En tiedä mistä johtuu, mutta reagoin todella voimakkaasti tähän työntekijöiden
etuuksien leikkaamiseen. Ymmärrän, että Suomen tilanne vaatii leikkauksia palkansaajilta mutta koen tilanteen epäreiluna ja kohdistuvan liikaa matalapalkkaisiin naisaloihin . Yleensä olen tällaisissa asioissa harkitseva ja sopeutuva mutta nyt minulla on mennyt yöunet ja asia pyörii koko ajan mielessäni ahdistavalla tavalla. Koen, että minun työpanostani ei arvosteta ja olen mitäänsanomaton tälle yhteiskunnalle. Oma palkkani on hiukan päälle 2000e /kk. Jos lisiä poistetaan ja lomaani lyhennetään tekee se minun kohdallani kuussa -250€/kk nettotuloistani. Mietin jatkuvasti, että miten toimin jos nämä kaavaillut leikkaukset toteutetaan. Olen tehnyt 25v tätä työtäni josta tykkään tosi paljon. En usko, että voin jatkaa enää. Myyn asuntoni, jotta saan siitä hiukan irroitettua rahaa (toki asuntolainat maksettava pois)ja jään pois työstä. Yritän löytää jotain mistä saisin pientä lisätuloa. Pelkään paljon mielenterveyteni puolesta. Minulla ei ole koskaan ollut" sen kanssa ongelmaa"mutta nyt pääni on hajoamaisillaan. Olen tullut itkuherkäksi ja kaikki asiat tuntuvat yhtäkkiä mustilta. Luulen, että koen jotain samanlaisia tunteita, kuin jos tulisi irtisanotuksi.
Toivoisin, että löytyisi ratkaisu, joka olisi tasapuolisempi kaikille työntekijöille.
Ja kyllä, olen menossa perjantaina mielenilmaukseen.
Kommentit (4)
Hei ap!
Minäkin olen tulossa torille. Tsempataan toisiamme. Kyllä me tästä selvitään. t. lto
No onhan se kuin sylkäisy kasvoille. Nämä pehtoorit kusee ihmisiä silmään.
Minuakin ahdistaa tilanteesi vaikken itse olekaan tulilinjalla. Siksi tulen myös torille!
Luulen, että samoin tuntevia on paljon. Yritä ajatella, ettet ole yksin tämän kanssa.
Voisitko saada keskusteluapua työterveydestä?
Torilla tavataan!