Eroon anoreksiasta ja raskaaksi
Mun asiat on tavallaan ihan hyvin, ihania ystäviä, kivoja harrastuksia, rakkausavioliitto, ollaan hyvin toimeentulevia, kaikki edellytykset lapselle on olemassa sekä suuri toive perheen perustamiseen. Kaikkea vaan varjostaa mun pitkäaikainen anoreksia, pelkään yli kaiken, että sairastan itseni ohi lapsentekoiän ja haaveet jää toteutumatta. Silti on hirveän vaikea päästä yli ja päästää irti anoreksiasta, jota oon sairastanut enemmän ja vähemmän jo kymmenen vuotta. Kunpa saisin voimaa parantua ja elää elämää eteenpäin. Saisko täältä tsemppiä paranemiseen ja mielipiteitä siitä, kannattaako näin pitkään sairastaneen haaveilla perheestä vai onko se jopa väärin, kun vaikka paranisi niin täyttä varmuutta ei ole koskaan, ettei anoreksia uusi ja ihan kamalahan se olisi, jos lapset saisi sen takia huonoja vaikutteita ruokailuun ja kehonkuvaan :(
Kommentit (25)
Tiedän tapauksia, joissa vakavaa anoreksiaa sairastanut henkilö on tullut raskaaksi melko helpostikin. Älä ainakaan luovu toivosta vaan tee nyt kaikkesi parantuaksesi, tiedän ettei se ole helppoa, mutta todella kaiken vaivan arvoista. Tsemppiä! <3
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 23:44"]
Tällä tytöllä on youtubessa kanava, jonka löytää hakemalla Holly Griffiths. Hänellä on jonkun verran videoita raskaudesta ja äitiydestä, joissa kertoo anoreksian vaikutuksesta niihin.
[/quote]
Kiitti linkistä, pitää ehdottomasti tutustua noihin :) -ap
Anoreksiassa oma ruumiinkuva on niin pielessä että siitä on liki mahdotonta toipua. Oppia elämään sen kanssa voi. Vaatii paljon puolisolta eli jos hän ottaa vetovastuun ja muu tukiverkko on kunnossa. Ehkä lähivanhemmaksi on aika kova homma pyrkiä..
Ootko millaista ammattiapua saanut sairauteesi?
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 21:32"]
Ootko millaista ammattiapua saanut sairauteesi?
[/quote]
Olen ollut sairaalassa, mutta onneksi ei ole pitkään aikaan tarvinnut enää olla osastolla. Sillä tavalla parempi vointi on jo, koska juuri perheenperustamisen vuoksi olen saanut voimia tsempata. Käyn terapiassa säännöllisesti. Tuntuu, että pikkuhiljaa paranen, mutta se on pitkä prosessi ja takapakkia tulee. Olen viime aikoina paljon miettinyt tuota, että mitä jos onnistunkin paranemaan, mutta sairastun uudelleen ja miten se vaikuttaisi lapsiin.
Tiedän tunteen ja ajatukset. Itse tosin kärsin jonkinlaisesta anoreksian ja bulimian diagnosoimattomasta välimuodosta. Haluaisin niin tästä eroon, koska olen jo saanut tiedon lääkäriltä, että olen merkittävästi heikentänyt raskaaksi tulemisen mahdollisuuttani. Se toistaiseksi on kuitenkin vielä mahdollista. Mitä jos jatkan tätä elämää ja valehtelua niin pitkään, ettei se kohta enää olekaan? Ja mitä jos tulen raskaaksi? Entäs sen jälkeen?
Vaikka onnistuisitkin toipumaan anoreksiasta, se voi silti voinut tuoda mukanaan sen, että sinulla tulee vaikeuksia tulla raskaaksi. Anoreksiaa sairastavana et tule raskautumaan. Adoptiolapsestakaan sinun on varmaan turha haaveilla, kun sinulla on anoreksia, vanhempien terveydentila selvitetään tarkasti.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 21:41"]
Tiedän tunteen ja ajatukset. Itse tosin kärsin jonkinlaisesta anoreksian ja bulimian diagnosoimattomasta välimuodosta. Haluaisin niin tästä eroon, koska olen jo saanut tiedon lääkäriltä, että olen merkittävästi heikentänyt raskaaksi tulemisen mahdollisuuttani. Se toistaiseksi on kuitenkin vielä mahdollista. Mitä jos jatkan tätä elämää ja valehtelua niin pitkään, ettei se kohta enää olekaan? Ja mitä jos tulen raskaaksi? Entäs sen jälkeen?
[/quote]
Voimia sulle <3 On nää syömishäiriöt hankalia :( Mulla ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta tulla raskaaksi (ei kuukautisia), mutta näin on ollut ennenkin ja aina suurin piirtein tietyssä painossa ja rasvaprosentissa ne palaavat, joten olen toiveikas. Tosi tärkeää mulle olisi, että jos tulen joskus äidiksi, annan hyvän esimerkin terveistä elämäntavoista ja oman itsen hyväksynnästä, en mistään ikuisesta laihdutuksesta. Haluan oppia toimintamallin, jonka voin välittää lapsilleni hyvillä mielin. Se on ollut suurin tekijä tässä alkaneessa paranemisessa.
