Yhden lapsen vanhemmat

Ei kannata kysyä Vauvalta, täällä ylivoimaisesti eniten yksinhuoltajia tai mieslapsen kanssa lisääntyneitä marttyyreitä, joilla vakavasti sairas lapsi, jota aikuiset pilkkaavat. Kaikilla myös 0 ystävää, välit katkenneet sukuun ja vähintäänkin raskaudenjälkeinen masennus.

Oikeassa elämässä nuo ovat pieni promillen sadasosa yksilapsisista perheistä.

Kaikissa tuntemissani yksilapsisissa perheissä, omani mukaanluettuna, asiat sujuvat hyvin ja lapsi tuo onnea ja rikkautta elämään. Itselleni tuli lapsen myötä menettämisen pelko, jota en oikeastaan sitä ennen kokenut. Arki ei muuttunut oikein mitenkään, mutta emme olekaan ikinä mieheni kanssa olleet mitään baarikärpäsiä. Kavereita nähdään, kuten ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ehkä yllätti eniten miten ympäriltä hävisi kaikki tuki ja miten yksinäinen se äidin rooli on. Ja kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kun toinen äiti. 

Mua ei oo koskaan kukaan toinen äiti syyllistänyt.

Hah, minuakin on. Ei saa valvoa yli kasiin, koskaan. Ei saa olla yhtään epäsäännöllistä rytmiä, koskaan. Ei saa kuljettaa rattailla, pitää kuljettaa rattailla. Ei saa mennä töihin, pitää mennä töihin. Lista on ihan loputon.

Ihan jo oma äitini ja anoppini ovat haukkuneet sukkahousuista lähtien ihan kaikki ratkaisuni miljoonaan kertaan, jopa niin että yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista.

En minä noista olisi loukkaantunut. Mutta nyt jälkeenpäin joidenkin aikuisten käytös oli ihan törkeätä. Lapsi oli esim. isossa vatsaleikkauksessa ja lapsella oli virtsarakon katetri. Pidin lapsella bodya, jotta lapsi ei revi katetria irti. Ja muutenkin hygienia. Olimme kesäkuumalla leikkipuistossa. Halusin viedä lapsen sinne, koska ei ollut nähnyt muita lapsia moneen päivään. Joku keksi leikkipuistossa kuvata isoa lasta, jolla on body. Taisi tänne vauva-palstallekin tulla kirjoituksia asiasta. Tämä siis aikuisten toimesta. Lastani naurettiin leikkipuistossa. Lähdimme pois, minä itkua vääntäen.

Sanottiinko jossain että joku loukkaantui. Opettele lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ehkä yllätti eniten miten ympäriltä hävisi kaikki tuki ja miten yksinäinen se äidin rooli on. Ja kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kun toinen äiti. 

Mua ei oo koskaan kukaan toinen äiti syyllistänyt.

Hah, minuakin on. Ei saa valvoa yli kasiin, koskaan. Ei saa olla yhtään epäsäännöllistä rytmiä, koskaan. Ei saa kuljettaa rattailla, pitää kuljettaa rattailla. Ei saa mennä töihin, pitää mennä töihin. Lista on ihan loputon.

Ihan jo oma äitini ja anoppini ovat haukkuneet sukkahousuista lähtien ihan kaikki ratkaisuni miljoonaan kertaan, jopa niin että yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista.

En minä noista olisi loukkaantunut. Mutta nyt jälkeenpäin joidenkin aikuisten käytös oli ihan törkeätä. Lapsi oli esim. isossa vatsaleikkauksessa ja lapsella oli virtsarakon katetri. Pidin lapsella bodya, jotta lapsi ei revi katetria irti. Ja muutenkin hygienia. Olimme kesäkuumalla leikkipuistossa. Halusin viedä lapsen sinne, koska ei ollut nähnyt muita lapsia moneen päivään. Joku keksi leikkipuistossa kuvata isoa lasta, jolla on body. Taisi tänne vauva-palstallekin tulla kirjoituksia asiasta. Tämä siis aikuisten toimesta. Lastani naurettiin leikkipuistossa. Lähdimme pois, minä itkua vääntäen.

