Kun kaverini soittaa, vastaan hänelle. Kun minä soitan, hän ei vastaa minulle.
Mielestäni epäreilua, että yhteydenpito tapahtuu aina hänen aikataulujensa mukaan! Onko teillä vastaavia kokemuksia?
Kommentit (20)
Joillain on enemmän sellaista tekemistä, joka ei kestä keskeytyksiä kuin toisilla. Jos häiritsee, älä soita tai älä edes vastaa. Elämä voi olla ihan kiva myös tuolla tavalla kaikesta ongelmia rakentaen ja ystäville suutahdellen.
Ex-tuttu oli sellainen, on varmaan vieläkin, että hänelle saa soittaa kuulemma - mutta oikeasti ei saa soittaa. Ja hän viestisi lyhyesti tapaamisen, mutta itse en halua puhelimeen viestejä, pieni ruutu ja kirkas. Käyttäisin sähköpostia mieluummin lyhyesti.
Hän on varmaan vain kiireinen ja hänellä on muutakin seuraa.
Tiedän olevani tuollainen ei vastaaja ja se on kurjaa. Teen 3vuorotyötä, nukun siis ihan miten sattuu. Asun yksin 2 erityislapsen kanssa, kuormitus työssä sosiaalisesti enkä haluaisi tai oikeastaan jaksaisi tavata ketään koskaan, jos en ole vapaalla, koska vapaata on hirveän vähän tai sellaista aikaa, jolloin ehtisin puhua puhelimessa. Viesteihin vastaan kyllä aina, sitten kun kunnolla ehdin.
Näin on myös minun ja tuttavan kohdalla. Ihmettelen.
Kyllä ihmisellä pitää olla oikeus olla tavoittamattomissa, jos siltä tuntuu. Tämä on ihan luonnoton tilanne ihmismielelle, että milloin vain, missä vain pitäisi aina olla langan päässä ja keskeytettävissä. Kokeile sinäkin rohkeasti olla vastaamatta, jos ei huvita tai ehdi jutella. Ei maailma siihen kaadu.
Kannattaa vaikka koittaa sopia sen kaverin kanssa joku soittoaika. Silloin mennään molempien aikataulujen ehdolla.
No kai sitä nyt molempien tilannetta kunnioitetaan eli kummankaan ei tarvitse vastata, kun hetki ei ole sopiva. Ei ole kaverisi syy, jos vastaat myös silloin, kun sinulla on huono hetki.
Vierailija kirjoitti:
Hän on varmaan vain kiireinen ja hänellä on muutakin seuraa.
Eiköhän aloittaja tiedä hänen elämäntilanteensa. Tai voihan sitä joskus kysyä ja ihmetellä, miksei vastannut. Voi saada asiallisen vastauksen. Aloittajan sitten itse arvioitava ja mietittävä, ollaanko sitä ystäviä vai ei.
Jos hyvää syytä ei ole ja se itseä häiritsee, niin ehkä kyse ei ole ystävyydestä, vaan pelkästään tuttavuudesta.
Ystävyys kun tavataan käsittää tasavertaiseksi vuorovaikutukseksi.
Mutta voi itsekin tietysti miettiä, onko oma soittelu ehkä aivan liian aktiivista eli tarvitseeko toinen vähän enemmän tilaa itselleen.
Ehkei kannata edes soittaa sitten.
Ap, sä soitat liian usein. Hellitä vähän. Joka päivä ei tarvitse soittaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisellä pitää olla oikeus olla tavoittamattomissa, jos siltä tuntuu. Tämä on ihan luonnoton tilanne ihmismielelle, että milloin vain, missä vain pitäisi aina olla langan päässä ja keskeytettävissä. Kokeile sinäkin rohkeasti olla vastaamatta, jos ei huvita tai ehdi jutella. Ei maailma siihen kaadu.
Kannattaa vaikka koittaa sopia sen kaverin kanssa joku soittoaika. Silloin mennään molempien aikataulujen ehdolla.
Treffit ppisteessä X. Häntä ei näy. Soitan , ei vastaa. Lopulta löydän hänet sadan metrin päästä treffipaikasta.
Ei ole normaalia ja kun kysyn miksi ei vastaa , en saa vastausta.
Up