Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos rakastaisin itseäni
Vierailija
15.09.2015 |
Mun pitäis opetella rakastamaan itseäni. Mutta pelkään sen tekevän minusta kauhean yksinäisen. Vai tuleekohan tuo tunne siitä, että mä joutuisin silloin kohtaamaan suuren yksinäisyyteni? En ole fyysisesti yksin, mutta henkisesti tunnen olevani kai sitäkin enemmän.
En haluaisi keskittyä itseeni ja koittaa rakastaa itseäni, koska se tuo yksinäisyyden luokseni. Kohdattavaksi. Todenteolla. Ja se sattuu. Jos olen jo aikuinen ja yksin, niin miten voin enää koskaan muuttua sellaiseksi, etten olisi yksin? Minusta se, että joutuu olemaan yksin on ihan kamalaa. Etten jotenkin kelpaa, se tarkoittaa varmaan sitä.
Eli pitäisi rakastaa itseään = haluta olla yksin. Tuntea oikein se, miten ei kiinnosta ketään, jää muiden ulkopuolelle, on hylkiö? Tällaisia mietin, vaikkei rekkautumispakon takia enää mulle vastatakaan.
Kommentit (5)
Googlettelin äsken vielä tuosta itsensä rakastamisesta ja vastaan tuli asioita kuten itsensä tunteminen ja rajojen vetäminen. Minusta kuulostaa todella vaikealle :( Varsinkin tuo itsensä tunteminen. Pitäisi olla armollisuutta siinä, mutta mitään muuta en ole elämässäni tehnyt kuin tuominnut niin muita kuin omiakin heikkouksiani. Niin jotenkin kuuluu minusta tehdä. Että jos onkin heikkous, niin se on kamalaa ja todella paha asia ja tuomittavaa, ihan hyi, heikkoutta ja huonoutta. Ihan kaikilla. Että niitä kuuluukin hävetä jne.
Ja sitten taas rajojen asettaminen kanssa kuulostaa vaikealle, odotan, että mulle sitten tosiaan sanotaan, että "no etpä sä meitä sitten paljon kiinnostanutkaan" jos sanon ei tai jotenkin muuten tuomitaan tai keksitään miten paha se on, että just mä en tee jotain asiaa jotenkin. Mutta pakko se on nyt yrittää, kai se armo olis ekana löydettävä, miten mä muuten pääsen ikinä siihen, että heikkoudet ei olekaan paha asia joista kuuluu tuomita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on opetettu, että jos on jokin heikkous niin se tekee huonon ihmisen. Ettei sellaisen kanssa halua kukaan olla. Ja että heikkoudet nyt vaan muutenkin ovat paha asia. Virheitä minussa. Virheitä ihmisessä. Että kaikkien pitää koko ajan pyrkiä olemaan parempia kuin ovatkaan, ettei vain kukaan saisi meitä kiinni heikkouksistamme. Koska jotenkin se olisi se ultimaalinen häpeä sitten meille. Ja heikkona pidetään myös ihmistä, joka EI YRITÄ irti heikkouksistaan, siis sellaista itsensä hyväksyjää. Ne on jotenkin erityisen tuomittavia. Kamalia, rappioihmisiä. Näin on opetettu ja olen näin uskonut. Vaikka se siis kuulostaa ihan sairaalle. :(
Ap
[quote author="Mies 29v" time="15.09.2015 klo 00:54"]
Tuossa on piristykseksi kuvia hamsteristani. http://aijaa.com/qitLGX
-Mies 29v + 1v-
[/quote]
Ihana, kiitos! Oliko tää mulle? Tai siis kiitos, oli tai ei! Söpöjä kuvia... :)
Ap
Alue: Aihe vapaa
Ellet opi rakastamaan itseäsi, miten kukaan muukaan voisi sitä tehdä? Opettele rakastamaan itseäsi ja anna muille mahdollisuus myös rakastua sinuun. Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet. Itsensä rakastaminen ei ole yksinäisyyttä. Terveellä itserakkaudella asetat itsellesi itseisarvon ja näytät muille, että sinä rakastat olla sinä ja joku muukin oppii rakastamaan sinua ansaitsemallasi tavalla. :)