Sanottiinko jossain että joku loukkaantui. Opettele lukemaan.

Aika ilmeisesti olet kyllä loukkaantunut, kun piti tulla tännekin oikein muistelemaan ja valittamaan asiasta. Kyllä se katkeruus ja inhottava luonne sinusta paistaa, vaikket sitä erikseen tekstiisi kirjoita. Aika katsoa peiliin.

-Eri

Vierailija kirjoitti:

Se ehkä yllätti eniten miten ympäriltä hävisi kaikki tuki ja miten yksinäinen se äidin rooli on. Ja kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kun toinen äiti. 

Millaista tukea olet ennen lasta tarvinnut?

Meillä lapsi hoidettiin yhdessä puolison kanssa, päivähoito tuli mukaan töihin paluun myötä. Suku kaukana. Kukaan ei ole syyllistänyt yhtään mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ehkä yllätti eniten miten ympäriltä hävisi kaikki tuki ja miten yksinäinen se äidin rooli on. Ja kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kun toinen äiti. 

Millaista tukea olet ennen lasta tarvinnut?

Meillä lapsi hoidettiin yhdessä puolison kanssa, päivähoito tuli mukaan töihin paluun myötä. Suku kaukana. Kukaan ei ole syyllistänyt yhtään mistään.

Millaista tukea sitä nyt ihmiswt elämässä tarvitsee. Kyllä on taas mahtipontista potaskaa.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ehkä yllätti eniten miten ympäriltä hävisi kaikki tuki ja miten yksinäinen se äidin rooli on. Ja kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kun toinen äiti. 

Mua ei oo koskaan kukaan toinen äiti syyllistänyt.

Hah, minuakin on. Ei saa valvoa yli kasiin, koskaan. Ei saa olla yhtään epäsäännöllistä rytmiä, koskaan. Ei saa kuljettaa rattailla, pitää kuljettaa rattailla. Ei saa mennä töihin, pitää mennä töihin. Lista on ihan loputon.

Ihan jo oma äitini ja anoppini ovat haukkuneet sukkahousuista lähtien ihan kaikki ratkaisuni miljoonaan kertaan, jopa niin että yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista.

En minä noista olisi loukkaantunut. Mutta nyt jälkeenpäin joidenkin aikuisten käytös oli ihan törkeätä. Lapsi oli esim. isossa vatsaleikkauksessa ja lapsella oli virtsarakon katetri. Pidin lapsella bodya, jotta lapsi ei revi katetria irti. Ja muutenkin hygienia. Olimme kesäkuumalla leikkipuistossa. Halusin viedä lapsen sinne, koska ei ollut nähnyt muita lapsia moneen päivään. Joku keksi leikkipuistossa kuvata isoa lasta, jolla on body. Taisi tänne vauva-palstallekin tulla kirjoituksia asiasta. Tämä siis aikuisten toimesta. Lastani naurettiin leikkipuistossa. Lähdimme pois, minä itkua vääntäen.

Sanottiinko jossain että joku loukkaantui. Opettele lukemaan.

Aika ilmeisesti olet kyllä loukkaantunut, kun piti tulla tännekin oikein muistelemaan ja valittamaan asiasta. Kyllä se katkeruus ja inhottava luonne sinusta paistaa, vaikket sitä erikseen tekstiisi kirjoita. Aika katsoa peiliin.

-Eri

Juujuu, palstahäirikkö.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ehkä yllätti eniten miten ympäriltä hävisi kaikki tuki ja miten yksinäinen se äidin rooli on. Ja kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kun toinen äiti. 

Millaista tukea olet ennen lasta tarvinnut?

Meillä lapsi hoidettiin yhdessä puolison kanssa, päivähoito tuli mukaan töihin paluun myötä. Suku kaukana. Kukaan ei ole syyllistänyt yhtään mistään.

