään enkä ostele uutta. Mutta osa asunnosta on sillä lailla, ettei kulkuväylää ole.
Miksi otit noi tavarat luoksesi? Ne olisi voinut kierrättää eteenpäin saman tien.
Siksi koska niillä on tunnearvoa enkä halua luopua. Edustavat ihmisiä, jotka nyt ovat poissa. Suvussa jopa 1800-luvulta kulkeneita tavaroita ei voi myöskään korvata, jos myöhemmin luopuminen kaduttaa.
Tästä syystä mietin tätä ap:n kysymystä siltä kannalta, että onko kyse siitä että tykkää tavaroista vai tykkääkö vain ostamisesta. Jos tykkää sekä hankkimisesta että kiintyy tavaroihin eikä heitä mitään pois, niin tilannehan on tietysti kaksin verroin hankala, koska seinät tulevat vastaan. Itse vain säilytän mutta en hanki lisää, mikä auttaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuollainen kaupoissa kiertely kertoo siitä, että on liikaa aikaa. Tarvitset kehittävämpiä harrastuksia.
Itse en juurikaan shoppaile, mutta hukun tavarapaljouteen. Minulta kuoli sekä äiti että mummu lyhyen ajan sisällä ja nyt heidän tavaransa ovat minulla. Minulla on jo aiemminkin ollut taipumusta kiintyä tavaroihin, joten nyt vasta ongelmissa olen. Hyvä puoli tietysti on se, että rahaa en laita menemään enkä ostele uutta. Mutta osa asunnosta on sillä lailla, ettei kulkuväylää ole.
Miksi otit noi tavarat luoksesi? Ne olisi voinut kierrättää eteenpäin saman tien.
Siksi koska niillä on tunnearvoa enkä halua luopua. Edustavat ihmisiä, jotka nyt ovat poissa. Suvussa jopa 1800-luvulta kulkeneita tavaroita ei voi myöskään korvata, jos myöhemmin luopuminen kaduttaa.
Tästä syystä mietin tätä ap:n kysymystä siltä kannalta, että onko kyse siitä että tykkää tavaroista vai tykkääkö vain ostamisesta. Jos tykkää sekä hankkimisesta että kiintyy tavaroihin eikä heitä mitään pois, niin tilannehan on tietysti kaksin verroin hankala, koska seinät tulevat vastaan. Itse vain säilytän mutta en hanki lisää, mikä auttaa tilannetta.
Tunnearvonkaan takia ei kannata kaikkea säilyttää. Mikäli ihmiset olivat tärkeitä, muistat heidät kyllä ilman tavaraakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuollainen kaupoissa kiertely kertoo siitä, että on liikaa aikaa. Tarvitset kehittävämpiä harrastuksia.
Itse en juurikaan shoppaile, mutta hukun tavarapaljouteen. Minulta kuoli sekä äiti että mummu lyhyen ajan sisällä ja nyt heidän tavaransa ovat minulla. Minulla on jo aiemminkin ollut taipumusta kiintyä tavaroihin, joten nyt vasta ongelmissa olen. Hyvä puoli tietysti on se, että rahaa en laita menemään enkä ostele uutta. Mutta osa asunnosta on sillä lailla, ettei kulkuväylää ole.
Miksi otit noi tavarat luoksesi? Ne olisi voinut kierrättää eteenpäin saman tien.
Siksi koska niillä on tunnearvoa enkä halua luopua. Edustavat ihmisiä, jotka nyt ovat poissa. Suvussa jopa 1800-luvulta kulkeneita tavaroita ei voi myöskään korvata, jos myöhemmin luopuminen kaduttaa.
Tästä syystä mietin tätä ap:n kysymystä siltä kannalta, että onko kyse siitä että tykkää tavaroista vai tykkääkö vain ostamisesta. Jos tykkää sekä hankkimisesta että kiintyy tavaroihin eikä heitä mitään pois, niin tilannehan on tietysti kaksin verroin hankala, koska seinät tulevat vastaan. Itse vain säilytän mutta en hanki lisää, mikä auttaa tilannetta.
Tunnearvonkaan takia ei kannata kaikkea säilyttää. Mikäli ihmiset olivat tärkeitä, muistat heidät kyllä ilman tavaraakin.
