Lue keskustelun säännöt.
Eroon anoreksiasta ja raskaaksi
15.09.2015 |
Mun asiat on tavallaan ihan hyvin, ihania ystäviä, kivoja harrastuksia, rakkausavioliitto, ollaan hyvin toimeentulevia, kaikki edellytykset lapselle on olemassa sekä suuri toive perheen perustamiseen. Kaikkea vaan varjostaa mun pitkäaikainen anoreksia, pelkään yli kaiken, että sairastan itseni ohi lapsentekoiän ja haaveet jää toteutumatta. Silti on hirveän vaikea päästä yli ja päästää irti anoreksiasta, jota oon sairastanut enemmän ja vähemmän jo kymmenen vuotta. Kunpa saisin voimaa parantua ja elää elämää eteenpäin. Saisko täältä tsemppiä paranemiseen ja mielipiteitä siitä, kannattaako näin pitkään sairastaneen haaveilla perheestä vai onko se jopa väärin, kun vaikka paranisi niin täyttä varmuutta ei ole koskaan, ettei anoreksia uusi ja ihan kamalahan se olisi, jos lapset saisi sen takia huonoja vaikutteita ruokailuun ja kehonkuvaan :(
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Hienoa Ap että oot päässyt eteenpäin! Nyt vaan jatkat samalla tsempillä ja sisulla kohti todellista toipumista etkä lannistu pienistä tai suuristakaan takapakeista. Tosi järkevästi osaat ajatella lapsensaantia, koska tärkeintä on että sinä olisit siinä tilanteessa terve ja pystyisit antamaan lapsellekin terveen elämän ja esimerkin.
Anoreksiasta voi parantua, vaikka se vaatiikin tosi lujaa työtä ja sinnikkyyttä. Ja raskautuminen saattaa käydä helpostikin kun sen aika vihdoin on, vaikka takana olisi vuosikymmenenkin alipainoisuus ja menkattomuus. Terveisin 15 vuoden anoreksiasta täysin parantunut ensi vuoden vauvaa masussaan kasvattava 27v :-)
Upeasti oot selvinnyt! Tosi paljon onnea sinulle/teille tulevasta vauvasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko harkinnut adoptiota :) sitten ei tarvitsisi murehtia aikaa vaan saisit rauhassa kunnolla parantua ennen. Kyllä se siitä!
Av-mammoista ainakin puolella on enemmän ja vähemmän vikaa päässä, joten eiköhän anorektikon lapsistakin suurin piirtein yhteiskuntokelpoisia kasva.
Vierailija kirjoitti:
Oletko harkinnut adoptiota :) sitten ei tarvitsisi murehtia aikaa vaan saisit rauhassa kunnolla parantua ennen. Kyllä se siitä!
Oisin yhtä onnellinen adoptiolapsesta kuin synnyttämästäni lapsesta, mutta ymmärtääkseni se ei ole meille mahdollista, koska mulla on kuitenkin diagnosoitu mielenterveyden häiriö eli tämä anoreksia. Se vaikuttaisi adoptiomahdollisuuksiin, mikä on tietysti ihan oikein. Lapsen parashan siinä täytyy olla etusijalla eikä aikuisten halu perustaa perhe.
Oon joskus miettinyt, että kun oon aina ollut lapsirakas niin miksi en pysähtynyt aiemmin ja ymmärtänyt, että aika vaan kulkee eteenpäin ja tuhlaan sitä anoreksiaan koko ajan. Miksi korjausliike piti tehdä vasta, kun on ihan selkä seinää vasten ja ikää tulee. Olisihan tässä kymmenen vuoden aikana ollut aikaa korjausliikkeelle aiemminkin. Eihän se ihan noin yksinkertaista ja suoraviivaista ole, yhtä lailla tää on sairaus kuin vaikka masennus, eikä siitäkään voi noin vain päättää toipua, mut silti toivon, että aiemmin oisin kysynyt itseltäni, oonko valmis luopumaan kaikesta vaan tän anoreksian takia ja vastannut siihen että en. -ap
Hienoa Ap että oot päässyt eteenpäin! Nyt vaan jatkat samalla tsempillä ja sisulla kohti todellista toipumista etkä lannistu pienistä tai suuristakaan takapakeista. Tosi järkevästi osaat ajatella lapsensaantia, koska tärkeintä on että sinä olisit siinä tilanteessa terve ja pystyisit antamaan lapsellekin terveen elämän ja esimerkin.
Anoreksiasta voi parantua, vaikka se vaatiikin tosi lujaa työtä ja sinnikkyyttä. Ja raskautuminen saattaa käydä helpostikin kun sen aika vihdoin on, vaikka takana olisi vuosikymmenenkin alipainoisuus ja menkattomuus. Terveisin 15 vuoden anoreksiasta täysin parantunut ensi vuoden vauvaa masussaan kasvattava 27v :-)