Mä selvisin pahasta ortoreksiasta. Nyt oon oikeesti onnellinen ensimmäistä kertaa elämässäni! Voin joskus herkutella (kohtuudessa osaan kuitenkin pysyä) ja nauttia ruoasta. Ilman miestä en olisi pystynyt tähän.
anteeksi kun tulin hehkuttamaan, mutta toivon todella, että saisit asiat järjestykseen! Sairaus pysyy aina mukana ja varsinkin vaikeina aikoina vanhat ajat kummittelevat mielessä.. Mutta olen onnellinen, onnellisempi kuin koskaan niinä aikoina.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 21:51"]
Mä selvisin pahasta ortoreksiasta. Nyt oon oikeesti onnellinen ensimmäistä kertaa elämässäni! Voin joskus herkutella (kohtuudessa osaan kuitenkin pysyä) ja nauttia ruoasta. Ilman miestä en olisi pystynyt tähän.
anteeksi kun tulin hehkuttamaan, mutta toivon todella, että saisit asiat järjestykseen! Sairaus pysyy aina mukana ja varsinkin vaikeina aikoina vanhat ajat kummittelevat mielessä.. Mutta olen onnellinen, onnellisempi kuin koskaan niinä aikoina.
[/quote] "Pahallakaan" ortoreksialla tuskin on mitään vaikutusta raskautumiseen.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 21:54"][quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 21:51"]
Mä selvisin pahasta ortoreksiasta. Nyt oon oikeesti onnellinen ensimmäistä kertaa elämässäni! Voin joskus herkutella (kohtuudessa osaan kuitenkin pysyä) ja nauttia ruoasta. Ilman miestä en olisi pystynyt tähän.
anteeksi kun tulin hehkuttamaan, mutta toivon todella, että saisit asiat järjestykseen! Sairaus pysyy aina mukana ja varsinkin vaikeina aikoina vanhat ajat kummittelevat mielessä.. Mutta olen onnellinen, onnellisempi kuin koskaan niinä aikoina.
[/quote] "Pahallakaan" ortoreksialla tuskin on mitään vaikutusta raskautumiseen.
[/quote]
No onhan sillä. Menkat voi loppua aivan kuten anoreksiassakin.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 21:51"]
Mä selvisin pahasta ortoreksiasta. Nyt oon oikeesti onnellinen ensimmäistä kertaa elämässäni! Voin joskus herkutella (kohtuudessa osaan kuitenkin pysyä) ja nauttia ruoasta. Ilman miestä en olisi pystynyt tähän.
anteeksi kun tulin hehkuttamaan, mutta toivon todella, että saisit asiat järjestykseen! Sairaus pysyy aina mukana ja varsinkin vaikeina aikoina vanhat ajat kummittelevat mielessä.. Mutta olen onnellinen, onnellisempi kuin koskaan niinä aikoina.
[/quote]
Ihan kuulla, että menee noin hyvin <3 Totta kai saa hehkuttaa! Positiiviset tarinat on aina tervetulleita, siis tosi hienoa, että olet saanut itsesi nostettua syömishäiriökupasta ja voit hyvin :) -ap
siis kuopasta eikä kupasta piti kirjoittaa
Hyvii ja asiallisia kommenttei ollu täällä. Kiva juttu :) Vaikka tullu paljon alapeukkui noihin "ei kandee miettiä ees lapsia" -kommentteihin ni on nekin aivan aiheellisia ja asiallisia. Mulle ehkä olennaisinta on, että vaikka vois tulla raskaaksi ni se ei voi olla sellainen "oispa ihana saada vauva" -juttu vaan perinpohjin harkittu. Olen lukenut kokemuksia, joissa raskaus on ikään kuin pelastanut anoreksialta lopullisesi. Toki on pitänyt ylipäätään olla ihan ok kunnossa, jotta raskaus on voinut alkaa. Mulla se ei mene niin, että laittaisin kaiken sen raskaus-kortin varaan vaan haluan ensin tuntea, että pärjään anorektisen mielen kanssa ja sitten vasta suunnitella raskautta. Minusta se on oikein nimenomaan lapsen kannalta. Oon joskus ystävien kans jutellessa käyttänyt huumeidenkäyttövertausta eli jos on riippuvainen huumeista, ei voi ajatella, että joo joo, pystyn taatusti lopettamaan, jos tulen raskaaksi (entä jos ei pysty?!). Sama anoreksiassa, sitä on voitava hallita ensin ja sitten vasta mentävä eteenpäin elämässä, jotta voi katsoa lastaan ja ajatella, että sinun suhteesi en ottanut mitään riskejä, hoidin ensin itseni sinulle sopivaksi ja hyväksi äidiksi ja sitten vasta oli sinun aikasi <3 -ap
Ehkä kandeis ap unohtaa ne lapsihaaveet, jos ei oo pystyny pitää itsestäkään huolta kymmeneen vuoteen.