Millaista tukea sitä nyt ihmiswt elämässä tarvitsee. Kyllä on taas mahtipontista potaskaa.

Eri

No, kerro minkälaista? Minuakin eri palstailijana kiinnostaa kovasti mitä tämä kaivattu tuki on? Itselleni riitti neuvola ja oma mies, jonka kanssa lasta hoidettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ehkä yllätti eniten miten ympäriltä hävisi kaikki tuki ja miten yksinäinen se äidin rooli on. Ja kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kun toinen äiti. 

Mua ei oo koskaan kukaan toinen äiti syyllistänyt.

Hah, minuakin on. Ei saa valvoa yli kasiin, koskaan. Ei saa olla yhtään epäsäännöllistä rytmiä, koskaan. Ei saa kuljettaa rattailla, pitää kuljettaa rattailla. Ei saa mennä töihin, pitää mennä töihin. Lista on ihan loputon.

Ihan jo oma äitini ja anoppini ovat haukkuneet sukkahousuista lähtien ihan kaikki ratkaisuni miljoonaan kertaan, jopa niin että yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista.

En minä noista olisi loukkaantunut. Mutta nyt jälkeenpäin joidenkin aikuisten käytös oli ihan törkeätä. Lapsi oli esim. isossa vatsaleikkauksessa ja lapsella oli virtsarakon katetri. Pidin lapsella bodya, jotta lapsi ei revi katetria irti. Ja muutenkin hygienia. Olimme kesäkuumalla leikkipuistossa. Halusin viedä lapsen sinne, koska ei ollut nähnyt muita lapsia moneen päivään. Joku keksi leikkipuistossa kuvata isoa lasta, jolla on body. Taisi tänne vauva-palstallekin tulla kirjoituksia asiasta. Tämä siis aikuisten toimesta. Lastani naurettiin leikkipuistossa. Lähdimme pois, minä itkua vääntäen.

Sanottiinko jossain että joku loukkaantui. Opettele lukemaan.

Minä taidan sietää aika paljon, enemmän kuin yleensä ihmiset. Ehkä siksi, kun on ollut rankkoja kokemuksia. Minua ei loukkaisi, jos joku sanoisi, että pitelen esim. vauvaa väärin. Ottaisin sen opastuksena. Vanhemmat ihmiset voivat tietää paremmin.

Minä en ole täydellinen äiti, paras kuitenkin omalle lapselleni.

Vierailija kirjoitti:

Kysyn asiaa yhden lapsen vanhemmilta, koska haluan tietää, millaiseksi arki muuttuu nimenomaan yhden lapsen myötä.

Osalla ei muutu yhtään ja osalla mullistuu ihan täysin. Riippuu ihan siitä millaista arkea on elänyt ennen vauvaa ja millainen puoliso sen arjen jakaa.

Välillä tulee ikäviä muistoja mieleen, kun luen näitä tekstejä ja kirjoitan jotain vauva-ajasta. En ole katkera. Hormonit ja väsymys 🥲

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ehkä yllätti eniten miten ympäriltä hävisi kaikki tuki ja miten yksinäinen se äidin rooli on. Ja kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kun toinen äiti. 

Mua ei oo koskaan kukaan toinen äiti syyllistänyt.

Hah, minuakin on. Ei saa valvoa yli kasiin, koskaan. Ei saa olla yhtään epäsäännöllistä rytmiä, koskaan. Ei saa kuljettaa rattailla, pitää kuljettaa rattailla. Ei saa mennä töihin, pitää mennä töihin. Lista on ihan loputon.

Ihan jo oma äitini ja anoppini ovat haukkuneet sukkahousuista lähtien ihan kaikki ratkaisuni miljoonaan kertaan, jopa niin että yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista.