Olen eri, mutta aina ei ole kysymys vain itsestä ja omasta muistista.
Minä en voi muistaa isovanhempiani, mutta heidän keinutuolinsa, lipastonsa, muutamat astiat ja käyttöesineet 1950-luvulta ovat silti minulle tärkeitä. Ainoatakaan sen vanhempaa esinettä ei suvussamme ole, koska sota.
Ja maailma pelastuu kun ihmiset ostelevat himoissaan turhaa roinaa..
Ei kannata käydä sellaisissa kaupoissa josta tietää ostavansa jotain turhaa. Itse käyn pelkästään s-marketissa ja välillä ostan lapselle vaatteita kirpputorilta. Olen päättänyt etten osta mitään uutta tavaraa. Ja jos tarvitsen jotain niin etsin sen käytettynä. Jos kiertelisin kauppoja niin varmasti tarttuisi välillä mukaan jotain mukamas tarpeellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuollainen kaupoissa kiertely kertoo siitä, että on liikaa aikaa. Tarvitset kehittävämpiä harrastuksia.
Itse en juurikaan shoppaile, mutta hukun tavarapaljouteen. Minulta kuoli sekä äiti että mummu lyhyen ajan sisällä ja nyt heidän tavaransa ovat minulla. Minulla on jo aiemminkin ollut taipumusta kiintyä tavaroihin, joten nyt vasta ongelmissa olen. Hyvä puoli tietysti on se, että rahaa en laita menemään enkä ostele uutta. Mutta osa asunnosta on sillä lailla, ettei kulkuväylää ole.
Miksi otit noi tavarat luoksesi? Ne olisi voinut kierrättää eteenpäin saman tien.
Siksi koska niillä on tunnearvoa enkä halua luopua. Edustavat ihmisiä, jotka nyt ovat poissa. Suvussa jopa 1800-luvulta kulkeneita tavaroita ei voi myöskään korvata, jos myöhemmin luopuminen kaduttaa.
Tästä syystä mietin tätä ap:n kysymystä siltä kannalta, että onko kyse siitä että tykkää tavaroista vai tykkääkö vain ostamisesta. Jos tykkää sekä hankkimisesta että kiintyy tavaroihin eikä heitä mitään pois, niin tilannehan on tietysti kaksin verroin hankala, koska seinät tulevat vastaan. Itse vain säilytän mutta en hanki lisää, mikä auttaa tilannetta.
Tunnearvonkaan takia ei kannata kaikkea säilyttää. Mikäli ihmiset olivat tärkeitä, muistat heidät kyllä ilman tavaraakin.
Olen eri, mutta aina ei ole kysymys vain itsestä ja omasta muistista.
Minä en voi muistaa isovanhempiani, mutta heidän keinutuolinsa, lipastonsa, muutamat astiat ja käyttöesineet 1950-luvulta ovat silti minulle tärkeitä. Ainoatakaan sen vanhempaa esinettä ei suvussamme ole, koska sota.
Joo, toki muutamat esineet ymmärrän. Mutta jos tuota tavaraa on niin paljon, ettei kämpässä ole muuta tilaa kuin käytävät, jos niitäkään, niin sitä tavaraa on liikaa.
Tuo on myös iso paloturvallisuus-, myös tuhohyönteisriski. Jos on muka arvokasta tavaraa, niin ei sitä noin saisi säilyttää!
Jälleen kerran hamstraaminen, tai pikemminkin käytöstä poistuneen laitteen säilöminen pelasti tilanteen, kun kaapelimodeemin virtalähde hajosi, ei paska jaksa lähteä käyntiin niin entisestä toisenlaisen laajakaistaliittymän modeemin virtalähteestä sai korvaavan varaosan tilalle, eli sen virtalähteellä tämän nykyinen modeemi toimii taas :) Korjauskustannukset nolla euroa.
Alue: Aihe vapaa
Itse olen kans hamstraaja. Ostin eilen sellaisia kivoja peittoja Rustassa 2€ kpl. Yhteensä 12 kpl.kannattaa ostaa kun halvalla saa.
En koe että hamstraaminen on sairasta