Edellistä suo anteeksi komppaan. Lapsi ja jos dg oikeasti yhä anoreksia? Älä jaksa. Missä välissä ajattelit juosta? Ja mitä imettää ? Höpö höpö. Anorektikko ei ole äiti-kyvykäs. Ei monen vuoden jälkeen. Suo anteeksi:). Kun dg poistettu ja ja noin 6 v terapiaa takana, kokeile. Et ole ok. Niin kiva kun onkin että söit yhden leivän, vau, voita ja kinkkua. Hoida itsesi! Siihen iso hali!
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 22:44"]
Edellistä suo anteeksi komppaan. Lapsi ja jos dg oikeasti yhä anoreksia? Älä jaksa. Missä välissä ajattelit juosta? Ja mitä imettää ? Höpö höpö. Anorektikko ei ole äiti-kyvykäs. Ei monen vuoden jälkeen. Suo anteeksi:). Kun dg poistettu ja ja noin 6 v terapiaa takana, kokeile. Et ole ok. Niin kiva kun onkin että söit yhden leivän, vau, voita ja kinkkua. Hoida itsesi! Siihen iso hali!
[/quote]
Oot ihan oikeassa siinä, että ensin pitää tulla terveeksi ja myös elää terveenä ennen kuin voi siirtyä eteenpäin elämässä. Toivoisin saavuttavani suurin piirtein normaalipainon ja sen jälkeen haluan nähdä, että voin huolehtia sen painon säilyttämisestä ja terveydestä, jotta olisin varmempi siitä, että pystyn tarjoamaan terveen elämän malleja lapsille. Valitettavasti 6 vuotta terveenä ei varmaan ole mahdollista ennen lapsia, koska olen jo täyttämässä 30. Tuntuu raskaalta ajatellakin, että perhehaaveet pitäisi jättää kokonaan niin kuin täällä on myös todettu, mutta totta kai tärkeintä on lapsen/lasten hyvinvointi ja tarkoin on punnittava, pystyykö tarjoamaan lapselle hyvän elämän ja hyvän esimerkin. Se että haluan näin tehdä, on auttanut minua eteenpäin oman ongelmani kanssa, mutta aika on tietty rajallista ja niin kuin ensimmäisesä viestissä kirjoitin, pelkoni on että perheenperustamisaika menee ohi tämän takia. Vähän tuli surullinen olo tästä viestistä ja tuosta aiemmasta, mut varmasti vilpittömästi ja rehellisesti kommentoitte, joten kiitos siitä. -ap
Tällä tytöllä on youtubessa kanava, jonka löytää hakemalla Holly Griffiths. Hänellä on jonkun verran videoita raskaudesta ja äitiydestä, joissa kertoo anoreksian vaikutuksesta niihin.
Löysin ja nostin tän mun aloittaman vanhan ketjun, koska halusin kiittää teitä kaikkia mielipiteistä ja tsempeistä sekä hehkuttaa tätä. Oon aika mukavasti päässyt eteenpäin tässä mun tilanteessa. Paraneminen on raakaa työtä, mut se työ on tehtävä ja panostettava siihen. Halusin vaan hehkuttaa, että olen saanut painoa nousemaan näiden kuukausien aikana. Sain todella hyvän ateriasuunnitelman ravitsemusterapeutilta, sitä olen noudattanut ja se on sellainen minimi, että sen lisäksi saa kyllä ostaa vaikka jäätelön jos haluaa. Lapsi on kaukainen haave, koska ensin on vakuututtava siitä, että itsestään pystyy pitämään huolta varmuudella, mutta se haave on sillä tavalla mielessä konkreettisena, että se on auttanut tässä yrittämisessä ja panostamisessa. Edelleen olen alipainoinen, mutta huomaa, että voimat palautuu pikkuhiljaa. En varmasti vielä olisi hyvä äiti (enkä voisi tullakaan raskaaksi, koska menkat ei ole vielä palanneet), koska töitä on tehtävänä ja hyväksyn ja ymmärrän sen, mutta ainakin teen parhaani, että jonain päivänä voisin todeta, että minulla olisi mahdollisuudet hyväksi äidiksi. Jos toipuminen etenee liian hitaasti ikään nähden, eikä tulla saamaan lapsia eikä tule sitä oloa, että voi rehellisesti todeta, että pystyisi jättämään tän taakseen ja sillä tavalla takaamaan hyvän elämän lapselle niin se täytyy hyväksyä, mutta se hyväksyminen voi olla helpompaa, jos ja kun tietää yrittäneenä ihan kaikkensa, jotta olisi terve ja ajatusmaailmaltaankin normaali. Paras joululahja minulle ja meille, että olen päässyt taas eteenpäin toipumisessa. Kiitos kaikille, jotka ootte tähän kommentoineet sekä tsemppejä että muita ajatuksia herättäviä kommentteja. -ap
Valitettavasti on huono mahdollisuus t.luuranko