En minä noista olisi loukkaantunut. Mutta nyt jälkeenpäin joidenkin aikuisten käytös oli ihan törkeätä. Lapsi oli esim. isossa vatsaleikkauksessa ja lapsella oli virtsarakon katetri. Pidin lapsella bodya, jotta lapsi ei revi katetria irti. Ja muutenkin hygienia. Olimme kesäkuumalla leikkipuistossa. Halusin viedä lapsen sinne, koska ei ollut nähnyt muita lapsia moneen päivään. Joku keksi leikkipuistossa kuvata isoa lasta, jolla on body. Taisi tänne vauva-palstallekin tulla kirjoituksia asiasta. Tämä siis aikuisten toimesta. Lastani naurettiin leikkipuistossa. Lähdimme pois, minä itkua vääntäen.

Aikuiset ihmiset kehtaavat kiusata ja nauraa sairasta lasta. Tätä en vielä tänäpäivänäkään ymmärrä.

Toinen tapaus oli talvella, menimme lapsen kanssa ulos leikkipuistoon, jossa on jää. Jossain pitää ulkoilla, otin istuttavan leikkiauton mukaan. Laitoin lapsen siihen. Ja sidoin oman vyöni naruksi. Puistossa oli myös isä hiukan vanhemman lapsen kanssa. Isä kuvasi meitä pitkään ja hartaasti, kun vedin lasta jäällä. Lapsikin kysyi isältään, että mitä sä teet? Tuo perhe asui meidän lähellä. Mihin nettiin tuo isäkin laittoi sitten tuon videon. Toivottavasti tajuaa hävetä.

Nää on niitä entisiä koulukiusaajia, jotka ovat siirtyneet toteuttamaan itseään arkiympäristössä, kun koulua ei enää ole. Hyi hitto, itse menisin kyllä huutamaan sille valopäälle, joka tuolla tavoin kuvaisi minua ja lastani.

Toi oli kyllä törkeää. Miehen oma alle kouluikäinen lapsikin häpesi. En tiedä, oliko vyö naruna liikaa, vai vedettävä istuttava ”sisäauto” jäällä. Lapsella ei ollut vielä pulkkaa. Selkä ei kestänyt istumista. Lisäksi en jaksanut / päässyt hakemaan mitään pulkan tapaista kaupasta. Keksin sitten tuon.

Toivottavasti tuo mies saa kymmenkertaisesti takaisin oman ilkeytensä.

Vierailija kirjoitti:

Kysyn asiaa yhden lapsen vanhemmilta, koska haluan tietää, millaiseksi arki muuttuu nimenomaan yhden lapsen myötä.

Kai sinä käsität että ne useamman lapsen vanhemmatkin on yleensä aloittanut sillä yhdellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ehkä yllätti eniten miten ympäriltä hävisi kaikki tuki ja miten yksinäinen se äidin rooli on. Ja kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kun toinen äiti. 

Mua ei oo koskaan kukaan toinen äiti syyllistänyt.

Hah, minuakin on. Ei saa valvoa yli kasiin, koskaan. Ei saa olla yhtään epäsäännöllistä rytmiä, koskaan. Ei saa kuljettaa rattailla, pitää kuljettaa rattailla. Ei saa mennä töihin, pitää mennä töihin. Lista on ihan loputon.

Ihan jo oma äitini ja anoppini ovat haukkuneet sukkahousuista lähtien ihan kaikki ratkaisuni miljoonaan kertaan, jopa niin että yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista.

En minä noista olisi loukkaantunut. Mutta nyt jälkeenpäin joidenkin aikuisten käytös oli ihan törkeätä. Lapsi oli esim. isossa vatsaleikkauksessa ja lapsella oli virtsarakon katetri. Pidin lapsella bodya, jotta lapsi ei revi katetria irti. Ja muutenkin hygienia. Olimme kesäkuumalla leikkipuistossa. Halusin viedä lapsen sinne, koska ei ollut nähnyt muita lapsia moneen päivään. Joku keksi leikkipuistossa kuvata isoa lasta, jolla on body. Taisi tänne vauva-palstallekin tulla kirjoituksia asiasta. Tämä siis aikuisten toimesta. Lastani naurettiin leikkipuistossa. Lähdimme pois, minä itkua vääntäen.

