Lue keskustelun säännöt.
Mitä piirteitä itsessäsi taas huomasit kun aloit oikeasti parantumaan uupumuksesta?
28.03.2022 |
Tässä lähinnä työuupumuksesta mutta toki, mikä vain elämäntilanteen johdosta tapahtunut uupumuksen kokenut voi kirjoittaa.
Uuvuin joskus pahasti työelämässä ja se tapahtui nopeasti. Ensimmäisiä uupumisen merkkejä en tietenkään kuunnellut koska ei minulle sellaista voinut käydä. Tapahtui kuitenkin ja olen tuntenut vuosia jo syyllisyyttä tapahtuneesta. Siinä oli liikaa kaikkea ja pahensin omaa tilannettani alkoholin käytöllä.
Vasta neljän vuoden jälkeen, nyt voisin sanoa, että taidan olla jo aika kunnossa.
Huomaan, ettei eläminen enää pelota ja tarvitse koko ajan varmuuden vuoksi levätä ja säästää itseään. Enää ei tarvitse varoa jatkuvasti, että jaksanko nyt varmasti - oli sitten kyse siivouksesta, ihmisten näkemisestä tai muista tehtävistä. En enää karsasta ajatuksia työnteosta. Myöskin itsetunto on alkanut työn suhteen hieman palautumaan, että ehkä minusta onkin työntekijäksi.
Nykyään myös minulla on aika usein jopa tylsää ja haluaisin enemmän sisältöä päiviini.
Tänään allekirjoitin työsopimuksen eikä minua pelota se, ettenkö jaksaisi.
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata kysymykseesi, mutta hienoa, että voit nyt paremmin!
Kiitos!
Tähän sanon vain, että se aika oikeasti auttaa vaikka joskus tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä ja pelkää, loppuuko tämä koskaan. Pätee varmaan useaankin asiaan. Toipuminen tosiaan vaatii kärsivällisyyttä.
AP
Vastaan, vaikka en olekaan vielä selvillä vesillä, vaan pahin saattaa olla jopa edessä.
Olen parhaillani sivussa töistä alkavan uupumuksen vuoksi. Omalla kohdallani uupumus ei päässyt vielä siihen pisteeseen, että olisin joutunut jäämään sairauslomalle. Oma valintani oli opintovapaa, eli yleinen toimintakykyni on kyllä ihan tyydyttävä, kun kerran pystyn opiskelemaan. Töihini en kuitenkaan tällä hetkellä taitaisi pystyä.
Uupumus ja ketutus töissä on kestänyt jo pitkään. Se alkoi jo ennen koronaa, mutta korona pahensi tilannetta merkittävästi. Muitakin seikkoja ja lisäpainetta kerääntyi tänä syksynä, joten vuoden vaihteessa päätin pitää opintovapaata nyt keväällä.
Ensimmäiset viikot vapaalla nukuin huonosti, näin painajaisia töistä ja heräilin aamuöisin stressaamaan töitä, vaikkei ne enää siis koskeneet minua. 2-3 viikkoa meni, että tämä loppui. Havahduin samoihin aikoihin siihen, että tunsin onnen tunnetta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Olin painanut nyrkit maata viistäen ja pahalla mielellä niin pitkään, etten edes tajunnut kuinka surullinen ja ahdistunut olin, ennen kuin toisenlainenkin fiilis palasi.
Itse en siis jäänyt pois lääkärin määräyksellä, vaan tein mielestäni ratkaisun ennaltaehkäisevästi. Nyt epäilyttää kuitenkin, että toimi ei ollut riittävä, vaan joudun opintovapaan jälkeen sairauslomalle. Sen verran syvissä vesissä olin sitä itse tajuamatta.
En osaa vastata kysymykseesi, mutta hienoa, että voit nyt paremmin!