Sanottiinko jossain että joku loukkaantui. Opettele lukemaan.

Minä taidan sietää aika paljon, enemmän kuin yleensä ihmiset. Ehkä siksi, kun on ollut rankkoja kokemuksia. Minua ei loukkaisi, jos joku sanoisi, että pitelen esim. vauvaa väärin. Ottaisin sen opastuksena. Vanhemmat ihmiset voivat tietää paremmin.

Minä en ole täydellinen äiti, paras kuitenkin omalle lapselleni.

O-pet-te-le lu-ke-maan.

Täällä puhuttiin siitä miten muut äidit SYYLLISTÄVÄT. Ei siitä mistä kukakin loukkaantuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Lapsi on jo 13, joten pikkulapsiajasta ei paljoa muistikuvia enää. Tärkeää oli puolison ja isovanhempien tuki eli verkosto. Tärkeää on tehdä juuri kuin sinusta ja teistä vanhempina tuntuu oikealta, ja jättää kommentoinnit ihan omaan huomioonsa, koska jokainen on äiti ja vanhempi omalla tavallaan. 

Muuttui myös se, että esim. anoppi tulee iholle, ennen pidetty etäisyyttä mutta sitten onkin kaikki sinun terveysasiat julkisia ja niitä kysellään (imettäminen, jne). Mutta siihen tottuu. Raskausaika on jo niin ronkkimista ja esilläoloa ettei paljoo hetkauta enää mikään. 

Puolison kanssa tärkeää että molemmat tekevät. Ja että nukut aina kun voit, vauvavuotena. Ystäviä kannattaa nähdä vaikkei koti ole tip top, kaveri voi laittaa kahvin keittymään ja tuoda valmispullaa tullessaan. Kaikkea et ehdi enää, hyväksy se. Ja hyväksy se, että aina sitten sinua ennen on se lapsi, hyvässä ja pahassa. Olet vastuussa toisesta ihmisestä ja kaikki kysymykset edelleenkin osoitetaan lähtökohtaisesti äidille. Sinä päätät toisesta ihmisestä. Ne olivat isoja juttuja aikoinaan käsiteltäväksi. 

Muutoin lapsi toi suhteeseen syvyyttä ja luottoa meihin pariskuntana. Nyt ollaan myöhemmin jo sitten erottu, (ei lapsesta johtuen) mutta erittäin hyvissä väleissä kaikki uusine puolisoineen ja lapsi hyväntuulinen ja hyviä kouluarvosanoja saava, tasapainoinen yksilö. 

Ja tärkein: ole vanhempi! Sinä päätät, vaikka se on vaikeaa. Ei näitä "pitäisikö laittaa kumisaappaat jalkaan". Ne saappaat laitetaan jalkaan, piste. Jos ei totella, tulee seurauksia ja ne seuraukset pitää olla sellaisia jotka voi toteuttaa. Eli ei mitään uhkauksia, "koskaan ei enää karkkia". Meidän lapsella esim. aloitin laskemaan aina kolmeen. Tiesi, että jos kolmoseen päästään, niin menee ipadi viikoksi pois. En koskaan päässyt kolmoseen saakka. 

Ohis, mutta kuulostaa tosi helpolta lapselta tuon viimeisen virkkeen perusteella.

Tai sitten hän voi luottaa vanhempiinsa, nämä eivät kieltele kieltelyn vuoksi, vaan oikeasti toimivat.

Mistäs se lapsi voi tietää, toimivatko vanhemmat oikeasti uhkauksensa mukaan, jos hän ei ole koskaan edes testannut.

Kyllä kuulostaa todella helpolta lapselta, eikä siinä ole sinänsä mitään pahaa. Vähän hassua vain miten nämä helppojen lasten vanhemmat antavat innokkaimmin kasvatusvinkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn asiaa yhden lapsen vanhemmilta, koska haluan tietää, millaiseksi arki muuttuu nimenomaan yhden lapsen myötä.

Kai sinä käsität että ne useamman lapsen vanhemmatkin on yleensä aloittanut sillä yhdellä?

Ihmeellistä saivartelua. Ihmisillä, jotka haluavat vain yhden lapsen ja ihmisillä, jotka haaveilevat kymmenestä on monesti jo ihan eri lähtökohdat ja ajatukset elämästä. Tajuan tämän, vaikka en AP olekaan. Loukkaako sinua jotenkin, kun sinut on X lapsen vanhempana suljettu pois keskustelusta ja jäät siksi tänne jankuttamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn asiaa yhden lapsen vanhemmilta, koska haluan tietää, millaiseksi arki muuttuu nimenomaan yhden lapsen myötä.

Kai sinä käsität että ne useamman lapsen vanhemmatkin on yleensä aloittanut sillä yhdellä?

Ihmeellistä saivartelua. Ihmisillä, jotka haluavat vain yhden lapsen ja ihmisillä, jotka haaveilevat kymmenestä on monesti jo ihan eri lähtökohdat ja ajatukset elämästä. Tajuan tämän, vaikka en AP olekaan. Loukkaako sinua jotenkin, kun sinut on X lapsen vanhempana suljettu pois keskustelusta ja jäät siksi tänne jankuttamaan?

Syurin osa vanhemmista on aloittanut yhdellä lapsella. He osaa vastata kysymyksiin ihan yhtä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn asiaa yhden lapsen vanhemmilta, koska haluan tietää, millaiseksi arki muuttuu nimenomaan yhden lapsen myötä.

Kai sinä käsität että ne useamman lapsen vanhemmatkin on yleensä aloittanut sillä yhdellä?

Toki ymmärrän, että on suurella osalla on alussa ollut se yksi lapsi. Pointtini oli selvittää, miten arki muuttuu yhden lapsen myötä ja millaiseksi elämä siitä muodostuu kun lapsi kasvaa (kiinnostaa muukin ajanjakso kuin vauva-aika). Usein jos perheessä on useampi lapsi, yhden lapsen elämää ei kovin montaa vuotta eletä kun mukaan tulee sisarus. Muotoilin kysymykseni kuitenkin huonosti, enkä tarkoittanut, etteikö tähän voisi vastata myöskin ne, joilla on nyt jo useampi lapsi. 

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ehkä yllätti eniten miten ympäriltä hävisi kaikki tuki ja miten yksinäinen se äidin rooli on. Ja kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kun toinen äiti. 

Mua ei oo koskaan kukaan toinen äiti syyllistänyt.

Hah, minuakin on. Ei saa valvoa yli kasiin, koskaan. Ei saa olla yhtään epäsäännöllistä rytmiä, koskaan. Ei saa kuljettaa rattailla, pitää kuljettaa rattailla. Ei saa mennä töihin, pitää mennä töihin. Lista on ihan loputon.

Ihan jo oma äitini ja anoppini ovat haukkuneet sukkahousuista lähtien ihan kaikki ratkaisuni miljoonaan kertaan, jopa niin että yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista.

En minä noista olisi loukkaantunut. Mutta nyt jälkeenpäin joidenkin aikuisten käytös oli ihan törkeätä. Lapsi oli esim. isossa vatsaleikkauksessa ja lapsella oli virtsarakon katetri. Pidin lapsella bodya, jotta lapsi ei revi katetria irti. Ja muutenkin hygienia. Olimme kesäkuumalla leikkipuistossa. Halusin viedä lapsen sinne, koska ei ollut nähnyt muita lapsia moneen päivään. Joku keksi leikkipuistossa kuvata isoa lasta, jolla on body. Taisi tänne vauva-palstallekin tulla kirjoituksia asiasta. Tämä siis aikuisten toimesta. Lastani naurettiin leikkipuistossa. Lähdimme pois, minä itkua vääntäen.

Sanottiinko jossain että joku loukkaantui. Opettele lukemaan.

Minä taidan sietää aika paljon, enemmän kuin yleensä ihmiset. Ehkä siksi, kun on ollut rankkoja kokemuksia. Minua ei loukkaisi, jos joku sanoisi, että pitelen esim. vauvaa väärin. Ottaisin sen opastuksena. Vanhemmat ihmiset voivat tietää paremmin.

Minä en ole täydellinen äiti, paras kuitenkin omalle lapselleni.

O-pet-te-le lu-ke-maan.

Täällä puhuttiin siitä miten muut äidit SYYLLISTÄVÄT. Ei siitä mistä kukakin loukkaantuu.

Oletko itse vähän tyhmä? Hyväntahtoisista neuvoista tulee tällä palstalla syyllistämistä, kun niiden kohde loukkaantuu. Monissa ketjuissa on ihan ilmeistä, että tämä ”syyllistäminen” on ihan normaalia ihmistenvälistä kanssakäymistä ja ehdotuksia, mutta tämän ”syyllistetyn” kunnia ei jostain syystä kestä tätä ja ottaa nokkiinsa.

Parhaassa tapauksessa tulee palstalle vielä tästä vuosien päästä valittamaan. On aika selvästi nähtävissä miksi vauva-aika oli lopulta niin yksinäistä näille tyypeille. Kova tarve sinullakin syyllistää muita, jotka ovat kanssasi tästä eri mieltä. Meneekö kiilto marttyyrikruunustasi muuten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn asiaa yhden lapsen vanhemmilta, koska haluan tietää, millaiseksi arki muuttuu nimenomaan yhden lapsen myötä.

Kai sinä käsität että ne useamman lapsen vanhemmatkin on yleensä aloittanut sillä yhdellä?

Ihmeellistä saivartelua. Ihmisillä, jotka haluavat vain yhden lapsen ja ihmisillä, jotka haaveilevat kymmenestä on monesti jo ihan eri lähtökohdat ja ajatukset elämästä. Tajuan tämän, vaikka en AP olekaan. Loukkaako sinua jotenkin, kun sinut on X lapsen vanhempana suljettu pois keskustelusta ja jäät siksi tänne jankuttamaan?

Syurin osa vanhemmista on aloittanut yhdellä lapsella. He osaa vastata kysymyksiin ihan yhtä hyvin.

No vastaa, äläkä änkytä?

Eletään vielä vauva-arkea mutta se mikä muuttui eniten on oma rytmi. Ennen tuli helposti valvottua myöhään ja arkena väsytti. Nyt tulee mentyä usein järkevään aikaan nukkumaan (viimeistään 23). Rytmi on sama oli arki taikka viikonloppu. Ruoka-ajat ovat säännölliset ja lapsen kanssa tulee syötyä yhdessä. On enemmän aikaa liikunnalle, kun lapsen kanssa tulee käytyä joka tapauksessa ulkona. Parisuhdeaikaa meillä on ihan yhtä paljon kuin aina ennenkin. Siitä kyllä iso kiitos etätöille, minkä takia puolisolla ei mene aikaa työpaikalle siirtymisiin. Samoin päivällä puolisosta on iso apu, kun voi laittaa lounaan jälkeen tiskit koneeseen, eikä ne pääse kasaantumaan ja odottamaan iltaa.

Ehkä semmoinen ärsyttävin muutos on se, että yhtäkkiä koko ajan pitäisi laittaa sukulaisille videota ja kuvaa ja olla näkemässä. Jos ennen näki omia vanhempia vaikka joka toinen kuukausi, niin nyt pitäisi olla koko ajan näkemässä. Viihdyn parhaiten omissa oloissani ja annan sen sosiaalisen energian mieluiten omalle lapselle ja puolisolle. Omille ystäville ei jää aikaa, kun haluaisi kuitenkin antaa isovanhemmille tädille ja sedillekin mahdollisuuden tutustua vauvaan. Osa tietysti nauttii, että on paljon seuraa mutta itse koen sen todella kuluttavaksi.